KYLän jutut 2024-2025

Kouvolassa 28.5.2025 Osio Sivu Sisällys # Anna-Leea Lehto Kuva: Anna-Leea Lehdon kotialbumi Vanhasta uuteen Vanhasta uuteen Vanhasta uuteen Vanhasta uuteen Vanhasta uuteen Vanhasta uuteen Liike on lääke Liike on lääke Liike on lääke 10 000 tuntii 10 000 tuntii 10 000 tuntii 10 000 tuntii 10 000 tuntii Nostetaan malja Nostetaan malja Nostetaan malja Erityisen hyvä Erityisen hyvä Erityisen hyvä Erityisen hyvä Erityisen hyvä ICH KOMME ICH KOMME ICH KOMME ICH KOMME ICH KOMME ICH KOMME ICH KOMME ICH KOMME ICH KOMME Timanttei Timanttei Timanttei Timanttei Timanttei Timanttei Mitä meist jää Mitä meist jää Mitä meist jää Mitä meist jää Mitä meist jää Mitä meist jää Mitä meist jää Mitä meist jää Mitä meist jää Otsikko Lukijalle KYL Talent säväytti TV:stä tuttujen tieteilijöiden tie tieteen huipulle Opiskelijataidetta pääkirjastolla Huomion keskipisteet Oppiolkkari Juttukokonaisuus: Esittelyssä 23U Unelmia kohti Urheiluakatemia luistelu-uran tukena Metsän uumenissa Maa- ja metsätalouden opintoja Yhteislyseoon? Yrittäjyyden äärellä Iloa käsitöistä Mikä ihmeen Septoli? Kuvakollaasi: Penkkaririehaa ja tanssien taikaa Timo Savolaisen juhlapuhe Abinalauma glamourin keskellä Teatterin taikaa Tiina Winter toi lavalle tunteet, joista nuorten pitäisi puhua Oliver Twist vie, mutta antaa enemmän Katsahdus menneeseen Yhteislyseon käännepisteessä Lingvistiikan lumoissa Kansainväliset tutorit – mitä he tekevät? Viestejä vaihtareilta 22E in Dublin Kielimatka täynnä mahdollisuuksia 23E's unforgettable trip to Dublin Viron ilosanomaa saattamassa Ruotsi motivoi Kielitaito ja kulttuurillinen pääoma rikastuttavat Pala Japania Some nuorten silmin – kyselytutkimus yhteislyseolaisille Onko korviisi kantautunut puhetta Puhvista? Väittelyitä teknologiasta Mielipide: Herätys, politiikka on seksikästä! Liikunnan iloa etsimässä Hyvinvoiva Yhteislyseo KYS-meemi: stereotypioita yhteislyseolaisista Ajatuksille aikaa eläkkeellä Kolumni: Ison lukion maailma Hallimon vuosi Tutoreiden toimintakatsaus 2024–2025 Rehtorin terveiset Kevään stipendiaatit Yhteislyseon uudet ylioppilaat Ylioppilaan puhe Arvoisa lukija, olet löytänyt tiesi Kouvolan Yhteislyseon vuosijulkaisun Kylän jutut pariin. Näillä sivuilla toimituskunta tarjoilee lukuvuodesta 2024–2025 arvoisensa, monenkirjavan kuvauksen yksissä kansissa. Kulunut lukuvuosi pitää sisällään kaikkea: iloa urheilun parissa, aimo annoksen kulttuuria ja korkea-arvoisia tiedemaailman vieraita sekä tavallisia ja poikkeuksellisia päiviä Palomäenkadulla ja ulkomailla. Rakas opinahjomme on muutoksessa, mikä näkyy jo nyt kouluarjessamme enenevissä määrin: syyslukukauden alkaessa toimii Kouvolassa enää yksi lukio, kun Kuusankosken lukio, Kouvolan iltalukio ja Kouvolan Yhteislyseo yhdistyvät. Muutokset vaikuttavat väistämättä myös Kylän juttujen tulevaisuuteen. Emme kuitenkaan ole jääneet kehityksessä paikalleen odottamaan uusia linjauksia, vaan julkaisun kehitystyö on jatkunut: tänä lukuvuonna Kylän jutut sai lisäkseen verkkosivut, jonne tekstejä on julkaistu lukuvuoden aikana yleisön toiveesta. Arvostetun lukijakuntamme palveluksessa on tänä lukuvuonna toimituskunta, johon kuuluvat äidinkielenopettaja Minna Kujalan vetämän ÄI15-opintojaksolaiset Anna-Leea Lehto ja Vilma Vesterinen sekä allekirjoittanut itse. Lisäksi jutunjuurta ovat tarjonneet lukiomme opiskelijat tekstein, joita 24H:n äidinkielen ryhmä on julkaisuun kirjoittanut. Yhteislyseon historian ensimmäiset urheilulinjalaiset eli 23U:n opiskelijat kertovat uudesta linjasta juttukokonaisuudessaan. Lisäksi ääneen pääsevät vaihto-opiskelijat ainutlaatuisine kertomuksineen kuluneesta lukuvuodesta. Heidän kirjavat tekstinsä eivät saisi ansaitsemaansa kiehtovaa visuaalista ulkoasua, jos taitosta eivät olisi vastanneet kuvataiteenopettaja Nana Cihangirin ohjauksessa Nea Heikkilä, Mikael Liimatainen ja Liisa Turkia. Muutoksista huolimatta edessäsi on kunnialla loppuun saatettu, ainutlaatuinen Kylän jutut -nimellä ilmestyneen julkaisun kuudes vuosikerta, joka tarjoilee katsauksen mullistusten edessä olevan lukiomme päättyvään lukuvuoteen. Kolmen vuoden kokemuksella Kylän juttujen toimituksessa voin taata, että edessäsi oleva julkaisu on kaikin puolin timanttista sisältöä. Tällaiseen julkaisuun on kunnia päättää ura Kylän juttujen parissa ja luovuttaa opiskelijajournalismin soihtu kirkkaasti roihuavana eteenpäin uusille toimituksille uudessa lukiossamme! Oivalluksentäyteisiä ja aurinkoisia lukuhetkiä Kylän juttujen 2024–2025 äärellä toivottaen Mikael Liimatainen vastaava päätoimittaja ja taittaja {{page}} 3 4 6 8 12 13 14 21 22 23 24 26 27 28 29 32 34 37 38 40 41 43 44 45 46 47 48 49 50 51 53 55 60 61 62 64 66 67 68 70 71 72 74 76 78 80 Mikael Liimatainen Kuva: Evelina Kudasheva Lukijalle 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 Vilma Vesterinen Kuva: Vilma Vesterisen kotialbumi KYL Talent säväytti Teksti: Vilma Vesterinen Vanhasta uuteen KYL Talentin 2024 voittaja Emmi Pekkanen ja Focus-koira hurmasivat yhteislyseolaiset tempuillansa. Kuva: Emmi Pekkarisen kotialbumi Jo vuosittaiseksi perinteeksi muodostuneen KYL Talentin lukuvuoden 2024–2025 voittajaksi kruunattiin lahjakas Emmi Pekkanen ja hänen kouluttamansa yleisön sydämet kaapannut Focus-koira temppuineen. Pari valloitti yleisön ja tuomariston näyttämällä upeita taitojaan taustamusiikin pauhatessa ja tunnelman noustessa. Kouvolan Yhteislyseossa on vuosittain joulun tienoilla järjestetty puurojuhla, jonka pääohjelmanumero on säväyttävä KYL Talent. 16.12. järjestetyssä tilaisuudessa kykynsä likoon laittavia opiskelijoita pääsi loppujen lopuksi paikalle vain kaksi, mutta tunnelma ei siitä kärsinyt. Palkinnoksi voittajalle oli luvassa 100 euron lahjakortti, joten panokset olivat kovat. Vuoden kilpailijoista ensimmäisenä lavalle asteli Elias Hiltunen 24G-ryhmästä laulamaan hittijoululaulun. Mariah Careyn All I Want For Christmas Is You kaikui upeasti taustanauhan kera. – Jännitystä oli ilmassa jo ennen esityksen alkua, kertoo Elias. Suorituksesta päätellen se kuitenkin hälveni nopeasti, ja yleisökin pääsi tunnelmaan. Salin rytmiset taputukset kuuluivat varmasti uudelle puolelle asti. Päivän toisen spektaakkelin tarjosi vuoden voittaja Emmi Pekkanen (23B). Talenttinaan hän esitteli Focus-koiransa kanssa erilaisia taidonnäytteitä, jotka olivat vaatineet paljon harjoitusta molemmilta osapuolilta. -Vaikka treeniä olikin takana, silti ahdistuksen määrä ennen esitystä oli katossa, kommentoi Emmi. Tuomaristossa olivat jo viime vuodelta tutut Joulumuori sekä koulumme rehtori. Vierailevina tuomareina toimivat hallimon jäsenet varapuheenjohtaja Eetu Koskinen ja entinen puheenjohtaja Leo Pakkala. Tuomaristo julisti yksimielisesti Yhteislyseon historian toiseksi KYL Taletiksi parivaljakon Emmi ja Focus, ja yleisö hurrasi. Sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö Kuva: Mikael Liimatainen Studia Generalia -luennot lukuvuonna 2024–2025 Poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma pitämässä Studia Generalia -luentoaan uuden puolen media-auditoriossa. Kuva: Minna Kujala TV:stä tuttujen luennoitsijoiden tie tieteen huipulle Yhteislyseon Studia Generalia -luentosarjan vierailta ei tänä lukuvuonna koulutusta ja akateemista osaamista tai medianäkyvyyttä puutu: sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö ja poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma tuntevat akateemisen maailman kuin omat taskunsa. Tie tieteen huipulle voi olla yhtäältä mutkikas ja vaatia suunnitelmallisuutta, toisaalta se voi sisältää sattumankauppaa. Joskus matka tiedemaailmaan voi alkaa erikoisistakin paikoista ja tilanteista, kuten lahtelaiselta uimarannalta. Näin kävi aikanaan Käihkölle, joka kuuli paikalliselta nudistilta Uppsalan yliopistoston olemassaolosta ja siitä, että Ruotsin yliopistoihin voi päästä sisään pelkällä todistuksella ilman pääsykokeita, mikä poikkesi tuon ajan Suomen yliopistoista. – Hain kolmeen tiedekuntaan kolmella kirjeellä. Sieltä sitten tuli kolme kirjettä takaisin, ja aloitinkin kolmessa tiedekunnassa. Se oli ihan mielenkiintoinen prosessi, sillä eihän minulla ollut mitään erityisempiä aikomuksia, muttei katumustakaan nyt näin jälkikäteen, Käihkö kuvaa heittäytymistään laaja-alaisiin opintoihin. Käihkön yliopisto-opiskelujen alku oli kiireistä, sillä keskipitkä kouluruotsi vaati petraamista. Lisäksi alkutaival Uppsalassa täyttyi laajasta kurssipaletista: Käihkön valinnaisiin aineisiin kuuluivat ruotsi, swahili, farsi, kulttuuritutkimus ja yhteiskuntatieteelliset aineet. Idea tähänkin tuli vieraan vinkistä. – Meillä voi olla vahva käsitys siitä, mitä haluamme tehdä. Mahdollisuuksia on kuitenkin hirveän paljon enemmän. Kerran lennolla Tansaniasta vieressäni istui skottinainen, joka neuvoi: ”Ensimmäisenä vuonna opiskele kaikkea mahdollista ja kokeile, mikä kiinnostaa.” Yliopisto-opintoja kannattakin lähestyä kuin salaattipöytää, Käihkö kehottaa. Myöhemmin Käihkön tie vei valtiotieteiden kandidaatiksi ja maisteriksi, tohtorintutkintoon rauhan- ja konfliktintutkimuksesta ja lopulta sotatieteiden dosentuuriin Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa. Oppilaitos oli juuri vuonna 2016 saanut tutkinto-oikeuden siviileille annettaviin koulutusohjelmiin, joista Käihkö päätyi kansainvälistä yhteistyötä ja kriisienhallintaa painottavaan ohjelmaan. Käihkön tavoin myös Aunesluoma työskentelee yliopistolla opetustehtävissä. Professoriksi Aunesluoma kertoo päätyneensä ”määrätietoisesti sattumalla”. – Professoriksi ei kuitenkaan ihan sattumalla tulla. Uratavoitteena se ei tahdo olla kauhean hyvä. Tutkijaksi ja alalle on kyllä pakko haluta, mutta lopulta se riippuu yliopiston tehtävistä ja tarpeista. Se vaatii aika paljon suunnittelua ja sinnikkyyttä. Oma asiantuntijaura voi lukuisilla valinnoilla viedä kuitenkin niin moneen suuntaan, Aunesluoma toteaa. Aunesluoman kohdalla tie vei ennen poliittisen historian professuuria väitöskirjatutkijaksi, nuoremmaksi tutkijaksi, yliopiston lehtoriksi ja tutkimuskeskuksen johtajaksi. Hän on toisin sanoen viettänyt koko noin 30-vuotisen aikuiselämänsä akateemisessa maailmassa. Käihkö ja Aunesluoma tutkivat molemmat oman tieteenalansa ajankohtaisia kysymyksiä työssään: Käihkön tutkimus keskittyy parhaillaan Ukrainan sotaan, ja Aunesluoma on tutkinut muun muassa turvallisuuspoliittista asenneilmapiiriä. Työnkuva kummallakaan ei kuitenkaan täysin koostu tutkimuksesta ja opetuksesta, sillä työhön sisältyvät myös yhteiskunnan informoiminen ja apurahahakemukset. – Tieteilijän näkökulmasta menee ehkä nurin kurin, koska tieteenteko on kaiken ydin, mutta työnantajalla ja medialla on omat vaatimuksensa ja odotuksensa ajankäytöllisesti. Siihen päälle tulee vielä ”neljäs työ” eli apurahahakemusten tekeminen tutkimuksen rahoittamiseksi, Käihkö kuvailee vaativaa työtänsä. Aunesluoma yhtyy Käihkön näkemykseen siitä, että median asiantuntijahaastattelut vievät työstä aikaa ja että yleisö näkee työstä pääosin vain sen osuuden. – Kyllähän median yhteydenottoihin menisi niin paljon aikaa kuin vain ehtisi. Voisi käydä viikoittain haastateltavana, mutta teen sen, mitä ehtii, Aunesluoma kommentoi. Petra Sainio, psykologian tohtori, 29.8.2024 Ilmari Käihkö, sotatieteiden dosentti, 14.11.2024 Juhana Aunesluoma, poliittisen historian professori, 20.1.2025 Teksti: Mikael Liimatainen " Diplomityöni teokset kuvaavat levotonta kasvuympäristöä ja kykyä käsitellä lapsuuden negatiivisia muistoja vääristämällä niitä maalauksessa. –Meeri Korhonen Kouvolan Yhteislyseon ja Kuusankosken lukion kuvataiteen opiskelijoiden taidot yhdistyivät Kouvolan pääkirjastossa 28.3.–11.4. esillä olleessa taidenäyttelyssä. Taidenäyttelyssä oli menneiden opintojaksojen töiden lisäksi myös kuvataiteen lukiodiplomeita. Näyttelyn teokset olivat monipuolisia niin tyyleiltään, tekotavoiltaan kuin väritykseltäänkin. Maalausten lisäksi joukkoon mahtui myös taidokkaita lyijykynäteoksia ja modernimman tyylin lisäksi myös realistisempaa otetta. Teoksissa näkyi viittauksia populaarikulttuuriin, mikä on yvä osoitus siitä, kuinka laaja yleissivistys ja medialukutaito voivat parantaa myös taidekokemusta ja lisätä siihen elementtejä. Monipuolinen taidenäyttely toi lukiomme opiskelijoiden taitoa kirjastossa kävijöiden silmille. Sen lisäksi taidenäyttely lisäsi Yhteislyseon ja Kuusankosken lukion yhteistyötä. Myöhemmin toukokuussa laajempi taidenäyttely opiskelijoiden kuvataiteen töistä oli nähtävillä Taideruukin Pato Klubilla. Teksti: Anna-Leea Lehto Kuvat: Nana Cihangir " Opiskelijataidetta pääkirjastolla –Ruusu Vainio Oma tyylini on piirtää elokuvamaailmasta tunnistettavia kohtauksia. Tavoittelen töissäni niin realistista lopputulosta, jonka työvälineilläni pystyn saavuttamaan. {{page}} {{page}} {{page}} –Saana Sivonen " Tykkään käyttää maalauksissani paljon varsinkin kirkkaita värejä. Teokseni saattavat olla joidenkin mielestä ahdistavia, tai ainakin näin olen kuullut sukulaisiltani. Mielestäni on hauskaa tehdä aika rankkoja maalauksia, jotka ovat kuitenkin värikkäitä. {{page}} Oppiolkkari on marraskuussa Yhteislyseon D-siipeen auennut tila, jossa voi saada tukea opiskelussa esiin tulleisiin vaikeuksiin. Kuluneena lukuvuonna Oppiolkkari on ollut avoinna kerran viikossa. Tulevana lukuvuonna aukioloa on tarkoitus laajentaa ja kaikkien toimipisteiden opiskelijat ovat tervetulleita. Koulumme alakerrasta on tehty kotoisa ja positiivinen ympäristö, jonne voi saapua ilmoittautumatta hengailemaan, opiskelemaan, syömään omia eväitä ja tapaamaan kavereita tai erityisopettajia. Tilassa on olohuonemaisen sohvanurkkauksen lisäksi keittiö ja huone, jossa on perinteisempi opiskeluympäristö tuoleineen ja pöytineen. Sohva on oiva paikka mukavuudenhaluisille opiskelijoille, keittiöstä voi hakea itselleen vaikkapa teetä tai lämmittää omia eväitään. Pöydän ääressä voi erityisopettajiemme tuella selvitellä mieltä askarruttavia kysymyksiä, tehdä tehtäviä tai vaikka aikatauluttaa tulevia koeviikon asioita. Oppiolkkarin vastaavina toimivat erityisopettajat Minna Snellman ja Tiia Mäkelä. Idea Oppiolkkariin lähti toiveesta saada opiskelijoita samaan tilaan. – Oppiolkkari on matalan kynnyksen paikka hakea apua ja saada tukea erityisopettajilta, kertoo Tiia. Se eroaa muista opiskeluympäristöistä esimerkiksi yhteistoiminnallisen opiskelun kautta. Apua saa niin erityisopettajilta kuin muilta paikalla olevilta opiskelijoilta. Eikä esimerkiksi kirjastossa voi välttämättä syödä omia eväitä ja loikoilla sohvalla samalla, kun tekee rästitehtäviä. Oppiolkkarissa on paljon positiivista. Täällä on helpompi lähestyä erityisopettajia ja saada tehtäviä aikaiseksi. – Erityisopettajat ovat kuin asianajajia, he hoitavat meidän asioita eteenpäin. Jos opettajat eivät ole ehtineet tai muistaneet vastata meille, niin erkat selvittelee niitä, kuvaa Oppiolkkaria käyttävä opiskelija. Aineenopettajien urakkaa helpottaa, että on paikka, jossa opiskelijat voivat suorittaa rästitehtäviä. Minnaa ja Tiiaa ilahduttaa sen sijaan mahdollisuus kohdata enemmän opiskelijoita. – Ideoita Oppiolkkarin kehittämiseen otetaan ilolla vastaan ja opiskelijoiden toiveita kuunnellaan. Wilma-viestiä vain tulemaan tai paikan päälle kertomaan, Minna vinkkaa. Tulevalle lukuvuodelle onkin jo luvassa mielenkiintoiselta kuulostavia uudistuksia. Jatkossa Oppiolkarissa voi opiskelutaitoja treenaamalla suorittaa myös opiskelutaitojen opintojakson. Oppiolkkarin yhteisöllinen, kotoisa ja positiivinen fiilis tarttuu toimittajaankin välittömästi. Täällä olisi mukava kohdata ihmisiä ja saisi ehkä ne rästitehtävätkin tehtyä kahvikupin äärellä. – Tervetuloa. Ota kaveri mukaan ja tule käymään, erityisopettajat lähettävät terveisiä. Joku onnekas yhteislyseolainen saattaa nähdä opiskelijalauman seassa koiria. Yksi saattaa ihmetellä ja toinen mennä silittämään. Lukiomme käytäville tassunjälkiä jättävät kaksi lukiokoiraa: sileäkarvaiset kettuterrierit Einari ja Essi. Tämän kaksikon tapaa varmimmin kaverikerhossa. Einarin ja Essin omistaja on Yhteislyseon opo Hanna Pölönen. Hän kertoo, että koirista vanhempi eli Einari on mieluummin pienissä porukoissa, sillä isot ihmislaumat voivat hieman jännittää. Nuorempi Essi on mieluusti isommankin seurueen keskipisteenä. – Aktiivisten koirien arkeen kuuluu mahdollisimman paljon lenkkeilyä, luiden syömistä, lepoa ja metsässä ulkoilua, Hanna luettelee. Koirien puuhailuihin kuuluu myös Yhteislyseon kaverikerho. Tämä kerho kokoontuu kuukausittain. Lukiokoiratoiminta on tuonut opiskelijoita yhteen ja kerhon jäsenille monenlaista yhdessä tekemistä. – Kaverikerhossa on esimerkiksi pelattu lautapelejä, heitetty frisbeegolfia, paistettu pitsaa ja tehty kaikenlaista muuta kivaa, kertoo Hanna. Koirat ovat innokkaina mukana meiningissä. Kerhoon voi ilmoittautua Wilma-viestillä Hanna-opolle. Yhteislyseon ensimmäinen koulukoira oli Hannele-opon Luna, joka viettää nyt lokoisia “eläkepäiviään” Saksassa. Lunan seuraajat Essi ja Einari hoitavat pestiään hienosti ja ovat aina huomion keskipisteitä, kunhan vain koulun käytävillä näyttäytyvät. Vaikka kuinka kiireinen kaksikko onkin, kyllä siltä aina näyttäytyessään löytyy jokaiselle rapsuttelijalle oma hetkensä. Kuva: Minna Snellman Teksti: Santtu Puljava ja Erik Uljas Erilainen opiskeluympäristö ja vaihtoehto hyppytuntien viettoon. Essi (vas.) ja Einar poseeraamassa. Kuva: Hanna Pölönen Huomion keskipisteet Oppiolkkari Teksti: Anna-Leea Lehto Liike on lääke Kouvolan historian ensimmäinen…  Teksti: Aino Korhonen, Maksim Liski ja Kiira Tilli  Kouvolan Yhteislyseon urheilulinja vuosimallia 2023 on Kouvolan ensimmäinen urheilupainotteinen erikoislinja.  Urheilulinja tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden yhdistää lukio-opinnot ja lajikohtaisen ja korkealaatuisen valmennuksen.  Urheilulinjalaiset ovat erittäin tyytyväisiä oman ryhmäänsä.     – Tämä luokka on kuin erityisryhmä, toteaa Heikki Eskelinen.   – Kurssien keskiarvo on X, jatkaa Eetu Koskinen hieman vitsaillen.   Urheilulinjalaiset suorittavat muita pidemmällä aikajänteellä kaikki pakolliset opintojaksot. Suurin osa etenee neljän vuoden opiskelusuunnitelman mukaisesti. Pakollisten opintojen lisäksi tulevat linjakohtaiset opinnot, jotka syventävät opiskelijoiden tietoa ja ymmärrystä urheilusta.  Opiskelijoilla on urheiluakatemian aamutreenejä osana lukujärjestystä ja muita treenejä pitkin päivää. Urheilulinjan opiskelijat liikkuvat koulupäivän aikana joustavasti oman treeniohjelmansa mukaisesti. He saattavat poistua oppitunneilta aiemmin tai saapua myöhemmin, riippuen päivän harjoituksista, kilpailuista tai peleistä. Tämä edellyttää sitä, että opiskelijoiden täytyy itse huolehtia siitä, että kaikki vaaditut opinnot tulevat suoritetuiksi, vaikka päivärutiinit vaihtelevat. Opiskelijoilta vaaditaan kykyä suunnitella ajankäyttöään, kommunikoida opettajien kanssa sekä tasapainottaa opiskelu ja tavoitteellinen urheilu arjessaan. Opiskelu urheilulinjalla ei ole aivan ilmaista, koska opiskelijat joutuvat maksamaan akatemian lukukausimaksut. Akatemia tarjoaa kuitenkin opiskelijoille monia urheiluun liittyviä alennuksia, esimerkiksi uimahalli- ja kuntosalimaksut ovat halvempia.  U-linjalle hakiessa moni mietti, kumpi kärsii, opiskelu vai urheilu, mutta aika pian sai huomata, että mikään muu ei kärsi paitsi vanhempien lompakko. Suomessa urheilijaksi tavoittelevan nuoren urapolku tulee kalliiksi.  Ratsastus   - yksi harrastaja  - seura: Rabbelugnin Ratsastajat  - treenit viisi kertaa viikossa  - syitä valita laji: hevosurheilu, mielenhallinnan ja fyysisten taitojen kehittyminen    Salibandy   - yksi harrastaja  - joukkue: Sudet  - treenit neljä kertaa viikossa  - syitä valita laji: Joukkueurheilulaji, monipuolista ja kehittävää.  Kuva: Pixabay kuvapankki Kuvat: Pixabay kuvapankki Kuvat: Nana Cihangir Akrobatiavoimistelu   - kolme harrastajaa  - seura: Tempo  - treenit joukkueen kanssa neljä kertaa viikossa, lisäksi omatoimista lihaskuntotreniä  - syitä valita laji: hyvin uusi mutta kasvava laji Suomessa, monipuolista ja kehittää monia osa-alueita, mahdollisuus kilpailla kansainvälisesti    Lentopallo  - yksi harrastaja  - joukkue: Kausalan Yritys  - treenit kolme kertaa viikossa  - syitä valita laji: Suomessa suosittu joukkuelaji, vaaditaan hyvä lapojen sekä olkapäiden liikkuvuus, räjähtävää ponnistusvoimaa, hyvät refleksit  Pesäpallo   - kaksi harrastajaa  - joukkue: KLP ja Puhti  - treenit kahdeksan kertaa viikossa  - syitä valita laji: Suomen kansallislaji, pelataan vain Suomessa Kuva: Nana Cihangir Esittelyssä 23U Kuva: Pixabay kuvapankki Kuva: Pixabay kuvapankki Jääkiekko   - kolme harrastajaa  - joukkue: KooKoo  - treenit kahdeksan kertaa viikossa  - syitä valita laji: suosittu ja menestynyt laji Suomessa   Kuva: Pixabay kuvapankki {{page}} 23U-ryhmän omat lajit Teksti: Pihla Ahola, Miia Karppinen, Otto Heimonen, Samu Hyvönen ja Jan Rantanen   Jalkapallo   - kahdeksan harrastajaa  - joukkueet MyPa, KJP, Lahden 69 ja Reipas  - treenejä kahdeksan kertaa viikossa  - syitä valita laji: Messi ja Ronaldo, maailman suosituin, tunnetuin ja parhaiten palkattu urheilulaji  Triathlon   - yksi harrastaja  - seura: Valkealan Kajo Triathlon  - treenit kuusi kertaa viikossa  - syitä valita laji: uinnin, pyöräilyn ja juoksun yhdistelmälaji; kestävyyden ja nopeuden harjoittaminen  Kuva: Nana Cihangir {{page}} Kuvat: Nana Cihangir Kuva: Pixabay kuvapankki Koripallo   - yksi harrastaja  - joukkue: Kouvottaret  - treenit neljä kertaa viikossa lajitreenit ja kahdet fysiikkatreenit - syitä valita laji: Suomessa ja maailmalla suosittu urheilulaji  Kuva: Nana Cihangir Kieli- ja vuorovaikutustaidot petraantuvat Lukion urheilulinjalla opitaan monenlaisia vuorovaikutustaitoja, jotka ovat urheilussa hyvin tärkeitä. Kentällä kommunikointi on välttämätöntä joukkueen menestymiselle. Etenkin kapteenin sekä johtavien pelaajien on tärkeä välittää joukkueen johdon ja valmennuksen tiedot muille pelaajille otteluissa sekä joukkueen arjessa. Äidinkieli, englanti ja filosofia valmentavat urheilijoista taitavia vuorovaikuttajia sekä kielen taitajia. Ulkomaille tähtäävien pelaajien on välttämätöntä osata vähintään englantia, koska suomi on todella pieni kieli eikä sillä yllä kovin pitkälle.  {{page}} Urheilulinja ja jalkapallo - yhteistyön voima pelaajien kehityksessä  Teksti: Eetu Koskinen, Heikki Eskelinen, Juho Leikas, Lassi Laine ja Panu Siira   Jalkapallo on maailman suosituin, seuratuin ja harrastetuin urheilulaji sekä liikuntamuoto. Se on myös lajeista rahakkain huipputasolla, jossa kilpailu on älyttömän kovaa. Jalkapallossa menestyminen vaati lajiominaisuuksien lisäksi lukuisia muita taitoja, kuten joukkueessa toimimisen taitoja, tietämystä palautumisesta ja ravinnosta sekä kieli- ja vuorovaikutustaitojen osaamista.  Näitä kaikkia tietoja ja taitoja oppii Kouvolan Yhteislyseon urheilulinjalla.   Lajiominaisuudet vahvistuvat Urheilulinjalla opiskeleva joukkueurheilija saa lajikohtaista lisäharjoitusta runsaasti. Esimerkiksi jalkapalloilijan on mahdollisuus saada viikko-ohjelmaansa seurajoukkueiden ja omatoimisten treenien lisäksi kolme akatemiatreeniä: yksi fysiikkatreeni ja kaksi lajiharjoitusta. Lajitaidoista kehittyvät erityisesti teknisyys, pallotaito ja pelitaktiikat, koska Kouvolassa on laadukas ja osaava valmennus à la Jukka Lindström ja Henri Halonen.   Ryhmähenki voimistuu Jalkapallossa ryhmähenki on ensisijaisen tärkeää. Joukkueissa tulee keskittyä paljon siihen, että pelaajien välinen kemia on kunnossa. Italialainen toppari Giorgio Chiellini sanoi haastattelussaan, että tuntee paremmin oman toppariparinsa Leonardo Bonuccin kuin oman vaimonsa. Se kertoo siitä, kuinka suuri kemia parhaimmilla pelaajilla on keskenään. Akatemiassa joukkuelajien edustajat treenaavat yhdessä. Urheilulinja tuo saman lajin harrastajia yhteen niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin, mikä lisää yhteishenkeä. Treeneissä tutustuu eri seurojen pelaajiin, ja omassa ryhmässä urheilulinjalla saattaa olla myös oman joukkueen pelaajia, mikä yhdistää entisestään. Urheilulinjalla saa koulussa olla samanhenkisten ihmisten kanssa tekemisissä, mikä on hyödyksi joukkueurheilijalle. Tietämystä palautumisesta karttuu Urheilulinjalaiset saavat maksuttoman välipalan tiistai- ja torstaiaamuisin. Se nopeuttaa urheilijan palautumista aamuharjoituksesta mahdollisimman tehokkaasti. Vaikka välipalakonsepti onkin ollut hyvä, se on ollut osin puutteellinen, koska proteiinilähteitä ei aina ole ollut saatavilla. Myös tupla-akatemiapaikka, joka kattaa normaalin akatemia tunnin lisäksi myös seuraavan oppitunnin, on linjan suuri etu, sillä se tarjoaa urheilijoille mahdollisuuden esimerkiksi kehonhuoltoon koulun, akatemian tai uimahallin tiloissa – kätevästi harjoituksen ja välipalan jälkeen.  Kuntosali Kuntosalilla kävijöitä luokassamme on monia, mutta kilpailijoita ei ole. Kuntosali tukee lajiharjoittelua, lisää hyvinvointia ja auttaa voimatasojen ja lihaskasvun parantamisessa.  Brasilialainen jujutsu  - yksi harrastaja  - seura: BJJ Kouvola - treenejä joka päivä, myös viikonloppuisin  - syitä valita laji: lukkopaini, monipuolista, kehittää voimaa sekä kehonhallintaa Kuva: Pixabay kuvapankki Cheerleading  - yksi harrastaja  - joukkue: FTC Blackbackz  - treenejä vähintään neljät lajitreenit ja kolme omatoimista treeniä  - syitä valita laji: laajasti maailmalle levinnyt kilpalaji, jossa Suomi menestyy kansainvälisesti erinomaisesti, fyysistä monipuolisuutta vaativa laji Juoksu   - yksi harrastaja  - seura: Valkealan Kajo  - treenit nelkein päivittäin  - syitä valita laji: juoksemisen riemu; eri matkat, joissa kisataan  Misella Suvitie, triathlon Kuva: Onevision Juniorijääkiekkoilijan päivä Teksti: Onni Kaitila Juniorijääkiekkoilijan päivät kuluvat pitkälti jäähalleilla. Koulussa käydään, kun joudetaan, ja läksyjä jää paljon kotiin. Kuitenkin koulun ja jääkiekon yhdistäminen on mahdollista, jos tahtoa riittää. Juniorijääkiekkoilijan arki Kilpakiekkoa pelaavalla juniorijääkiekkoilijalla arki näyttää tiiviiltä. Maanantai: Vapaa Tiistai: Aamuharjoitukset 8-11, iltaharjoitukset 16-20 Keskiviikko: Harjoitukset 15-19 Torstai: Aamuharjoitukset 8-11, iltaharjoitukset 16-20 Perjantai: Harjoitukset 14-16.30 Lauantai: Peli Sunnuntai: Peli Harjoitukset sisältävät aina alkulämmittelyn, oheisen (salitreenin tai vastaavan), jään ja loppuverryttelyn. Vieraspelipäivinä aikaa kuluu matkustamiseen paljon, mikä riippuu toki vastustajasta. Eli ei siis jää paljoa aikaa muuhun kuin kouluun ja jääkiekkoon. Jos ja kun tekemisestä nauttii, tiivis tahti ei haittaa. Koululla käyn aina, kun kerkeän. Yleensä joudan kouluun kahdeksi tai kolmeksi oppitunniksi päivässä. Välillä en ennätä ollenkaan paikalle ja välillä pystyn olemaan koko päivän. Koulussa opiskelen kaikkia aineita, mutta erityisesti keskityn englannin kieleen, sillä siitä saattaa olla hyötyä tulevaisuudessani. Lempiasiani koulussa on ruokailu. Yksinpuurtajat Teksti: Anni Hyvärinen, Charlotte Sjöman, Elsa Stadig ja Misella Suvitie        Kouvolan Yhteislyseon urheilulinjalla on muutamia yksilölajeja edustavia urheilijoita. Historian ensimmäisellä urheilulinjalla urheilee mm. kestävyysjuoksija, esteratsastaja, triathlonisti sekä brasilialainen jujutsun harrastaja.  Yksilöurheilijoita yhdistää urheiluakatemian yhteinen harjoitusryhmä.   -On kivaa päästä yksilöurheilijana välillä ryhmään treenaamaan. Saa edes joskus treeniseuraa, kertoo Misella Suvitie, joka on ryhmän ainoa triathlonin harrastaja.  Tiistain ja torstain yhteistreenit ovat monipuolisesti kehittäviä. Ne koostuvat vaihtelevasti muun muassa voima-, kestävyys- ja nopeusharjoitteista.  -Minun mielestäni harjoittelu on monipuolista ja kaikki hyötyy ja kehittyy. Treenit ovat mukaansatempaavia ja yhteishenki on kohdallaan, vakuuttaa esteratsastuksessa kilpaileva Charlotte Sjöman.  Myös akrobatiavoimistelijat Enna Sailio ja Milja Halonen ovat tyytyväisiä akatemian tarjoamaan harjoitusryhmään. -On tosi monipuolista ja kaikki lajit on huomioitu. Kaikkien lajien edustajat otetaan huomioon.  Kurkistus yksilöurheilijan torstaipäivään  Minun päiväni, Elsa Stadig  Moi kaikille ja tervetuloa seuraamaan mun treenipäivää! Ihan ekaksi pieni esittely voisi olla paikallaan, eli mä oon Elsa Stadig, 18-vuotias kestävyysjuoksija Valkealasta.  Parhaimpiin saavutuksiin kuuluu mm. maajoukkue-edustus U20-sarjan Pohjoismaiden maastokisoissa sekä nyt menneen talven hallikisoista SM-kultaa U20-sarjan 3000 metriltä. Tällä hetkellä treenit rullaavat kivasti kohti kesää.  Tavanomaisena torstaina herätys on seitsemältä ja siitä 45 minuutin päästä onkin lähtö pyörällä Fysios Aktiivin salille. Torstaiaamu on kevyt, ja siihen kuuluu salilla juoksuton treeni eli peruskestävyysharjoitus cross-trainerilla ja/tai pyörällä. Lisäksi päälle tulee aina reilu puolentunnin setti keskivartalotreeniä. Treenin jälkeen tulen koululle opiskelemaan ja syömään. Torstait ovat aika pitkiä päiviä, kun koulu loppuu neljältä, mutta ystävien ansiosta koulussa jaksaa pitkinäkin päivinä. Koulupäivän jälkeen ajan pyörällä kotiin, syön välipalan ja teen hetken läksyjä. Tämän jälkeen alkaakin valmistautuminen kohti päivän päätreeniä: yleensä luvassa on lyhyempiä kovempivauhtisia vetoja, ai että. Treenin jälkeen palaan kotiin syömään ja palautumaan. Illalla teen vielä koulujuttuja, mikäli energiaa riittää. Koska päivät ovat pitkiä ja treenit kuluttavia, käyn nukkumaan ajoissa, että saan unta noin yhdeksän tuntia. Seuraavana päivänä onkin mukava herätä virkeänä kohti koulua ja treenejä.    Charlotte Sjöman, esteratsastus Kuva: Heidi Lammi Opiskelua pelimatkoilla? Teksti: Elias Lehtisalo  Pelipäivät ja pelireissut ovat rankkoja, ja niihin täytyy panostaa. Kaiken lisäksi pelimatkoilla pitäisi vielä opiskella, mikä voi olla vaikeaa. Miten mieli jaksaa, kun pitää koko ajan keskittyä? Pelireissuilla peliä on pidettävä tärkeimpänä, ja opiskelu tulee siinä ohella. Opiskeluihin on silti panostettava, eikä niitä saa unohtaa. Esimerkiksi bussimatkat kannattaisi käyttää opiskeluun. Jokaisen pitää yrittää itse löytää sopivat hetket, jolloin opiskelee, ja ajankohdat, jolloin keskittyy tärkeimpään eli peliin. Välillä pitää myös levätä.  Koulu ja seura pyrkivät kannustamaan pelaajia kehittymään sekä opiskelijana että pelaajana. Kaikilla, jotka haluavat panostaa tosissaan molempiin, on oltavat rutiinit, joita hyödyntää. Ja kumpaakaan ei saa unohtaa!   Kannustan kaikkia urheilijoita ja varsinkin jääkiekkoilijoita yhdistämään opiskelun ja pelaamisen myös pelireissuilla. Vaikka pelit ovat rankkoja, on pyrittävä tekemään jotain koulunkin eteen.   {{page}} Peliälyä treenaamassa  Teksti: Aku Henttonen ja Rasmus Orava  Salibandy on sisällä pelattava nopeatempoinen pallopeli, joka vaatii fyysisten ominaisuuksien lisäksi rutkasti peliälyä. Nopeus ja pallollinen taito ovat olennaisia, mutta samalla on osattava tehdä oikeaan aikaan äkillisiä suunnanmuutoksia, joten sekä omaa että vastustajan peliä on pystyttävä lukemaan koko ajan.  Ennakkoluuloista suhtautumista akrobatiavoimisteluun  Apulaisrehtori Ville Peltola lähti aikoinaan 1990-luvulla suorittamaan lukio-opintojaan Mäkelänrinteen lukioon. Peltola on kotoisin Kouvolasta, mutta urheilulukioon hänet johdatti tavoitteellinen pikajuoksu. – Urheilun ja koulun yhdistämisen kannalta muutto Helsinkiin todettiin silloin vanhempien kanssa parhaaksi vaihtoehdoksi. Märsky oli Peltolan mukaan positiivinen kokemus. Opiskelu oli viihtyisää ja hyvin järjestettyä. Koulun ja urheilun yhdistäminen onnistui helposti ja joustavasti. – Suorittamatta sai jättää sellaisten aineiden kursseja, joita ei kirjoittanut. Kaikista aineista tuli kuitenkin käydä vähintään puolet kursseista, muistelee Ville. Pikajuoksun Peltola lopetti aika nopeasti lukion jälkeen. Syynä oli harjoitusporukan hajoaminen ja armeijan alkaminen. Ville kiinnostui jo lukiossa historiasta ja haki yliopistoon opiskelemaan historiaa, yhteiskuntaoppia sekä oppilaanohjausta. Valmistuttuaan Peltola oli ensin kymmenen vuotta opona. Sitten erilaisten hallinnon tehtävien kautta hän päätyi apulaisrehtoriksi. Villellä on nykyisissä tehtävissään hieno näköalapaikka siihen, miten lukiolainen voi tavoitella unelmiaan yhdistämällä tavoitteellisen urheilun sekä määrätietoisen opiskelun. Yhteislyseossa toimitaan Peltolan mukaan jo nyt hyvin: vuonna 2023 alkanut urheilulinja tarjoaa hyvät puitteet. – Kouvolaan tarvittaisiin kuitenkin myös urheilulukio, sillä siitä olisi vielä enemmän hyötyä opiskelijoille. Urheilulukion status on myönnetty erityistehtävä, joka tuo valtion lisärahoitusta ja etuja opiskelijoille, vakuuttaa Peltola. Hän toivoisi, että jos Kouvolaan perustetaan urheilulukio, opiskelu siellä olisi yhtä joustavaa kuin hänen lukiovuosinaan Mäkelänrinteen lukiossa. Kuva: Nana Cihangir Kuva: Nana Cihangir " Kouvolaan tarvittaisiin kuitenkin myös urheilulukio, sillä siitä olisi vielä enemmän hyötyä opiskelijoille. Teksti: Miska Lyyra, Santeri Närkki ja Eetu Olenius Salibandyssa pitää osata tehdä monta asiaa yhtä aikaa. Siksi peliälyn kehittäminen on tärkeää. Kaikkein parhaiten peliälyä voi treenata omalla ajalla katsomalla pelejä ja miettimällä, mitä eri tilanteissa olisi voinut tehdä toisin.  Salibandyn pelaaminen joukkueessa vaatii sitoutumista yhteisiin arvoihin ja tavoitteisiin. Vaaditaan siis yhteishenkeä, että joukkue hitsautuu voittajaksi. Yhteishenki ja peliäly yhdistyvät, kun on jonkun joukkuelaisen kanssa samalla aaltopituudella. Silloin syöttely onnistuu kuin rasvattu.   Unelmia kohti Teksti: Milja Halonen ja Enna Sailio  Akrobatiavoimistelu on harvinainen laji. Se yhdistetään usein virheellisesti cheerleadingiin ja sirkukseen. Lajin parissa jo alakoulusta lähtien olleet Enna Sailio ja Milja Halonen ovat kohdanneet monenlaisia harrastukseensa liittyviä ennakkoluuloja. “Onks se niiku sirkusta?” kysytään, mutta vastaus on "ei”.   Akrobatiavoimistelussa, cheerleadingissa ja sirkusvoimistelussa vaaditaan kuitenkin samoja ominaisuuksia, kuten voimaa ja venyvyyttä. Voimataso on tärkeää, koska siten liikkeet onnistuvat turvallisesti.   Voimistelulajeista tunnetuin eli telinevoimistelu yhdistetään usein akrobatiavoimisteluun. Siksi myös akrobatiavoimistelua luullaan yksilölajiksi. Lajissa onkin joitakin yksilölajin piirteitä, mutta niistä huolimatta kyseessä on joukkuelaji.  Kouvolassa akrobatiavoimistelua on ollut mahdollista harrastaa jo vuodesta 2018 lähtien Kouvolan liikunta- ja voimisteluseura Tempossa, joka on yksi Kouvolan suurimmista ja vanhimmista seuroista. Tempossa harrastavat ja kilpailevat akrobatiavoimistelijat harjoittelevat 1–7 kertaa viikossa paikallisten koulujen liikuntasaleissa.   Tavoitteellista urheilua Kouvolassa hankaloittaa se, ettei ole tarvittavia välineitä tai puitteita turvalliseen harjoitteluun, mikä on harmillista. Puuttuu esimerkiksi kanveesi, jolle tarvittavaa tilaa ei tahdo löytyä mistään. Urheilulinjalla olo tukee akrobatian harrastamista monipuolisten akatemiaharjoitusten ja joustavamman koulunkäynnin ansiosta. Joskus ennakkoluuloiset kommentit kuitenkin saavat tuntemaan, ettei omaa lajia arvosteta yhtä paljon kuin esimerkiksi palloilulajeja. Ymmärrettävästi syynä ennakkoluuloihin on lajin tuntemattomuus.  Kuva: Toni Ranta Metsän uumenissa Kaksikymmentä retkeilykurssilaista ja kaksi opettajaa lähtivät metsän uumeniin Repoveden maastoon viime syksynä. Ensimmäisen päivän aikana vaellettiin leiripaikalle mainiossa ja melko tyynessä säässä. Innokas retkeilijä Elvi Kaasinen kertoo, että heti perille päästyä leiriydyttiin ja pystytettiin teltat. – Yön tullessa teltoissa oli kylmää, mutta se ei haitannut tunnelmaa, joka oli alusta alkaen korkealla. Liikunnan opetukseen liittyviä retkeilykursseja on järjestetty Yhteislyseossa jo vuosia. Jokaisella retkellä vetäjänä on ollut liikunnanopettaja Kati Siltovuori, joka on kokenut retkeilijä. Tänä vuonna hänen työparinaan muutaman vuoden tauon jälkeen oli jälleen kollega Leena Löfström. – Lähdin retkelle odottavin fiiliksin enkä joutunut pettymään. Retki onnistui odotetusti ja opiskelijat olivat jälleen mahtavia, iloitsee Leena. Kurssiin sisältyy kolme teoriatuntia ennen retkeä. Tunneilla valmistaudutaan tulevaan ulkoilmaelämään. Ne ovat sen verran kattavia, että ilman aiempia erätaitojakin kurssille voi osallistua. Ennen leiriä harjoitellaan erilaisia luonnossa vaadittavia taitoja, kuten retkiruoan tekemistä. – Jokainen ryhmä saa itse valita ruokansa ja yleisimmin reppuun pakataan valmispastoja, tortilloja ja esimerkiksi lettuja, kertoo Elvi. Kun toinen leiripäivä valkeni, luvassa oli mukavaa ohjelmaa. Repoveden maastot tarjoavat vaellusmahdollisuuksia, ja järvellä pääsee jopa kokeilemaan melontaa. Vaikka melonta huipentaa leirin, niin yhdessä oleminen ja tietysti kaikki, mitä retkeilyyn liittyy, ovat Elvin mielestä leiriviikonlopun kohokohtia. Leena kertoo, että retken aikana tehdään myös pieniä luontoon liittyviä tehtäviä. – Iltanuotiolla on sitten aina jotain yhteistä ohjelmaa porukan yhteisöllisyyttä vahvistamaan. Retkeilykurssi on Yhteislyseon opintotarjottimella kaksi kertaa lukuvuodessa. On mahdollista lähteä Repovedelle joko syksyisin tai keväisin. Leenan ja toimittajien vahva suositus: tulevana syksynä kannattaa ehdottomasti lähteä metsän uumeniin. Urheiluakatemia luistelu-uran tukena  Kuva: Elvi Kaasinen 10 000 tuntii Teksti: Irina Ahlqvist ja Iines Vatanen Aamuisin taitoluistelija Aurora Ravi herää aikaisin akatemiaharjoituksiin, jotta illalla jäisi enemmän aikaa koulutehtäville ja vapaa-ajalle. Aurora harjoittelee jäällä kuutena päivänä viikossa yhteensä yhdeksästä kymmeneen tuntiin, joista neljä jäävuorotuntia kuuluu urheiluakatemiaan. Lisäksi on oheisharjoituksia, joita kertyy viikkoon kuusi kappaletta.   Muutama vuosi sitten yksinluistelijoille avautui mahdollisuus yhä useampaan akatemiajäähän: kahteen aamujäähän, yhteen iltapäiväjäähän ja yhteen keskellä päivää oppituntien aikana olevaan jäähän. Tämänkaltaiset harjoitusmahdollisuudet lienevät parhaita koko maassa. Opintopisteitä urheiluakatemiasta voivat yleislinjalaisetkin kerätä jopa kaksikymmentä kappaletta.  Urheiluakatemian johtajan Timo Pahkalan mukaan urheiluakatemian 180 urheilijasta 60 opiskelee Kouvolan Yhteislyseon urheilulinjalla ja 15 akatemiaan kuuluvista on taitoluistelijoita. Pahkala kertoo urheiluakatemian pohja-ajatuksen olevan opiskelun ja urheilun saumaton yhdistäminen. – Urheiluakatemia mahdollistaa tavoitteellisen urheilun ja koulussa menestymisen esimerkiksi kerryttämällä opintopisteitä sekä tarjoamalla laadukkaat harjoitusolosuhteet ja valmennuksen. Lisäksi akatemia kustantaa urheilijoilleen esimerkiksi Fysios Aktiivin kuntosalikortin.  – Urheiluakatemiasta on ollut minulle paljon hyötyä opiskeluideni ja luistelun yhdistämisessä. Pääsen urheiluakatemian avulla treenaamaan enemmän, mikä mahdollistaa minun kehittymiseni taitoluistelussa, Aurora toteaa.  Luistelijoiden akatemiavalmentaja Laura Orreveteläinen kehuu urheiluakatemian lajiharjoittelumäärää, jolla on suora vaikutus luistelijan kehittymiseen. Orreveteläinen toimii myös KooKoo Jäätaitureiden yksinluistelun päävalmentajana ja siten valmentaa päivittäin osaa urheiluakatemian luistelijoista, kuten myös KooKoo Jäätaitureiden K1-ryhmän Aurora Ravia.   – Sama valmentaja paikan päällä oman seuran treeneissä sekä akatemiatreeneissä tiivistää yhteistyötä ja mahdollisesti auttaa urheilijoita kehittymään vieläkin enemmän, Orreveteläinen kertoo.  Kouvolan Yhteislyseolle ei ole vielä myönnetty urheilulukion statusta, mutta sen eteen tehdään koko ajan töitä. – Samalla kehitetään urheiluakatemian toimintaa, jotta nuoret urheilijat voivat menestyä, vakuuttaa Pahkala.   Teksti: Tiiu Kunnas, Elsi Savelainen, Riina Telkkinen ja Vuokko Turunen Teksti: Onni Paakala ja Jenrik Vesala Kuvat: Onni Paakala Maa- ja metsätalousopintoja Yhteislyseoon? Suunnitelmissamme on lukion jälkeen lähteä opiskelemaan maa- ja metsätaloutta. Pohdimme, olisiko jo lukiovuosina mahdollista kerryttää tietotaitoa tulevaisuutta varten. Ensin on paikallaan tehdä pieni alkukartoitus, pitävätkö muut opiskelijat ajatusta maa- ja metsätalouteen liittyvästä opintojaksosta yhtä hyvänä kuin me. Päätimme kysäistä asiaa Väinö Potinkaralta, jonka mielestä olisi hyvä, että koulussa olisi jokin nykypäivän maatalouteen liittyvä opintojakso, koska yhä useampi kaupunkilainen on pihalla siitä, mitä maatalous on nykypäivänä. Hän kertoo, että koulussa on puhuttu maataloudesta mutta asiat liittyivät enemmän historiaan ja maatalouden alkuaikoihin. – Itse ehdottomasti ottaisi sellaisen kurssin, jos olisi mahdollisuus. Olisi hyvä käydä myös joillain tiloilla katsomassa, miten asiat käytännössä tehdään. Suuntaamme Väinön myönteisen kommentin jälkeen suoraan johtoportaaseen haastattelemaan Yhteislyseon rehtoria Sanna Liljeqvistiä, joka kehuu ajatustamme maa- ja metsätalouteen keskittyvästä opintokokonaisuudesta. – Maataloudesta olisi hyvä kertoa nuorille, koska Kouvola on maaseutukaupunki ja koulussamme on paljon opiskelijoita maaseudulta. Maatalouden lisäksi olisi hyvä kertoa myös, miten tärkeä asia omavaraisuus on, pohdiskelee Liljeqvist. Opintokokonaisuuden toteuttaminen tapahtuisi Liljeqvistin mielestä siten, että koululla olisi opettaja, joka tietää aiheesta edes jonkin verran enemmän kuin vain perustiedot. Rehtorikin kaavailee ohjelmaan tutustumiskäyntejä maatiloilla ja perehtymistä nykymuotoiseen maatalousyrittäjyyteen. Marssimme kysymään biologian opettaja Jari Kolehmaiselta, voisiko hän ottaa koppia uudesta opintojaksosta. Jari kertoo, että maantieteessä ja biologiassa ei ole laajaa yhtenäistä kokonaisuutta maataloudesta, vaan siitä on pieniä osia ympäriinsä. Hänkin kuitenkin näyttää vihreää valoa idealle maataloudenopintojaksosta, mutta ennakoi käytännön toteutukseen liittyviä haasteita. – Koulu voisi kuitenkin kannustaa nuoria opiskelemaan maa- ja metsätaloutta lukion jälkeen, niin yliopistoissa kuin myös ammattikorkeakouluissa, jotta suomalainen ruoantuotanto taataan jatkossakin. Suomalaista maataloutta pitäisi tukea enemmän, kunhan ympäristökin otettaisiin huomioon. Huolettaa, pärjääkö suomalainen maatalous kaiken tämänhetkisen kilpailun keskellä. Pieni haastattelukierroksemme vahvisti, että ei olisi mahdotonta, että Yhteislyseo tarjoaisi opintoja, jotka valmistaisivat opiskelijoita maa- ja metsätalouden jatko-opintopaikkoihin. Jäämme miettimään, mihin otamme yhteyttä seuraavaksi. Kouvolan Yhteislyseon yrittäjyysleiri on vuotuinen tapahtuma, joka on useana vuonna järjestetty nuorisokeskus Anjalassa. Yrittäjyyskasvatuksesta on lukiossamme alusta asti vastannut historian ja yhteiskuntaopin opettaja Pasi Lintinen. Hänet mukaan sai opintojakson tuoma vaihtelu perinteiseen opetustyyliin. Hänen työparinaan yrittäjyyskasvatusta opettaa myös Anna Kuurne. – Yrittäjyyskurssi innostaa nuoria kiinnostumaan yrittämisestä hauskalla tavalla. Kurssin aikana opiskelijoiden tehtävänä on muun muassa keksiä yritysidea, joka esitetään opettajille ja ammattiraadille. Kurssin opiskelijoiden on mahdollista myös osallistua yrittäjyysleirille, jossa sama konsepti tiivistetään 24 tuntiin, Pasi kertoilee. 24H-ryhmän opiskelijat Irina Ahlqvist ja Iisa Myyryläinen ottivat haasteen vastaan ja osallistuivat vuorokauden leirille. He vakuuttavat, että leiri sujui oikein mukavasti ja uusiin ihmisiin tutustuminen oli hauskaa. – Leirillä riitti koko ajan tekemistä erilaisten aktiiviteettien sekä yritysidean kehittelyn parissa, sanoo Irina. Pasin mukaan yrittäjyyskurssin tavoitteena on ensisijaisesti luovuuden käyttäminen ja erilaisten opiskelijoiden saattaminen yhteen ryhmätyöskentelyn avulla. Osalle kurssi voi olla mahdollisuus nähdä yrittäjyys yhtenä vaihtoehtona tulevaisuudessa. Yrityksen kehittämistehtävä oli Irinasta ja Iisasta hauska ja helppo, mutta samanaikaisesti ilmeni yllättäviä pulmia, joita ei tiennyt yrityksen perustamisesta. Myös ajan rajallisuus tuotti haasteita. – Leiri opetti kaiken lisäksi monia tärkeitä tulevaisuustaitoja, kuten ryhmätyötaitoja, pohtii Iisa. Irina ja Iisa kertovat, että parhaiksi muistoiksi leiristä jäivät ryhmissä työskentely ja iltaohjelman muotishow. Koko opintojakso ja erityisesti leiri oli loistava kokemus, ja osallistumista voi suositella kaikille vähänkin yrittäjyydestä kiinnostuneille. Myös Pasin mielestä Anjalassa järjestetty leiri oli kaikin puolin onnistunut. – Osallistujilta löytyi hyviä ideoita. Nuorten yritysideat antavat uusia ajatuksia siitä, miten asiat voisi joskus tehdä. Nuorilla on monesti kyky ajatella eri tavalla. Joistain ideoista voisi oikeasti syntyä yrityksiä, ainakin kehittämällä niitä lisää, summaa Pasi. Yrittäjyyden äärellä Teksti: Veera Ala-Krekola, Emilia Häkämies ja Alma Laukkanen Teksti: Aino Nyholm, Iris Oinonen ja Elise Pakkanen Kun opiskelijat astuvat luokkaan, he alkavat heti töihin. Joku ompelee ja toinen virkkaa. Luokassa on rauhallinen mutta innostunut tunnelma. Tekstiilityön opettaja Mirja-Liisa Koskinen kiertelee luokassa auttamassa tarvittaessa. Kuvat: Emilia Häkämies ja Alma Laukkanen Mirja-Liisa Koskisen ohjauksessa syntyy asuja arkeen ja juhlaan. Kuvat: Iris Oinonen {{page}} Iloa käsitöistä Koskisen vetämä valinnainen opintojakso on nimeltään Juhlaan tai arkeen – toteuta unelma-asusi. Tapaamiset ovat kerran viikossa Kouvolan yhteiskoulun käsityöluokassa. Opintojakson alkusanat lausuttiin jo vuonna 2008 Kouvolan yhteiskoulun lukion aikana. Opetus alkoi silloisen lukion opon ja Koskisen yhteisestä ideasta. Alun perin tehtiin enimmäkseen juhlapukuja ja vanhojentanssimekkoja, mutta nyt on vapaampaa työskentelyä. – Yleensä opiskelijat tekevät juhlavaatteita omiin lakkiaisiinsa. Koskisen mukaan harva tanssii nykyään vanhojentanssit itse tehdyssä mekossa. – Mekon tekemiseen menee jopa kymmeniä tunteja, ja opiskelijan on varauduttava siihen, että mekkoa täytyy m työstää myös kotona. Valmistusaika riippuu ensinnäkin mekon mallista, mutta myös oppilaasta, selittää Koskinen. Opiskelijamäärä vaihtelee vuosittain. Viime vuonna mukana oli vain seitsemän opiskelijaa, nyt määrä on kasvanut ja lukuvuonna 2024–2025 heitä on 17. Koskisen mukaan opintojakso kannattaa valita, jos on käsityöinnostusta ja hieman ompelutaitoja. – Teoriaa on vähemmän, kun keskitytään pääasiassa omiin käsitöihin. Opintojakso antaa opiskelijoille uskallusta tehdä enemmän itse tulevaisuudessa. Lotta Lehtinen, 24D, tiesi heti lukion aloittaessaan, että hän haluaa viikko-ohjelmaan myös käytännöllisiä opintojaksoja. – Valitsin tekstiilityön, koska kässä on kivaa ja Mirja-Liisa on ihana. Vaikeinta oli valita, mitä alkaa tekemään, sanoo Lotta. Pulma ratkesi ilmeisen nopeasti, koska nyt Lotta neuloo itselleen iloisena vaaleanpunaista villapaitaa. Mikä ihmeen Septoli? Teksti: Tiana Marttinen ja Pinja Suoknuuti Kouvolan Yhteislyseon ja musiikkiluokkien edustuskuoro on saanut uuden nimen, joka otettiin käyttöön itsenäisyyspäivänä 2024. – Entinen nimi oli pitkä ja kankea, kertoo kuoronjohtaja Anna Kuurne. Nyt Edari on historiaa. – Uusi nimi Septoli on musikaalinen termi. Se tarkoittaa seitsemän sarjaa ja kuvastaa kuorolaisten seitsemää vuosiluokkaa. Kuorolaisia on alakoulun kuudennelta luokalta lukion kolmasluokkalaisiin, Anna laskeskelee. Hänen lisäkseen kuoroa johtavat Katja Kallio ja Mirka Suurnäkki. – Kuoro tuo sisältöä koulun juhliin ja mainosta ulospäin, pohdiskelee Anna. Hän tietää monien musiikkiluokilta tulleiden opiskelijoiden haluavat jatkaa esiintymistä ja laulamista kuorossa, joten toiminnalle on tilaus lukiossakin. Kuoron ohjelmistossa on eri genrejä, kuten poppia, klassista ja kansanlauluja. Biisejä lauletaan stemmoissa eli eri sävelkorkeuksissa. – Stemmoissa laulaminen on haasteellista, jos aiempaa laulukokemusta ei ole, Anna valaisee. Stemmakavereista saa kuitenkin paljon tukea laulamiseen ja oikeassa nuotissa pysymiseen. Yhteislyseolaiset Selma Korhonen ja Ella Pakkanen ovat pitkän linjan kuorolaisia. Ellaa vetää kuoroon hyvä ilmapiiri ja leppoisa tunnelma. Selma puolestaan säestää pianolla laulajia. – Säestäminen on helppoa, koska kuorossa soittaja tukee laulajia ja säestys on vain osa isoa kokonaisuutta. Kuoroon liittyy vuosittain uusia laulajia, joten Septolin tulevaisuus on taattu. Se jatkaa Kouvolan kunniakasta koulukuoro perinnettä. Kuvat: Elmeri Espo, Lotta Marttila, Linnea Pilke, Polina Senkina ja Saara Virtanen {{page}} Nostetaan malja Kuoro Yhteislyseon itsenäisyyspäivän juhlassa Kuva: Polina Senkina ja Karoliina Lavonen {{page}} Penkkaririehaa ja tanssien taikaa {{page}} {{page}} Kuvat: Polina Senkina ja Karoliina Lavonen Hyvät Kouvolan yhteislyseon ja Kouvolan iltalukion oppilaat ja henkilökunta, Kiitos tästä arvokkaasta mahdollisuudesta tulla puhumaan tähän itsenäisyyspäivän juhlaanne. Osalle teistä tämä juhla on vielä erityisempi, teille, joista tänään tulee ylioppilaita. Eräs määränpää on saavutettu. Siitä, kun itse pääsin ylioppilaaksi, tulee ensi keväänä tasan kolmekymmentä vuotta. Siinä ajassa lukion olisi ehtinyt käydä jo kymmenen kertaa. Se, että olisinko tämän viisaampi, jos noin olisin toiminut, niin tuskin, mutta erinomaisen yleissivistävän pohjan siitä saa jo kertavedolla. Sen varaan on varsin hyvä lähteä elämäänsä rakentamaan. ”Vapaus”. Kun Yle haastatteli eri ikäisiä ukrainalaisia vuonna 2022, vain muutamia kuukausia Venäjän aloittaman hyökkäyssodan jälkeen, kysyen mitä itsenäisyys heille merkitsee, niin kaikille vastauksille yhteistä oli sana ”vapaus”. ”Vapaus” toistuu myös kerta toisensa jälkeen synonyymina itsenäisyydelle, kun sen merkitystä on tiedusteltu sodankäyneiltä ja Suomea jälleenrakentaneilta sukupolvilta. Vapauden ja itsenäisyyden merkityksen ymmärtää ehkä vasta silloin, kun se ei enää olekaan itsestäänselvyys. Kun joutuu ajattelemaan sitä vaihtoehtoa, että olisikin taivuttava jonkun toisen tahtoon. Mitä vapaus meille sitten tarkoittaa? Jokainen meistä varmasti mieltää sen omalla tavallaan. Eräs sotiemme veteraani kiteytti sen näin: ”Vapaus – voiko olla mitään enempää!” Vaikka suuntaatte katseenne tulevaisuuteen ja janoatte tulevaa, niin muistakaa aina silloin tällöin myös pysähtyä katsomaan sitä mistä tulette. Minulle sotilaana veteraanisukupolvien työllä on erityinen merkitys -ilman heidän uhrauksiaan meillä ei olisi vapauttamme. Jos joskus pysähdytte sankarihautausmaalla katsomaan kaatuneiden muistokiviä, niin huomaatte, että monet heistä olivat kaatuessaan kutakuinkin teidän ikäisiänne tai vain hieman vanhempia. Myös jokaisella heistä oli ajatuksia ja unelmia omasta tulevaisuudestaan. Niiden edelle asettui kuitenkin vapaus ja itsenäisyys, joiden puolesta he taistelivat ja antoivat henkensä. Heidän uhrauksiensa ansiosta meillä on tämä kaikki, ja se mitä me olemme tänä päivänä. Sain viime kesänä tädiltäni haltuuni pappani kirjeet, jotka hän oli kirjoittanut rintamalta kotiin vaimolleen, eli mummolleni. Ensimmäisessä rintamalta lähettämässään kirjeessä, joka on päivätty noin kaksi viikkoa Talvisodan alkamisen jälkeen, lähes päivälleen 85 vuotta sitten Taipaleen joella, pappani kirjoittaa näin: ”Nyt jo tiedän, mitä on olla sodassa. Sano lapsille, että jos isä ei tule kotiin, niin teidän lapsien ja kodin takia isä täällä kaatui.” Suomalainen sotilas ei taistellut sen takia, että olisi vihannut sitä mitä oli edessä, vaan sen vuoksi mitä rakasti takanaan. Sodan käyneitä veteraaneja, niin rintamamiehiä kuin lottia, on elossa enää noin 1500. Ensi vuonna nuorinkin sotaan käsketty ikäluokka täyttää 100-vuotta. Vaikka veteraanit poistuvat pian keskuudestamme, niin heidän tekemäänsä työtä emme saa unohtaa. Sitä voimme jokainen vaalia omalla toiminnallamme ja erityisesti sillä, että muistamme. Jos sallitte, niin palaan tuohon alussa mainitsemaani yleissivistykseen. Se kantaa pitkälle. Sitä, mitä se on, en lähde teille määrittelemään. Omaan kokemukseeni perustuen kannustan kuitenkin teitä kaikkia lukemaan, matkustamaan, tutustumaan uusiin ihmisiin ja uusiin kulttuureihin. Sillä tavoin voitte kasvattaa henkistä pääomaanne. Vaalikaa ja kasvattakaa sitä. Se jos mikä kasvaa korkoa korolle. Yleissivistys lisää myös suvaitsevaisuutta. Aina ei tarvitse olla samaa mieltä kuin toinen, mutta jo sekin, että ymmärtää, miksi joku toinen ajattelee toisin, on arvokasta. Sillä, että osaa jäsennellä asioita, tarkastella niitä kriittisesti,ja asettaa oikeaan kontekstiin, on merkitystä myös turvallisuuden näkökulmasta. Edellinen tasavallan presidentti, Sauli Niinistö, sanoi usein, että jokainen meistä on maanpuolustaja ainakin korviensa välissä. Tällä hän on kertonut tarkoittaneensa sitä, että ihmisten tulisi olla tietoisia siitä mitä informaatiota hän ottaa vastaan tai hyväksyy kritiikittä. Tässäkin yleissivistys on oiva työkalu. Yhä useammin saamme lukea siitä, kuinka omassa yhteiskunnassammekin tapahtuu polarisoitumista ja syrjäytymistä. Välillä tuntuu, että vain kovuus on arvossaan ja pehmeys on heikkoutta. Tämä kaikki nakertaa yhtenäisyyttämme. Pienikin ystävällinen ele, sana tai teko voi olla jollekulle kokoaan paljon suurempi. ”Mitä sinulle kuuluu?” on yksi tärkeimmistä kysymyksistä, jonka voit esittää toiselle. Kysykää tätä läpi elämänne. Se, että tulee kuulluksi, nähdyksi ja osalliseksi on meidän kaikkien oikeus. Yhdessä olemme myös vahvempia. Empatian ja ymmärtämisen voima on valtava. Se on sydämen sivistystä. Uudet ylioppilaat, Onnittelen teitä lämpimästi saavutuksestanne. Olette juhlanne ansainneet. Nauttikaa siitä läheistenne ja ystävienne kanssa. Tämän päivän yhteiskunnassa menestyksestä ja suorituksista tulee helposti ihmisarvon mitta. Olkaa kuitenkin itsellenne armollisia. Jokainen kohtaa epäonnistumisia, mutta älkää antako niiden lannistaa tai musertaa teitä. Älkää nähkö epäonnistumisia epäonnistumisina, nähkää ne kasvuna ja mahdollisuuksina. Oppikaa niistä ja kehittäkää itseänne. Kannustan teitä unelmoimaan ja menemään määrätietoisesti unelmianne kohti. Uskokaa itseenne ja uskokaa unelmiinne - elämä kyllä kantaa. Hyvät nuoret, Huomenna, kun vietämme Suomen sadattaseitsemättä itsenäisyyspäivää, niin pyydän teitä jokaista pysähtymään hetkeksi, sytyttämään kynttilän ja suomaan ajatuksen heille, joiden ansiosta saamme elää vapaassa ja hyvässä maassa. Pidetään siitä yhdessä huolta. Teksti: Tino Savolainen Puhe Kouvolan Yhteislyseon itsenäisyyspäivän juhlassa 5.12.2024 Nuoria kaupungintalon juhlasalin sinivalkoisissa pöydissä odottamassa Abinalauman ohjelmanumeroa Marraskuinen ilta on alkamaisillaan. Koreaksi laittautuneita nuoria jää autoista pois Torikadulla ja suuntaa kohti kaupungintaloa. Moni värjöttelee ovien lähettyvillä ja toivoo niiden jo aukeavan Kouvolan nuorisovaltuuston (Nuva) perinteiseen itsenäisyyspäivän gaalaan. Minuutit kuluvat lopulta nopeasti, ja viileä ilma vaihtuu narikkaan, nimilistaan ja nauruntynkään siellä täällä, kun gaalaan kutsun saaneet kouvolalaisnuoret eri kouluista kohtaavat tuttujaan ja juttu alkaa virrata kaupungintalon juhlasalissa. Yhteislyseokin on edustettuna paitsi gaalavieraina myös esiintyjinä juhlistamassa etukäteen 107. itsenäisyyspäivää, sillä lukiomme abibändi Abinalauma viihdyttää juhlan loppupuolella päätähtinä juhlavieraita. Ennen tätä odotettua hetkeä ehtii panna merkille, että juhlasalissa aika ajoin pyyhältää myös Yhteislyseosta valmistuneita tuttuja kasvoja – nuvalaisia. Juhla alkaa Kouvolan Nuvan ja Yhteislyseon opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Ronja Villikan puheella itsenäisyyden merkityksestä. Sitä seuraa muun muassa Kymi Wind Band I:n sulosointuinen oodi Suomelle sekä kaupunginjohtaja Marita Toikan tervehdys. Kahvittelun ja vapaamman seurustelun jälkeen takahuoneessa kuitenkin on aistittavissa pientä jännitystä. Abinalauma valmistautuu esiintymään noin 280 juhlavieraan edessä. Pienet äänenavaukset, jännittynyt ympäriinsä kierteleminen ja tsemppaaminen täyttävät takahuoneen, jossa vallitsee tiivis tunnelma. Abinalaumalle se toki sopii, sillä bändi on muovautunut nykyiseen ensembleensa matkan varrella. Kilometrejä on kertynyt musiikinopettaja Anna Kuurneen ohjaamalle bändille eri esiintymisistä muun muassa syksyllä Vekaranjärvellä ja Kohoan yrittäjien juhlassa. – Osan porukan kanssa aloitettiin lukion ykkösen keväällä, mutta varsinaisesti kakkosen syksyllä Stage 2:lla porukka vakiintui, ja aika lailla samat tuli abikurssillekin, Silja Kääpä, pianisti, tiivistää Abinalauman taipaleen. Bändi on esiintynyt myös lukiomme tapahtumissa, ja esimerkiksi kevään konsertissa Abinalauman settilista oli pitkälti sama. Nyt on kuitenkin luvassa uusi esityslista, johon sisältyy esimerkiksi Coldplayta, Ultra Brata ja Bruno Marsia. Kappalevalinnat on tehty bändin kesken yhdessä jäsenten musiikkimaun mukaan. – Ainakin yksi biiseistä oli sellainen, mitä kuultiin keikalla, ja osittain sen takia se otettiinkin, Risto Trumm, basisti, täsmentää viimeisillä minuuteilla ennen esiintymistä. Jätettyäni Abinalauman valmistautumaan on juhlaväki alkanut löytää tiensä takaisin sinivalkoisiin pöytiin. Yhteislyseon bändi on useamman gaalavieraan huulilla. Esitystä selkeästi odotetaan – syystäkin. Abinalauma kytkee esiintymisensä alkajaisiksi Kymi Wind Band I:een Coldplayn kappaleella Clocks, jonka jälkeen Abinalauma tarjoilee kaikkea koskettavasta Whitney Houstonin I Wanna Dance with Somebodyn tulkinnasta menevämpään Alannah Mylesin Black Velvetiin ja Bruno Marsin Locked Out of Heaveniin. Todellinen tunteiden vuoristorata puoleen tuntiin mahdutettuna ja aplodit melkoisia. Aivan lopuksi bändi esittää Tehosekoittimen Kaikki nuoret tyypit – onhan kyseessä nuorten itsenäisyyspäivän juhla. Abinalauma villiinnyttää nuoret pöydistään lavan eteen tanssimaan. Viimeistään tällöin sisäinen yhteislyseolainen kokee ylpeyttä lukiomme abibändistä. Abinalauma glamourin keskellä Abinalauma viihdytti itsenäisyyspäivän juhlijoita kaupungintalon juhlasalissa niin kotimaisella kuin kansainvälisellä musiikilla. Kuvassa Elian Gardemeister, Nuutti Virtanen, Oona Ahonen, Silja Kääpä ja Emmi Tirkkonen Kouvolan nuorisovaltuuston puheenjohtajana Ronja on yksi tämänvuotisen juhlahumun järjestäjistä. Abinalauma antoi haastattelunsa Kylän jutuille takahuoneessa minuutteja ennen h-hetkeä. Kuvassa Ella Järvinen, Oona Ahonen, Risto Trumm ja Konsta Koskenniemi Teksti: Mikael Liimatainen Kuvat: Saara Virtanen {{page}} {{page}} Teatterin taikaa Halukkaat ruotsinopiskelijat pääsivät 4.12. Svenska Teaterniin ihastelemaan maagista musikaalia Matilda. Kuva: Mikael Liimatainen Teksti: Mikael Liimatainen Oona Ahonen – laulu Elian Gardemeister – rummut Mikael Haltia – akustinen kitara ja koskettimet Ella Järvinen – laulu Konsta Koskenniemi – kitara Silja Kääpä – piano Iitu Salovaara – koskettimet Emmi Tirkkonen – laulu Risto Trumm– basso Sointu Viinikainen – basso Nuutti Virtanen – rummut  Anna Kuurne– ohjaava opettaja Abinalauman ensemble Muutama onnekas opintoryhmä pääsi Kouvolan Teatteriin tutustumaan L.Onverva-näytökseen 18.3. Kansallisteatteriin vaelsivat puolestaan 23-ryhmät, joille Ujuni Ahmedin kasvutarina antoi ainesta ajattelulle. Kuvat: Helena Raski Erityisen hyvä Abinalauma sai kaikki nuoret tyypit Yhteislyseon alumneja myöten tanssimaan. Kouvolan Yhteislyseossa teatterin taika lumoaa vuodesta toiseen. Tänä lukuvuonna yhteislyseolaiset kävivät katsomassa näytöksiä niin Kouvolan Teatterissa, Kansallisteatterissa kuin Svenska Teaternissa. Teksti: Vilma Vesterinen Yhteislyseon ensimmäisen vuoden opiskelijat pääsivät nauttimaan Next to Normalista Kouvolan Teatterissa. Kuvat: Minna Kujala Tiina Winter toi lavalle tunteet, joista nuorten pitäisi puhua Näyttelijä Tiina Winter, entinen Kouvolan lyseon opiskelija, vieraili Yhteislyseolla kertomassa ilmaisutaidon ryhmäläisille ja muille kiinnostuneille urapolustaan teatterin pariin. Kiinnostus näyttelemisen syttyi lukiovuosina koulun omassa Rockprinsessa-musikaalissa. – Ennen lukiota en edes ajatellut teatteria, vaikka tykkäsin kyllä aina työskennellä muiden ihmisten kanssa, kertoo Winter. Lukion jälkeen hän lähti teatterikouluun ulkomaille. Useampien vuosien jälkeen ja kiinalaiseen teatteriin tutustuttuaan hän lopulta päätyi takaisin kotipaikkakunnalleen ja Kouvolan Teatteriin.  Kaikki yhteislyseon ensimmäisen vuoden opiskelijat sekä ilmaisutaidon ryhmäläiset saivat maaliskuussa nauttia Tiina Winterin näyttelijäntyöstä Kouvolan Teatterin Next to Normal – Melkein normaali -musikaalin yleisönä. Näytelmässä Tiina näyttelee Natalieta, joka on kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa kamppailevan äidin tytär. Tarina keskittyy vahvasti juuri perheen tyttäreen, johon äidin sairastuminen vaikuttaa voimakkaasti. Next To Normal -näytelmän teema on erityisen tärkeä ja ajankohtainen, koska monet nuoret kamppailevat jokseenkin samankaltaisten ongelmien parissa. Natalien kokema ahdistus, ailahtelevat tunteet ja vastoinkäymiset resonoivat varmasti useampaan katsomossa istuvaan nuoreen. Esitys tuo hyvin ilmi sen, miten yhden perheenjäsenen sairastuminen vaikuttaa koko perheeseen. Tiina kuvailee roolihahmonsa luomista helpoksi tehtäväksi, koska hahmon tarina koskettaa niin läheltä hänen elämäänsä. – Täytyy kuitenkin pitää tietynlainen väli itsensä ja hahmon välillä, vaikka tarina menisikin henkilökohtaisuuksiin, paljastaa Tiina roolihahmonsa rakentamisen saloja. Tiina Winter nostaa Next to Normalin tähänastisista näytelmistään yhdeksi tärkeimmistä. Häntä kiinnostaa, miten teatterin keinoin voidaan tuoda vaikeitakin asioita keskusteluun ja sitä kautta vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Hän haluaa myös tarjota kaikille mahdollisuuden tutustua teatterin maagiseen maailmaan. Next to Normalin Nataliesta Winter hyppää täysin erilaiseen rooliin: hän näyttelee vampyyri-isoäitiä lastennäytelmässä Pikku vampyyri. Musikaalin suurimman vaikutuksen tekivät taidokkaat ja tunteisiin vetoavat laulut, joilla tuotiin esiin hahmojen vastoinkäymisiä ja niiden vaikutuksia. Vierailun suurimman vaikutuksen teki puolestaan se, kuinka pitkän matkan Tiina on kulkenut lyseon penkiltä takaisin kotikaupunkiinsa teatterin näyttämölle. Näyttelijä Tiina Winter vieraili Yhteislyseolla kertomassa ilmaisutaidon ryhmäläisille teatteriurastaan. Kuvat: Helena Raski Oliver Twist vie, mutta antaa enemmän Teksti ja kuvat: Mikael Liimatainen Kuva: Timo Tuviala / TAVATON Media Oliver Twistin ensi-ilta ja kaksi päivänäytöstä takana – hengissä selvitty! Oliver twistillä on Charles Dickensin klassikkotarinaan pohjautuva teos, joka käsittelee Oliverin seikkailuja Lontoon kaduilla nuorisojengien maailmassa. Pääsimme vaikuttamaan esityksen tulkintaan, mistä johtuukin näytelmän nimi Oliver Twistillä. Teos käsittelee kunniaa, valtaa ja koston kierrettä sekä yksilön halua olla osa porukkaa ja tuntea olonsa nähdyksi. Projektiin osallistuu melkein 90 nuorta ja lasta, joista noin neljänneksen muodosta Septolin 24-henkinen kuoro. Lisäksi projektiin osallistuu useita muita yhteislyseolaisia. Kuoron tärkein tehtävä on kuljettaa tarinaa laulun keinoin, mutta pääsemme myös osaksi tunnelman luomista toimiessamme taustanäyttelijöinä ja äänimaiseman luojina. Ensi-ilta oli täynnä tuttuja ja tuntemattomia kasvoja, jotka olivat saapuneet katsomaan lokakuussa 2024 alkaneen projektin ensimmäistä huippuhetkeä. En olisi uskonut, että kauan odotettu ensi-ilta tulisi näin nopeasti. Vastahan syksyllä kerrottiin, että olemme mukana. Silloin ajattelin: ”Siinä meni viikonloput!” Ihme kyllä koulu ja teatteri pysyivät tasapainossa, koska opettajat joustivat tarpeen tullen. Ei mennyt kauaa, kun teatterin kapeat käytävät ja pimeät kulissit alkoivatkin jo tuntua tutuilta. Matkan varrella olen tutustunut upeisiin ja toinen toistaan taitavampiin ihmisiin. Produktiosta on tehnyt ainutkertaisen sen kyky yhdistää laulajat, tanssijat, akrobaatit ja näyttelijät saumattomasti. Osallistuminen tämänkaltaiseen suurtuotantoon on saanut minut tajuamaan, kuinka hienoja asioita on mahdollista saavuttaa, kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Lavalla minua ympäröi porukka, jonka kanssa olemme jakaneet sekä naurut ja hermoilut että intohimon esiintymiseen. Vaikka projekti vaatiikin paljon jaksamista ja valvomista, Oliver Twist antaa takaisin enemmän kuin vie. Suuri kiitos siitä kuuluu koko porukalle! Kouvolan pääkirjaston alakerrasta löytyy paikallishistorian salamyhkäinen aarreaitta. Kotiseutukokoelmassa on Kouvolaa ja Kymenlaaksoa käsitteleviä julkaisuja sekä lähes kaikki kaupungin alueella julkaistut teokset. Kotiseutukokoelman teoksia ei anneta kotilainaan, mutta niihin pääsee tutustumaan kirjastovirkailijan opastuksella. Koska Kouvolan Yhteislyseo on lukioiden yhdistyessä historian taitepisteessä, päätän katsahtaa lukiomme menneisyyteen. Vierailulleni on tosin toinenkin syy, sillä samalla luovutan kokoelmaan Kylän juttujen lukuvuoden 2022–2023 painoksen.  Kirjastovirkailija ottaa julkaisun ilomielin vastaan ja avaa kotiseutukokoelman oven. Astelen hänen johdattelemana ikkunattomassa ja arkistontuoksuisessa tilassa kohti etsimääni hyllyväliä ja emmin, löydänkö juurikaan mitään merkityksellistä. Jäätyäni yksin tutkimaan koulukokoelmaa huoleni hälvenee: se kattaa Yhteislyseon edeltäjien historiaa aina Kouvolan suomalaisen yhteiskoulun (1903–1929) perustamisesta vuosituhannen taitteeseen asti. Uudempi historia onkin jo melkein kokonaan digitaalisena verkossa. Aloitan tutkimalla satunnaisia vuosikertomuksia kultakin Yhteislyseon edeltäjien vaiheelta. Selaillessa näitä parikymmensivuisia vihkosia alkaa hahmottua vuosikertomusten perusluonne: vuosikertomukset raportoivat viralliseen sävyyn lukuvuoden tapahtumat ja tilastot sekä tiedottavat tärkeistä asioista, kuten tulevan lukuvuoden alkamisesta ja ylioppilaskokeiden ajankohdista. Niitä ei ole ollut kirjoittamassa opiskelijat vaan rehtori, ja rakenne toistuu vuosikaudesta samana lukion nimestä huolimatta. Opiskelijoiden ääni ei kuulu samalla tavalla kuin nykypäivän Kylän jutuissa, eikä visuaalinen ilme erityisemmin muutu merkittävästi. Ei voida siis puhua suoranaisesti Kylän juttujen edeltäjistä, mutta perinteen juuret ulottuvat aina vuoteen 1904. Silloin Kouvolan suomalaisen yhteiskoulun ensimmäinen rehtori Gertrud Reinius kokosi kuluneen lukuvuoden 19-sivuiseen julkaisuun Kertomus lukuvuodesta 1903–1904. Esipuheessaan Reinius kuvaa oppilaitoksen syntytaustaa: ”Kansassa kasvava tiedonhalu ja sen ohessa yhä selvenevä käsitys siitä, että tiedon hedelmät ovat jaettavissa kaikille isooville ja janooville, on viime aikoina aiheuttanut useamman yhteiskoulun syntyä myöskin maaseudulle. – – Ajatuksen perustaa Kouvolaan yhteiskoulun synnytti tälläkin paikkakunnalla vireillä oleva tiedonhalu ja opininto.” Vertaan Reiniuksen virallista ja toisaalta juhlavaa tekstiä tämän vuosikymmenen Kylän juttuihin ja huomaan, etteivät lukuvuoden tapahtumat juurikaan saa tilaa sivuilla. ”Mitään järjestettyä toveri-elämää monesta syystä ei vielä ole voitu panna toimeen, mutta silloin tällöin on kuitenkin oppilaille hankittu tilaisuutta vapaaseen, yhteiseen seurusteluun, jolloin huvin ohella myöskin on ollut tarjona vakavampaa ohjelmaa. Etupäässä on tässä kohden mainittava koulun Runeberg-juhla, jolle sen vaatimattomuudesta huolimatta koetettiin antaa sellainen leima, että oppilaille jäisi pysyvä muisto tästä kansallisjuhlastamme”, Reinius summaa lukuvuoden tapahtumat. Kun siirryn vuosikymmenissä ja lukiomapeissa eteenpäin, on kulloisessakin kertomuksessa havaittavissa ajanhenki, kun vuosikertomusten alkukatsauksissa sävy ja painotukset hiljalleen vaihtuvat. Kirjoittajat ottavat jopa kantaa ja kritisoivat lukiokoulutuksen muutoksia. ”Tämä [valtakunnallinen lukiokoulutuksen supistussuunnitelma vuodelta 1980] ei tunnu vapaan maan vapaavalintaiseen kouluttamismahdollisuuteen tottuneesta kovin hyvältä eikä ammattikoulutuspaikkojen rajallisuuden tuntien kovin järkevältäkään. Se on nyt kuitenkin vallassaolevien ajatusmaailmaan sopiva periaate ja tavoite, johon on ollut alistuttava”, Kouvolan Lyseon lukion rehtori Lasse Johanson kirjoittaa oppilaitoksen vuosikertomuksessa lukuvuodelta 1980–1981. Samaisen lukion rehtori Reino Ahonen puolestaan aloittaa lukuvuoden 1995–1996 katsauksen koruttomammin: ”Lukuvuosi on päättynyt. On aika tarkastella puolueettomasti sen hyviä ja huonoja puolia.” Lukiessani vuosikertomuksia eri vuosikymmeniltä hämmästyn, kuinka esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella teoksissa on oppilaskohtaiset arvosanatiedot ylioppilaskirjoituksista. Nämä kuitenkin vuosikymmenten kuluessa vaihtuivat vain keskiarvotilastoiksi samalla, kun opettajien kotiosoitteitakaan ei enää julkaistu. Kuluvan tietosuojavuosituhannen kasvattina ajatuskin arvosanojen tai opettajien kotiosoitteiden julkaisemisesta Kylän jutuissa tuntuu kaukaiselta. Erilaiset käytänteet kuitenkin osoittavat konkreettisesti kellastunein sivuin, kuinka yhteiskunta ja koulumaailma ovat muuttuneet. Tulevaisuuden kouvolalaisilla on mahdollisuus jatkossa ihmetellä puolestaan nykypäivän Kylän juttuja, mietin viedessäni Kouvolan tyttölyseon mappia takaisin paikalleen. Kokoelman uusin tulokas, Kylän juttujen painos, jää odottamaan tulevaisuuden lukijoitaan samaan hyllyväliin. Teksti: Nea Anttila Katsahdus menneeseen Yhteislyseon käännepisteessä {{page}} Kuva: Pihla Laihon kotialbumi Teksti: Pihla Laiho Suomen kielitieteen olympialaiset ovat osa APLOa (Asia Pacific Linguistics Olympiad), joka on toisen asteen opiskelijoille suunnattu päättelykykyyn ja logiikkaan perustuva kilpailu. Kilpailun kysymyksissä päätellään erilaisten kielten kielioppisääntöjä esimerkiksi sanoista tai lauseista. Kilpailuun osallistuessa ei tarvitse aiempaa kielitieteen tuntemusta, vaan logiikalla ja hyvällä selityskyvyllä pärjää. Sain tietää kielitieteen olympialaisista äidinkielen opettajaltani, joka ehdotti kilpailuun osallistumista. Suhtauduin aluksi epäillen ehdotukseen, mutta ilmoittautumisen koittaessa tammikuussa päätin ottaa riskin ja kokeilla. Kielitieteen olympialaisten alkukilpailu järjestettiin sähköisesti maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Täysin yllättäen pääsinkin loppukilpailuun, joka järjestettiin 25.4. Helsingin yliopiston kielitieteen laitoksella. Loppukilpailutilanne muistutti ylioppilaskirjoitusten tekoa, sillä kilpailijoilla oli viisi tuntia aikaa tehdä kuusi tehtävää. Suurin ero oli se, että kilpailu tehtiin täysin paperille. Loppukilpailun tehtävät olivat selvästi vaikeampia kuin alkukilpailun tehtävät, eikä juuri kukaan kilpailijoista saanut palautettua kaikkia tehtäviä. Loppukilpailusta neljä parasta pääsevät Taiwaniin kansainväliseen kilpailuun heinäkuussa. Kokonaisuudessaan kielitieteen olympialaisiin osallistuminen oli ehdottomasti mainio kokemus, ja aion mitä luultavimmin osallistua ensi vuonna uudestaan. Parasta kilpailussa on, että siihen ei tarvitse lähteä lainkaan vakavamielisesti. Vaikka ei pääsisikään loppukilpailuun, saa kilpailusta vähintäänkin hauskaa tekemistä ja aivojen verryttelyä viikonlopuksi. {{page}} Lingvistiikan lumoissa Kuva: Alexandra Shtankon kotialbumi Viestejä vaihtareilta My Finnish School Adventure in Kouvola From August to December 2024, I spent five unforgettable months attending Kouvolan Yhteislyseo in Kouvola. These months were filled with incredible moments and valuable experiences. One really nice part was combining academics with my passion—floorball—through the sports academy. I loved designing my own timetable, perfectly balancing studies with intensive floorball training. The welcoming atmosphere of the school was remarkable. Classmates and teachers made me feel comfortable from day one, going out of their way to include me in the school family. The same applies to my floorball team, Pelican-Sudet. It quickly became my second family, supportive, fun, and dedicated both on and off the court. My host family also played an essential role in making me feel at home. They generously welcomed me into their lives, treating me as part of their family and helping me adjust quickly to life in Finland. This exchange provided invaluable experiences and lifelong friendships. I’m grateful for every moment and thankful to everyone who made my stay so memorable. A huge thank you to all of you in Kouvola! Nathanael Felix Boenheim MY EXPERIENCE AS AN EXCHANGE STUDENT IN FINLAND Moi! I'm Alexandra Shtanko, a 17-year-old Italian girl, and for a while, I was an exchange student at Kouvolan Yhteislyseo. In this school, I immediately felt welcomed. Despite not knowing the language well, I received full support and constant assistance, and my school experience was complete and brilliant. I attended several courses with the 'studies in English' classes and understood the strengths of this school: the community of Kouvolan Yhteislyseo is welcoming and helpful. Thanks to a government interested in education and motivated, well-trained teachers, the school offers a wide variety of high-level courses, workshops, sports, and recreational activities, including extracurricular ones. Some students and teachers are trained as tutors, always ready to help. In this school, the students are the real protagonists and learn with innovative and engaging methods. Thanks to this experience I was able to live the life of a Finnish girl, appreciate their traditions, nature and beautiful landscapes and even go to school like everyone else! At Kouvolan Yhteislyseo, important friendships were formed, and I learned a lot not only about Finnish culture and language but also about myself. Alexandra Shtanko Jokainen on varmasti törmännyt varsinkin ensimmäisen lukiovuotensa aikana koulumme ihka omiin tutoreihin. Mutta mitä ihmettä sitten oikein ovat KV-tutorit?      KV-tutoreiden toimenkuva on erilainen kuin normitutoreiden. He toimivat koulussamme vierailevien vaihto-opiskelijoiden oppaina sekä perehdyttäjinä ja hoitavat myös muiden kansainvälisten vieraidemme tutustumiskierrokset. KV-tutorit kertovat koulumme toiminnasta englanniksi, joten hakijoiden täytyy olla Studies In English -linjan opiskelijoita, joilta löytyy kielitaitoa.  Muutama Yhteislyseon opiskelija hoitaa molempia pestejä eli on sekä tavallinen tutor että KV-tutor. Tuplaroolissa olevat Sini Sarjala, Veera Markkanen ja Venla Saarivirta, jos ketkä, tietävät tutoroinnista.  – KV-tutortoiminta on käytännönläheisempää kuin tavallinen tutortoiminta. Kokouksia on vähemmän kuin normitutoreilla, kertoo Veera.   – Aktiviteetit vaihtareiden kanssa on enemmän kuin kavereitten keskeistä hengailua, lisää Venla.   Tutortoiminta, olipa se sitten tavallista tai kansanvälistä, antaa monenlaisia valmiuksia. Erityisesti vuorovaikutustaidot ja kielitaito paranevat. Tytöt korostavat, että toimintaan osallistuessa tutustuu monenlaisiin uusiin asioihin.  – Erilaisiin ja kokonaan uusiin kulttuureihin ja ihmisiin tutustuminen on ollut yksi parhaista puolista, mainitsee Sini.  Jos joku Studies in English -linjan opiskelija haluaa olla mukana koulumme kansainvälisessä toiminnassa, mutta tietää, ettei pysty majoittamaan kouluumme tulevia vaihto-opiskelijoita, voi KV-tutoriksi hakeminen olla hyvä vaihtoehto. Haku on samaan aikaan kuin normitutorhaku. Haastattelukin on samanlainen, mutta se vain pidetään englanniksi.   Kuva: Nathanael Felix Boenheimin kotialbumi KV-tutorit ovat puuhailleet vaihto-opiskelijoiden kanssa kaikenlaista pullan leipomisesta lautapelien pelaamiseen. Kuvat: Susanna Kääriäinen Kansainväliset tutorit – mitä he tekevät?   Teksti: Venla Viljakainen  ICH KOMME " Ei mennyt rahat hukkaan. Kielikokeen suorittamisen kunniaksi rehtori tarjosi juhlakahvit opiskelijoille. Kuva: Saila Frosti Teksti: Kiira Huovila, Ronja Porvari ja Linda Wirkkala Ghostbustin’ in Dublin Dublin, the modern yet stunningly quaint and stupendous capital of Ireland is built upon layers and layers of stories spanning throughout the history of the city and its inhabitants. Thus, it’s no wonder that some of these tales include a supernatural element or two. Our brave party decided to partake on the Ghostbus tour to investigate and experience them firsthand. The guide, a self-proclaimed ghost, took us on a night ride on the upper floor of a gloomy double-decker, through the various settings of his horror stories in the city. We can truly recommend the tour for those who fancy a bit of thrill: the dark atmosphere of an old city enhances the old legends told, as well as the passionate acting of the guide, enriching them twofold. Flavourtrip to Dublin Dublin, being known for its bustling whiskey and beer scene, we of course had to stop by for a show-around at Jameson’s distillery and Guinness Storehouse. The histories of both run far and we were impressed by the sheer scale of their operations. Of course, we didn’t forget to check out and marvel at everything on offer – it probably goes without saying: visiting was very much worth it!! During our tours of the city’s wondrous sights, we fortunately didn’t forget about eating either; Dublin served diverse and fun food options ranging from local to international. Our absolute favorites were Nando’s and fish ‘n’ chips! {{page}} Kielimatka täynnä mahdollisuuksia 22E in Dublin Studies in English -ryhmä 22E teki Dublinin-opintomatkan lokakuussa 2024. Opintomatkalaisille tarjoutui mahdollisuus suorittaa samalla reissulla Cambridge-kielikoe, josta on paljon hyötyä esimerkiksi ulkomailla opiskellessa. Konsta Koskenniemi ja Riku Toivonen tarttuivat tilaisuuteen. Englannin opettaja Vili Pessa, joka oli matkalla mukana valvojan roolissa, iloitsee opiskelijoidensa koemenestyksestä. – Cambridge-kielikoe on monen ison yliopiston tunnustama standardisoitu testi, kertoo Pessa. Koe koostuu neljästä osasta, johon kuuluvat luetun ymmärtäminen, kirjoittaminen, suullinen kielitaito sekä sanaston ja kieliopin hallinta. Koska kokeeseen osallistuminen oli vapaaehtoista ja maksullista, osa opintomatkalaisista jätti mahdollisuuden käyttämättä. Ne yhteislyseolaiset, jotka kokeen suorittivat, saivat kuitenkin huippuarvosanoja ja olivat itse tyytyväisiä koetuloksiinsa. – Ei mennyt rahat hukkaan, hihkaisee Konsta tyytyväisenä, mutta kertoo kokeen tuoneen vähän ylimääräistä stressiä matkaan. Riku puolestaan selittää valmistautuneensa nolla minuuttia ja nolla sekuntia. – Katoin, mihin rahkeet riittää. Kokeeseen ei tarvitse osallistua kylmiltään, koska lukiomme tarjoaa EN15-opintojakson, joka valmentaa kielitutkintoon. -Kurssilla harjoitellaan kokeen sisältöä, ettei testin kysymykset tule yllätyksenä, kertoo Vili ja toivottaa testistä kiinnostuneet tervetulleeksi opintojaksolle. Testin jokaiseen osioon menee noin tunti paitsi suulliseen osioon, joka kestää 20 minuuttia. Koetilaisuus vei retkeläisiltä yhden aamupäivän, minkä jälkeen sekä Konsta että Riku ennättivät tutustua kaupungin nähtävyyksiin ja osallistua muuhun matkaohjemaan. 22E-ryhmäläiset olivat Dublinissa viisi arkipäivää eli maanantaista perjantaihin. Vili Pessa on käynyt Dublinissa useasti ja kuvaa sitä hienoksi kaupungiksi. On sekä historiaa että modernia. Lisäksi kaupungissa on hyvät liikkumismahdollisuudet, eikä se ole kovin kallis. Riku Toivonen puolestaan kertoo käynnin lähellä olevassa rannikkokylässä Howthissa olleen opintoretken ikimuistoisinta antia. Tekstit: Konsta Koskenniemi, Jimi Rikkonen, Iitu Salovaara, Risto Trumm, Veeti Rämä, Riku Toivonen , Elmeri Toivonen, Viivi Koukka, Hilla Kesänen ja Tiina Leino Viron Suomen-suurlähettiläs Sven Sakkov vieraili Yhteislyseolla puhumassa Suomen ja Viron välisistä suhteista 29.1.2024. Hän halusi vierailullaan innostaa yhteislyseolaisia viron opintojen pariin ja antaa syitä opiskella kieltä sekä lähteä opiskelemaan Viroon.  – Nuoremmalla iällä kielten oppiminen on helpompaa kuin viisikymppisenä, Sakkov naurahtaa esitelmänsä aluksi.  Sven Sakkov loi vierailullaan kattavan katsauksen Suomen ja Viron suhteeseen, menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Yleisönä oli historian ja yhteiskuntaopin opiskelijoita. Katsauksessa korostuivat muun muassa kielitaito ja sen merkitys.  Yhteislyseo valikoitui suurlähettiläälle luonnolliseksi vierailukohteeksi, sillä se kuuluu Suomessa harvoihin lukioihin, joissa opetetaan viron kieltä. Sen opiskeluun Sakkov haluaakin kannustaa. Hän on tehnyt vierailuja muihinkin oppilaitoksiin, kuten Sibelius-lukioon, mutta pääosin Sakkov on vieraillut yliopistoissa puhumassa turvallisuustematiikasta. – Tulevaisuutemme on nuortemme käsissä, siksi tahdoin tulla vierailulle tänne. Sakkovin mukaan on lukuisia syitä oppia viron kieltä. Yksi niistä on sen helppous suomalaisille. Hänen mukaansa viro on kolme–neljä kertaa helpompi kieli oppia kuin mikään muu kieli.  – Viro on suomalaisille ainoa paikka maailmassa, jossa liha on lihaa ja kala kalaa, veri on verta ja vesi vettä, Sakkov lainaa hymyillen Viron presidentti Lennart Meren lausumia sanoja tämän ollessa Martti Ahtisaaren illallisvieraana.  Kääntäessään katseensa yhteisestä kielihistoriasta tulevaisuuteen näkee Sakkov viron osaamisessa useita hyötyjä: Suomi ja Viro ovat myös maantieteellisesti ja poliittisesti lähellä toisiaan, joten maiden välisessä yhteistyössä naapurikielen osaamisesta on luonnollisesti hyötyä. – Suomi on Viron toisiksi suurin ulkomaisten investointien lähdemaa, ja monilla suurilla suomalaisyrityksillä on toimintaa ja tehtaita Virossa, minkä vuoksi kielitaito voi tarjota yllättäviä mahdollisuuksia työmarkkinoilla.  Esitelmänsä lopussa Sakkov vastaili yhteislyseolaisten kysymysvyöryyn geopolitiikasta, tekoälystä ja historiasta. – Pahoittelen, että tästä tuli melko synkkä analyysi, mutta sentään meitä ilahduttaa se, että ulkona paistaa aurinko. Kuva: Nana Cihangir Kuitenkin Sakkov nostaa jatko-opinnot yhdeksi tärkeimmistä syistä opiskella viroa; monet suomalaiset nimittäin lähtevät opiskelemaan Viron korkeakouluihin toisen asteen jälkeen. Sakkov on itse opiskellut historiaa kotikaupunkinsa Tarton yliopistossa, jossa erityisesti lääketiede on suomalaisnuorten suosima koulutusala.  – Jos yliopistoon lähtiessään osaa jo viroa, antaa kielitaito erinomaisen edun, Sakkov vakuuttaa.  Tarttoa Sakkov suosittelee lämpimästi yhteislyseolaisille opiskelukaupungiksi, ja syitä, miksi lähteä Tarttoon opiskelemaan, on lukuisia. Hän kuitenkin nostaa Tarton erityisen vilkkaan, hauskan ja Suomea edullisemman opiskelijaelämän syyksi, miksi valita lyhyen lentoyhteyden päässä oleva Tartto.  Huolimatta siitä, ovatko suuntana opinnot Suomenlahden eteläpuolella vai ei, kannattaa viron kielen opiskelu. Syy voi olla niinkin yksinkertainen kuin huvi.  – Toivon, että monet tämän koulun opiskelijat alkavat opiskella viron kieltä, koska se on fun. On hauskaa huomata, kuinka jotain ymmärtää virosta ja jotain ymmärtääkin ihan väärin.  23E's unforgettable trip to Dublin As part of the studies in English 23E took a four-day trip to Dublin, Ireland from Friday to Wednesday morning. During our trip there we stayed at a 3-star hotel called the Harcourt Hotel located near the city center, with a tram running from next to our hotel to the St Stephen's Green featuring a magnificent park and shopping centre every 10 minutes. Needless to say, a lot of time and money was spent shopping. Of course, there were also sights to see during our free time like the active pub life of the Temple Bar area or The Spire with its captivating height. To not give us too much free time, our supervisors Satu Huuhka and Ville Peltola decided to take us on learning trips through the The Irish Emigration Museum and the Dublinia museum. Both took us through the history of Dublin and Ireland through different interactive and visual checkpoints. We also took a trip to the beautiful Saint Patrick's cathedral. Teksti, kuvat ja video: Liisa Turkia Teksti: Mikael Liimatainen Viron ilosanomaa saattamassa  Even though we had some minor inconveniences during our trip, like our flight back home getting cancelled the night before, we had an amazing trip and made memories together that will most likely last a lifetime. This is definitely not a trip to forget. Reissuvideon löytää Kylän juttujen kotisivulta kylanjutut.blogspot.com. Erasmus+ -opiskelijaliikkuvuudet ovat rikastuttaneet tänäkin lukuvuonna usean yhteislyseolaisen kouluarkea. Jos kaikkien yhteislyseolaisten vaihtojen kestot lasketaan yhteen, kertyisi lukuvuodelta 2024–2025 yhteensä 174 päivää eli lähes puoli vuotta, jonka yhteislyseolaiset viettivät ulkomailla. Yhteislyseolaiset suuntasivat vaihtoihin niin Välimeren auringon alle Espanjaan ja Italiaan, Keski-Euroopan kiehtovan arkkitehtuurin keskelle Itävaltaan kuin Pohjois-Ruotsin lumoavien revontulten luo. Vaihdoissa käyneitä opiskelijoitamme pyydettiin kirjoittamaan vaihtokokemuksistaan Peda.net-sivuille. Kaikista teksteistä kenties ilmeisimpänä antina käy ilmi karttunut kielitaito. – Ruotsissa yllätti ensiksi se, kuinka ruotsia ei ollutkaan vaikea ymmärtää, Bodenissa vaihdossa ollut Elina Ruotsalainen aloittaa postauksensa. Arki uudella kielellä ei kuitenkaan aina ole mutkatonta, vaan se voi olla uuvuttavaa. Alussa voi myös tuntua siltä, ettei ymmärrä juuri mitään. Elinan seurana ollut Anni Vesala kuvailee ensimmäistä viikkoaan näin, sillä puhuttu kieli poikkesi suomenruotsista. – Joudun pyytämään ihmisiä usein toistamaan asiansa ja se turhauttaa, mutta ehkä tämä tästä, Anni toteaa päiväkirjassaan. Myöhemmin Anni kuvaa tekstissään, kuinka majoittajaperheen pienimmät lapset Glim ja Vanessa auttoivat kielen kehittymisessä, kun pakon edessä ei pystynytkään turvautumaan englantiin. Vaihtoperheen tärkeyttä korostavat myös muut vaihdossa käyneet. Lisäksi opettajien ja ympäristön tuki oli tärkeää kielitaidon kehittymiseksi monelle. – Yleinen stereotypia on se, että esimerkiksi ranskalaiset vaihtavat kielen englantiin kuullessaan turistin möngertävän kielen alkeita, mutta täällä paikalliset odottivat kärsivällisesti ja neuvoivat ja ohjeistivat kielen kanssa. Jokainen kannusti kielen käyttöön rohkeasti sekä koulussa että kaupungilla, Grazissa vaihdossa käyneet Silja Kääpä ja Pinja Pesonen kuvaavat kokemuksiaan. Kielen kehittyminen ja hetket, joissa sen konkreettisesti huomasi, ilahduttivat yhteislyseolaisia vaihto-opiskelijoita. Frascatissa vaihdossa käynyt Samuli Ukkola huomasi kielitaidon kehittyneen hengaillessaan terassilla Italiassa. – Liityn keskusteluun välillä italiaksi, mistä olin ylpeä. Voin tunnustaa teille, että ymmärsin myös puheen, kun tuttuni puhuivat minusta italiaksi minun kuullen. Toivottavasti he eivät lue tätä! Samuli kirjoittaa. Karttuneen kielitaidon lisäksi vaihdot ovat tarjonneet yhteislyseolaisille uusia ystävyyksiä, henkilökohtaista kasvua ja monenlaisia oppeja. Esimerkiksi Castallassa vaihdossa käyneet Emil Grönroos ja Ella Peltola huomasivat kouluarjen poikkeavan monin tavoin suomalaisesta lukioarjesta, kun SpeedCrunchiin ei voikaan turvautua matematiikan tunneilla. Kouluarjen erilaisuuden lisäksi vaihto-opiskelijat oppivat kuitenkin myös merkityksellisempiä asioita kohdemaastaan. – Opin, ettei Espanja ole vain yksi valtio, vaan se on täynnä pieniä provinsseja ja yhteisöjä, joilla on omanlaisensa kulttuurit ja kielet, Emil kertoo. Kaikille vaihdoissa käyneille on taatusti jäänyt unohtumattomia muistoja vaihtojaksoiltansa. Seuraavan kerran valinnaisten kielten opintojen loppuvaiheen opiskelijoille suunnattuihin Erasmus+ -opiskelijavaihtoihin voikin tutustua joulukuun infoissa. Tarkempaa tietoa on luvassa Wilman kautta. – Erasmus-vaihdot ovat yksiä parhaista asioista, joita lukio voi opiskelijalle tarjota! Silja ja Pinja kiteyttävät monen vaihto-opiskelijan tuntemuksen. Erasmus+ -opiskelijaliikkuvuudet lukuvuonna 2024–2025 Liceo Cicerone, Frascati, Italia 10.–26.10.2024 – Samuli Ukkola ja Samuel Leppänen Bischöfliches Gymnasium Augustinum, Graz, Itävalta 2.–16.11.2024 – Silja Kääpä ja Pinja Pesonen IES Enric Valor, Castalla, Espanja 28.9.–11.11.2024 – Ella Peltola ja Emil Grönroos Björknäsgymnasiet, Boden, Ruotsi 29.9.–17.11.2024 – Anni Vesala ja Elina Ruotsalainen IES Alcrebite, Baza – Granada, Espanja 19.2.-14.3.2025, Juuli Iiskola ja Julia Toivonen IES, Enric Valor, Castalla - Alicante, Espanja 29.3.-22.4.2025, Sonja Lassi ja Karoliina Lavonen Teksti: Mathilda Huhtinen, Elsa Majander ja Iisa Myyryläinen Kielitaito ja kulttuurillinen pääoma rikastuttavat Ruotsi motivoi Mikael Liimatainen, 4A/21E, on innokas kieltenopiskelija ja erityisesti ruotsin kielen ystävä. Mikael kiinnostui jo alakoulussa ruotsista. Viimeisin näyttö innokkuudesta on osallistuminen ruotsia äidinkielenään puhuvien yo-kokeeseen. Mikael päätti testata osaamistaan, koska menestyi ruotsinkielisessä kirjoituskilpailuissa ja häntä yllytettiin kokeilemaan, miten ylioppilaskoe sujuisi. Yllytysherkkänä hän innostui ja keskusteli ruotsinopettajansa ja oponsa kanssa, miten asiassa voisi edetä. Valmistumiseen auttoi se, että Mikael on lukenut paljon kirjoja ruotsiksi. Elo-syyskuussa hän opiskeli ruotsia lähes päivittäin, omien sanojensa mukaan ”ehkä jopa liikaakin”. Haastetta toi tieto siitä, ettei ruotsi ole hänen äidinkielensä ja ettei äidinkielisen puhujan tasoa ole helppo tavoittaa. Ennen kokeen avaamista Mikael oli epävarma, sillä hän ei tiennyt, mitä koe toisi tullessaan. – Oli kuitenkin onni mukana, koska tehtävien aineistot olivat selkeämpiä kuin ne, joita olin harjoitellut – tai sitten olin vain kehittynyt kokeeseen mennessä entisestään. Ruotsi äidinkielenä -koe (ruots. modersmål och litteratur) on täysin sama kuin se, jonka suomenkieliset opiskelijat kirjoittavat äidinkielen kokeenaan. Syksyllä kirjoitustaidon kokeen teema oli “perinteet”. – Ei ollut kovin mieluisa teema, mikä toi haastetta koetilanteessa. Mikaelin mukaan jokainen pystyy halutessaan samaan kuin hän, mutta oppiminen vaatii paljon aikaa, omatoimista opiskelua sekä kärsivällisyyttä. – Lisäksi kielen tulisi olla isompana osana arkea, ei pelkästään koulussa opiskeltua kieltä. Lukion jälkeen Mikael aikoo opiskelemaan Ruotsiin. Opiskelut eivät jää ainakaan kielestä kiinni, koska syksyn ylioppilaskokeesta tuli arvosanaksi laudatur. Onnea hienosta saavutuksesta! Kuva: Nana Cihangir Teksti: Mikael Liimatainen Yhteislyseo sai keväällä Japanista asti vieraita, kun ryhmä opettajaopiskelijoita kävi tutustumassa Global Teacher Programin kautta suomalaiseen koulujärjestelmään. Ohjelmaan kuului oppituntien ja koulun käytänteiden observointia. Ihmetystä vieraissa herätti esimerkiksi biologian luokan kalustus, jonka arkkitehtuurista kiinnostunut vieras hahmotteli jopa muistivihkoonsa. Myös perinteinen koululounas ihmetytti, koska Japanissa koululaiset syövät omia eväitään. Opettajaopiskelijat pitivät media-auditoriossa Yhteislyseon opiskelijoille japanilaiseen kulttuuriin liittyvän työpajan, joka painottui japanilaiseen uudenvuodenviettoon. Tilaisuus alkoi vieraiden esittäytymisellä, jonka jälkeen he järjestivät lyhyen kolmen kysymyksen tietovisan juhlaperinteistään. Palkinnoksi jokainen kaikkiin kysymyksiin oikein vastannut sai pienen kauniiseen pahvirasiaan pakatun kermakarkkiparin. Uudenvuoden vaihtuessa erilaiset lupaukset, joilla voi parantaa elämää, kuuluvat myös Japanin traditioihin. Yhteislyseolaiset pääsivät tutustumaan syvemmin japanilaisiin uudenvuoden lupauksiin harjoittelemalla itse niiden kirjoittamista. Vierailijat heijastivat taululle erilaisia japaninkielisiä sanoja ja niiden merkityksiä, kuten rakkaus, perhe tai ystävät. Jos suinkin raaski, sai sanat raapustaa kauniille tuliaisiksi tuoduille postikorteille, ja jos uskalsi lopuksi pyytää, sai jopa pitää vieraitten mukanaan tuomat kynät itsellään. Kokemus avasi varmasti monen kouvolalaisopiskelijan silmiä siitä, kuinka erilainen, mutta silti samanlainen kaukainen kulttuurin voi olla. Työpaja herätti aivan uudenlaista kiinnostusta ja arvostusta japanilaista kulttuuria kohtaan, ja mielelläni oppisin vieläkin lisää. Grafiikka: Mikael Liimatainen Kuvat: Samuli Ukkola ja Samuel Leppänen {{page}} Teksti: Vilma Vesterinen Kuvat: Helena Raski Kuvat: Anni Vesala Pala Japania  Kuva: Silja Kääpä ja Pinja Pesonen -kyselytutkimus yhteislyseolaisille Timanttei Some nuorten silmin Kouvolan Yhteislyseon opiskelijoille tehtiin kysely sosiaalisen median käytöstä ja sen vaikutuksista arkeen ja mielialaan sekä koulunkäyntiin. Kyselyyn vastasi yhteensä 129 oppilasta Yhteislyseon noin 800 opiskelijasta, mikä muodostaa noin 16 % otoksen. Vaikka vastaajajoukko ei kata koko opiskelijakuntaa, se antaa suuntaa siitä, miten koulumme opiskelijat kokevat somemaailman vaikutukset omaan hyvinvointiinsa ja opiskeluun. Tuloksista käy ilmi, että some on vahvasti läsnä nuorten arjessa. Suurin osa (35 %) vastaajista oli somessa tekemisissä erityisesti ystävien kanssa, mikä on nuorille tyypillistä. Toiseksi eniten (28 %) vuorovaikutettiin perheenjäsenten kanssa, mikä kertoo perheen merkityksestä arjen digitaalisessa viestinnässä. Yllättävää on, että 18 % vastaajista on tekemisissä tuntemattomien kanssa. Tämä viittaa siihen, että nuorilla on avoimia profiileja tai he seuraavat julkisia henkilöitä tai vaikuttajia. Tämä herättää pohdintaa yksityisyydensuojasta ja digitaalisesta turvallisuudesta. Viihde on selkeästi suosituin sisältöalue (71 %), mikä ei yllätä ottaen huomioon sovellusten luonteen ja nopean sisällöntuotannon kulttuurin. Harrastussisältö (13 %) ja musiikki (9 %) tulevat seuraavina. Politiikka (6 %) ja koulusisällöt (1 %) jäävät kauas taakse, kun vaihtoehtoja annettiin valita vain yksi. Tämä antaa osviittaa siitä, että nuoret keskittyvät enemmän henkilökohtaisiin kiinnostuksiinsa kuin yhteiskunnalliseen keskusteluun tai oppimissisältöihin. Voidaan pohtia, saavuttavatko tärkeät aiheet nuoret sosiaalisessa mediassa ja tulisiko koulun ja yhteiskunnan löytää uusia tapoja tehdä tärkeistä aiheista nuorille kiinnostavia. Valtaosa (80 %) seuraa omiin harrastuksiin liittyvää sisältöä, mikä osoittaa, että some ei ole pelkkä viihdekeskus, vaan myös alusta omaehtoiselle oppimiselle ja motivaation tukemiselle. Tämä on rohkaiseva havainto, sillä se osoittaa, että nuoret voivat hyödyntää somea rakentavasti, kun sisällöt vastaavat omia kiinnostuksen alueita. Suurin osa vastaajista (80 %) käyttää somea 1–5 tuntia päivässä, ja lähes viidennes (19 %) käyttää yli 5 tuntia. Tämä kertoo siitä, että some on kiinteä osa arkea. Vain yksi vastaaja ilmoitti käyttävänsä somea alle tunnin päivässä. Tällainen käyttömäärä on merkittävä ajankäytöllinen elementti ja voi vaikuttaa uneen, opiskeluun ja ihmissuhteisiin. Lähes kaikki (96 %) vastaajista kokivat, että somenkäyttö vaihtelee. Käyttö saattaa liittyä mielialaan, koulu- tai lomatilanteisiin tai yleiseen hyvinvointiin. Tämä osoittaa, että monella nuorella voi olla tarpeen kehittää digikäyttäytymiseen liittyviä itsehallinnan taitoja. Instagram, Snapchat, YouTube ja TikTok ovat selvästi käytetyimpiä sovelluksia. Niiden suosio perustuu visuaalisuuteen, nopeaan sisältöön ja jatkuvaan päivittymiseen. Harvinaisempia sovelluksia (Telegram, LinkedIn, Twitter/X) käytetään mahdollisesti tietyissä kulttuureissa ja yhteyksissä, kuten työelämässä tai erityisharrastuksissa – tai niiden käyttäjämäärät muuten vain ovat pienempiä. 59 % vastaajista koki riippuvuuden tunnetta someen. Tämä on huolestuttava havainto, sillä vaikka käyttö ei olisi määrällisesti poikkeuksellista, subjektiivinen kokemus hallitsemattomuudesta on merkityksellinen. Riippuvuuden tunne voi vaikuttaa arjen hallintaan, keskittymiseen ja hyvinvointiin. 76 % on yrittänyt tietoisesti vähentää somen käyttöä, mikä on positiivinen merkki. Tämä kertoo nuorten kyvystä itsearviointiin ja halusta muuttaa käyttäytymistään, mikä on tärkeä osa digihyvinvoinnin rakentamista. Tämä antaa toivoa: vaikka somen vaikutukset huolestuttavat, nuorilla on myös valmiuksia muutokseen. Lomilla 75 % käyttää somea enemmän, mikä on ymmärrettävää vapaan ajan lisääntyessä. Tämä kuitenkin saattaa johtaa passiivisuuteen ja epäsäännölliseen päivärytmiin. 64 % kokee somen voivan aiheuttaa riippuvuutta, ja 88 % uskoo sen jollain tavoin voivan vaikuttaa syrjäytymiseen. Vaikka suuri osa kokee mielialavaikutukset neutraaleiksi, jopa 12 % koki ne negatiivisiksi. Tämä luku kertoo tarpeesta tarkastella somen psyykkisiä vaikutuksia avoimesti. Syrjäytymispelko saattaa liittyä siihen, että virtuaalinen yhteys ei korvaa aitoa sosiaalista läsnäoloa. Toisaalta some voi tarjota yhteydenpitokanavan maantieteellisistä etäisyyksistä huolimatta, jolloin sillä voi olla myös syrjäytymistä ehkäisevä funktio. Vain 29 % uskoo, että netin selaaminen vaikuttaa negatiivisesti oppimistuloksiin. Tämä voi kertoa nuorten käsityksestä, että he hallitsevat verkon käyttöä opiskelun aikana. Samalla 74 % myöntää käyttäneensä oppitunteja viihteeseen. Tällainen ristiriita viittaa siihen, että nuoret saattavat aliarvioida viihdekäytön vaikutusta oppimiseen. Tietokoneiden käyttäminen viihteeseen ja kaikkeen muuhun kuin opiskeluun on hyvin helppoa ja monelle jopa houkuttelevaa, jos oppitunnin aihe on tylsä tai ei kiinnosta erityisemmin. Tarkkaa tietoa ei ole mihin kaikkeen opiskelijat loppupeleissä tunneilla käyttävät aikaansa, mutta on uskottavaa, että suurin osa pelaa tai viestittelee kavereille oppitunnin aikana. Kouvolan Yhteislyseon oppilaiden somenkäyttö on aktiivista, monipuolista ja osin ongelmallista. Suurin osa käyttää somea päivittäin useita tunteja, ja moni kokee siihen liittyvän riippuvuutta tai haittoja, jotka heijastuvat mielialaan ja keskittymiseen. Samalla some toimii myös tiedonlähteenä, yhteydenpitokanavana ja harrastusten tukena, jolloin se myös osaltaan tukee mielen hyvinvointia. Somepaasto tai somenkäytön vähentäminen on tehty miltei mahdottomaksi. Nykypäivänä melkein kaikki on netissä ja oppitunneilla nettipelit ja kaikki muut mahdolliset häiritsevät tekijät ovat vain muutaman klikkauksen päässä. Opettajilla ei ole mitään järkevää tapaa seurata, mitä opiskelijat tekevät koneilla. Teksti ja tutkimus: Tiina Leino Grafiikat: Mikael Liimatainen Teksti: Eden Roms Perjantaina 17.1.2025 neljän hengen joukkueemme (Siiri Ala-Krekola, Aukusti Alapoikela, Veeti Rämä ja Eden Roms) suuntasi Helsinkiin lukiolaisille tarkoitettuun Sokrates-väittelykilpailuun. Kisa järjestettiin nuorten filosofiapäivien Nufitin yhteydessä. Väittelyä ennen harjoittelimme viikon verran argumentointia ja väittelyssä tarvittavia taitoja. Sekä filosofiassa että äidinkielessä opetettavat tiedot olivat hyödyksi. Kilpailussa on kuusi lohkoa, joissa jokaisessa on kolme joukkuetta. Tänä vuonna väittelyiden aiheet liittyivät kaikki teknologiaan tai tekoälyyn. Ensimmäisenä vastassamme oli Otaniemen lukio. Puolustimme väitettä ”Roboteille on ohjelmoitava ihmisen etiikka”.  Otaniemi oli hyvin valmistautunut ja kova vastus, ja hävisimme väittelyn pistein 1–2. Annoimme vastustajamme määritellä käsitteen robotti heille edullisella tavalla, mikä koitui meille kohtalokkaaksi. Emme kuitenkaan antaneet tappiomme Otaniemeä vastaan lannistaa meitä, ja päivän toinen väittely menikin jo paremmin kuin ensimmäinen. Toisessa väittelyssä vastustajanamme oli Leppävaaran lukio ja aiheena oli ”Uusien teknologioiden kehittäminen on välttämätöntä kestävälle kehitykselle”. Olimme jälleen puolustava joukkue, ja tämän väittelyn voitimme pistein 2–1. Ilmapiiri väittelyhuoneessa oli oikein rakentava ja mukava, ja väittelyn jälkeen käytiin vielä keskustelua yleisössä olevien kanssa. Hitsauduimme hyvin joukkueeksi ja paransimme tahtiamme päivän aikana. Vaikka ensimmäistä väittelyä emme voittaneet, lopputuloksena tulimme kuitenkin lohkomme kakkosiksi. Onko korviisi kantautunut puhetta Puhvista? Väittelyitä teknologiasta Yhteislyseossa järjestetään vuosittain äidinkielen opintojakso (ÄI9), jonka tarkoituksena on valmistaa nuoria tulevaisuutta varten kehittämällä heidän viestintä- ja vuorovaikutustaitojaan. Tänä lukuvuonna opintojaksoa pyörittivät koulumme äidinkielenopettajat Marketta Kiviranta ja Helena Raski. – Opintojakson päätteeksi voi osallistua puheviestinnän kokeeseen eli Puhviin, valaisee Marketta mystistä Puhvi-sanaa. Kokeen voi suorittaa kuka tahansa halukas toisen vuoden opiskelija, mutta parhaan tuloksen saa moduulien 5 ja 9 opiskelemisen jälkeen. – Meidän koulussamme osallistujia on ollut tavallisesti parikymmentä, mutta luku vaihtelee vuosittain, laskeskelee Marketta. Puhvikokeiden järjestäminen vaatii tarkan aikataulun, koska koe on kaksiosainen. Samana päivänä on sekä esiintymistehtävä että ryhmätehtävä, joissa opiskelija voi näyttää puheviestinnän taitojaan. Kokeen esiintymistehtävä voi olla joko tiedottava tai kantaa ottava puhe. Ryhmäkeskustelussa on 3–5 opiskelijaa, jotka saavat valmistautua hetken aiheeseen ennen keskustelua. Molemmat osiot arvioidaan erikseen. Marketta kertoo, että arviointikriteerejä on useampia. – Koetilaisuudesta kuvataan tallenne, jotta esityksen yksityiskohtiin voidaan arviointikeskustelussa palata. Yhteislyseon opiskelijat Mariia Gamarnyk ja Samuli Ukkola ovat tyytyväisiä suorittamaansa Puhviin. Myös opiskelijat korostavat opintojakson etuja. Julkisen puhumisen taidot ovat molemmilla kehittyneet.  - Ryhmätehtävä tuntui helpommalta, kun oli jo kurssin aikana ehtinyt tutustua ihmisiin, kertoo Samuli. Tuleville opintojaksolaisille Mariialla on ohjeita. – Kokeeseen valmistautuessa kannattaa valmistella kaava puhetta varten, jotta se sujuisi paremmin. Sekä Marketta että Samuli ja Mariia vakuuttavat, että kokeesta on hyötyä tulevaisuudessa. Kokeesta saa nimittäin kirjallisen todistuksen, joka voi olla valttikortti esimerkiksi työpaikan haussa. Teksti: Eden Roms Kuvat: Minna Kujala Samuli Ukkola ja Mariia Gamarnyk ovat opettajien kanssa yhtä mieltä siitä, että puheviestinnän päättökokeesta tulee olemaan hyötyä tulevassa. Kuva: Saana Forsell Teksti: Vilma Vesterinen Mielipidekirjoitus Koostanut Mikael Liimatainen / Kylän jutut Kylän jutut kirjoitti Yhteislyseon nuorten vaalien tuloksesta ja julkaisi ehdokaskohtaiset äänimäärät uusilla verkkosivuilla. Löydät lisää vaalijuttuja osoitteessa kylanjutut.blogspot.com. Kuva: Mikael Liimataisen kotialbumi Herätys, politiikka on seksikästä! Herran vuonna 2025 ei nuorten äänestysaktiivisuus taaskaan päätä huimaa – ainakaan, jos se olisi Yhteislyseon Hallimon 24.3. järjestämien nuorten vaalien tasoa. Tilastokeskus julkistaa tilastonsa varsinaisissa vaaleissa äänestäneistä vasta kesäloman alettua, mutta Yhteislyseon varjovaaleissa ei valtaosa vaivautunut kuntavaaliuurnille. Äänioikeutetuista 1. ja 2. vuoden opiskelijoistamme vain noin 32,4 prosenttia kävi äänestämässä. Jos kyse olisi oikeista vaaleista, olisi koko demokraattisen järjestelmän legitimiteetti kriisissä. Ei kuitenkaan ole syytä huoleen, vaikka nuorten ylivoimaisesti suosituin puolue onkin nukkuvien puolue ja nuorten ääni sattuu olemaan vakavasti aliedustettuna päätöksenteossa. Keski-ikäiset ja eläkeläiset ovat kyllä käyneet äänestämässä myös sinun puolestasi, kun et jaksanut Tiktokin ääreltä lompsia lähimpään vaalihuoneistoon! Ymmärrän toki ratkaisuasi, sillä eiväthän kaikki jaksa edes selvittää, mikä lounas ruokalassa odottaa. Jodelin anonyymin tiedottajan on sekin tehtävä puolestasi. Missä vaiheessa havahdut siihen, että lopulta kaikki tehdään puolestasi niin hyvässä kuin pahassa? Joku toinenhan tekee jo kesätyösi, jos olet saanut hylkykirjeitä ja sirkkojen laulua vastaukseksi. Auringosta nauttiminen köyhänä opiskelijana toki houkuttaa, kun mitään ei tarvitse tehdä, mutta eivätkö arkeesi vaikuttavat päätöksetkään jaksa kiinnostaa? Valituksesi perusteella en uskoisi. Kuinka monet kerrat olenkaan kuullut, kuinka Kouvolassa ei pääse bussilla kulkemaan kätevästi tai kuinka mielenterveysongelmiin ei saa apua. Vaikka vuosikymmenestä toiseen nuoret ovat tunnetusti laiskoja ja jokainen pullamössösukupolvi on pilalla, löytyy masentavalle äänestysaktiivisuudelle muitakin syitä. Keskusteluissa nuorten kanssa törmää siihen, ettei politiikkaa ymmärretä riittävästi, jotta nuori voisi muodostaa oman mielipiteen mukaisen äänestyspäätöksen. Todennäköisesti hän myös kokee politiikan ja äänestämisen merkityksettömäksi. Mihin muka minun ääneni vaikuttaa? Pahamaineisen polarisaation myötä politiikka näyttäytyykin osalle nuorista merkityksettömänä kinasteluna. Poliittinen keskustelu on jakautunut näkyvämmin kahtia. Nuoretkaan eivät keskenään pysty parempaan kuin eduskunnan kyselytuntien välihuutelijat, kun sosiaalisten medioiden ruokkima raflaava esitystyyli tarttuu kasvokkaisiin kohtaamisiin. Näkyyhän kahtiajako myös Yhteislyseon vaalituloksessa: kaupunginvaltuustossa voisi keskusvaalilautakunnan arvan jälkeen olla 29 oikeistopuolueiden ja sama määrä vasemmistopuolueiden valtuustopaikkoja, kun keskustalla olisi vain yksi. Jos Kouvolan Sanomia seuraa, ei lukijalle synny sen rauhaisampaa kuvaa politiikasta kuntatasolla, kun uimahalleista ja kouluista alati väännetään. Politiikka ja poliitikot ovatkin menettäneet luottamustaan kansan silmissä, eivätkä herravihaa lietsovat populistit juurikaan paranna keskustelukulttuuria. Kun oma ääni koetaan merkityksettömäksi ja politiikka sekoiluksi sen sijaan, että sitä pidettäisiin sivistyneenä päätöksenteonvälineenä, syntyy nuorille äänestysaktiivisuutta syövä noidankehä. Jätettäessä äänestämättä jää myös nuorten ääni pois kabineteista, ja samalla poliittisella agendalla on vähemmän juuri nuorten elämää koskettavia kysymyksiä. Aloittavista kunnanvaltuutetuista vain 5 prosenttia on alle 30-vuotiaita, vaikka Kouvolan väestöstä 10,85 prosenttia on Tilastokeskuksen mukaan 18–29-vuotiaita. Nuorten näkökulma ei tällöin yllä esityslistoille, ja politiikka alkaa tuntua turhalta. Lisätään vielä mausteeksi nuorten horisontissa siintävä poismuutto Kouvolasta opintojen perässä, ja voilà, saadaan veto- ja pitovoimaton, muuttotappiollinen kunta. Miksi siis jäädä tai saati koskaan palata, kun en aiemmin äänestänyt omannäköisen kunnan puolesta? Erityisesti alue- ja kuntavaalien alla ongelmaksi koitui kuitenkin se, ettei keskustelukumppanini aina edes tiennyt, mistä vaaleissa äänestetään. Tämä ei toki oleainoastaan nuorille leimallista, vaan vaalitoimitsijana jouduin selittämään eräälle eläkeläisnaisellekin, mistä aluevaaleissa on kyse. Siskoni ei siis ole ainoa, joka asiasta kysyi, mutta todennäköisesti tämän rouvan ystävättäretkin kävivät äänestämässä. Toisin on lukiolaissiskoni kaveripiirin laita. Haluankin rohkaista kaikkia nuoria uurnille, vaikkei kaikkea tietäisikään – eivät kaikki muutkaan tiedä. Aktiivisen kansalaisen tavat täyttää kansalaisvelvollisuutensa muodostuvat kuitenkin nuorena. Demokratiasta ja kotiseudun asioista välittäminen on seksikästä! Teksti: Mikael Liimatainen Koostanut Mikael Liimatainen / Kylän jutut " Teksti: Mikael Liimatainen Peruskoulun liikuntatunneilla moni on kasvanut ajatukseen, että tytöt heittävät palloa poikia huonommin. Historioitsija, tietokirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Satu Lidman ymmärtää, että tämä johtuu puutteellisesta heittotekniikan opetuksesta. Yhteislyseon Vihreä lippu -tiimin luentovieraaksi kutsuma Lidman painottaa, että kaikkien on mahdollista saavuttaa liikunnan ilo. Monet eivät kuitenkaan erityisemmin nauti koululiikunnasta ja jopa vihaavat sitä, vaikka oppiaineena se on aina ollut suosittu. Tämä ristiriita on yksi syy, miksi Lidman päätyi tutkimaan suomalaista liikuntakulttuuria 1900-luvulta nykypäivään tuoreessa tietokirjassaan Kaikkien oikeus liikkua. Kohti sukupuoli- ja kehotietoista liikuntakulttuuria (Gaudeamus 2024).  Teoksen kirjoittamiseen johtivat myös Lidmanin tausta historioitsijana sekä hänen henkilökohtainen kiinnostuksensa. Lidman hurahti aikuisiällä nyrkkeilyyn ja on kokenut sen parissa jo vuosikymmenen ajan liikunnan iloa. – Ajattelin jo joitain vuosia sitten, että liikunta vain on ihan järjettömän mielenkiintoinen osa ihmisten elämää, vuorovaikutusta, historiaa ja kulttuuria. Sitten alettiin puhua liikkumattomuuskriisistä. Miksei nuoret liiku? Siitä puhuttiin huolissaan myös kansanterveyden näkökulmasta, ja lopulta kiinnostus tätä tutkimusaihetta kohtaan heräsi, Lidman avaa tutkimuksensa taustoja.  Lidman koki aiheen oivaksi myös siksi, että historioitsijana hän pystyisi tarkastelemaan menneisyyden vaikutusta nykypäivään. Muuttuuko yhteiskunta, ja missä kohtaa se muuttuu? Mitä ongelmia on, ja mitä niille voisi tehdä? Tutkimuksesta käy ilmi keskeinen viesti: parempaan suuntaan on menty, mutta muutokselle on vielä tilaa, jotta liikunnan ilo saavuttaa kaikki.  Lidmanin tutkimus osoittaa, että yhteen tai useampaan vähemmistöön kuuluminen lisää todennäköisyyttä, ettei välttämättä viihdy koululiikuntatilanteissa tai muussakaan ryhmäliikunnassa. Lisäksi suorituskeskeisyys näyttää tuottavan monelle epämukavaa oloa, minkä ohella suoranainen syrjintä ja erityisesti kokemus siitä, ettei väärinkäytöksiin puututa, yhdistävät sukupolvien koululiikuntakokemuksia. Lidmanin mukaan asiat kutenkin muuttuvat parempaan: opettajien koulutus ja opetussuunnitelmat ovat kehittyneet huomattavasti. Häntä ilahduttaa se, että nykypäivänä keskustelu liikunnasta, kehoista, syrjinnästä ja vähemmistöistä on sensitiivisempää ja että näistä aiheista keskustellaan.  – Tämä ei kuitenkaan kerro sitä, mitä luokkahuoneissa ja liikuntasaleissa todellisuudessa tapahtuu, Lidman toteaa.  Konkreettisena esimerkkinä Lidman kyseenalaistaa koululiikunnan vahvan sukupuolijaottelun, josta monissa kouluissa on tosin pyritty eroon. Hän kysyy, onko enää perusteltua pitää sukupuolijaottelua millään tavoin hengissä. Kilpaurheilun näkökulmasta kysymys on toki mutkikkaampi, mutta sielläkin voisi Lidmanin mukaan miettiä, ovatko kaikki sukupuolittuneet käytännöt perusteltuja.  – On kouluja, joissa sukupuolijakoa vielä esiintyy. Joissain tapauksissa se voi liikunnassa ylipäätänsä olla tärkeää, kuten vaikkapa pelkästään naisten liikuntaryhmissä. Tällöin on tärkeää, miten se toteutetaan ja sanotetaan kulloisessakin kontekstissa. Sukupuolta ei kuitenkaan tarvitse aina tunkea joka paikkaan, Lidman tiivistää.  Osa liikunnan ongelmakohdista johtuu siitä, ettei asioita ole ajateltu riittävästi. Ajattelemattomuuden seuraukset voivat myös olla tahattomia, vaikka tarkoitus olisi hyvä.  – Esimerkiksi pyörätuolia käyttävät eivät välttämättä arvosta isoa arkiliikuntaan kehottavaa julistetta, jossa lukee: ”Peppu ylös penkistä!” Ymmärrämme maailmaa puheen ja sanojen kautta, minkä vuoksi käytetyt sanat ovat tärkeitä, ja niissä kaikki voivat petrata.  Lidmanin mukaan nuoret sukupolvet osaavat jo suhtautua kriittisesti nykypäivän ongelmakysymyksiin, kuten syrjintään. Siksi hän toivoisikin nuorten hakeutuvan dialogiin liikunnanopetusta toimeenpanevien aikuisten kanssa, jotta nuorille löydetään heille itselleen parhaiten soveltuvia ratkaisuja.  Näkökulmia liikunnan ilon löytämiseen voi löytyä Lidmanin kirjan historialliselta tasolta tai sen ajankohtaisaiheista. Teoksessa nostetaan esimerkiksi esille, kuinka 1920-luvulla aineellisessa niukkuudessakin onnistuttiin löytämään liikunnan iloa sanomalehdistä kyhätyin palloin. – Toivon, että teoksesta välittyy usko siihen, että asiat voivat kääntyä parempaan, mutta on aika epätodennäköistä, että asiat muuttuisivat, jos niille ei tee mitään.  Lidmanin pääviesti sekä hänen kirjassaan että Vihreä lippu -luennollaan on liikunnan ilon kuulumien kaikille ja sen löytyminen myöhemminkin, kunhan kokeilee rohkeasti. Kuva: Jari Kolehmainen Arkemme on jo täynnä erilaisia arkiliikunnan mahdollisuuksia: valitse esimerkiksi portaat hissin sijasta – jos pystyt.  Tarjotaan vaihtoehtoisia ja yhtä hyviä vaihtoehtoja haastaville liikkeille.  Liikunnan kirjo on laaja: aina ei tarvitse liikkua sykkeet korkealla ja hiki virraten. Vaihtoehtoja löytyy kaikkien makuun.  Sukupuolta ei kuitenkaan tarvitse aina tunkea joka paikkaan. Lidmanin kirjaa Kaikkien oikeus liikkua löytyy Yhteislyseon kirjastosta useampi kappale. Kuva: Minna Kujala Satu Lidmanin luento Yhteislyseossa 30.10.2024 Miten liikunnan ilo saavuttaisi kaikki lukiolaiset? Satu Lidman antaa kolme ehdotusta: Teksti: Mikael Liimatainen Liikunnan iloa etsimässä Liikunnan iloa etsimässä Mitä meist jää Eetu Koskinen, 23U, on yksi lukiomme Vihreä lippu -toimintaan osallistuneista. Kuva: Jari Kolehmainen Teksti: Eedit Lapatto Ympäristöraadin toiminta lukuvuonna 2024–2025 Koulumme on ollut mukana valtakunnallisessa Vihreä lippu -toiminnassa elokuusta 2024 lähtien. Koulun opiskelijoista ja opettajista koostuva ympäristöraati on ehtinyt tekemään monenlaista hyödyllistä lukuvuoden 2024–2025 aikana. Ympäristöraati aloitti toimintansa perustamalla koululle kierrätyspisteitä ja kestävään kehitykseen kannustavia infotauluja. Elokuun lopussa raatilaiset pääsivät kysymään yleisökysymyksiä Studia Generalia -luennolla. Syyslukukaudella järjestettiin sekä hävikki- että energiansäästöviikko. Vähäsähköisenä koulupäivänä kannustettiin opiskelijoita ja opettajia säästämään energiaa esimerkiksi vähentämällä sähköisten laitteiden käyttöä. Ennen joululomaa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille käytiin esittelemässä Vihreä lippu -toimintaa, ja alkuvuodesta ympäristöraatiin liittyi lisää opiskelijoita. Alkukeväällä perustettiin paperinkeräyspisteet ja toteutettiin kasviruokakokeilu. Toukokuussa vietettiin biojätteen vähentämisviikkoa ja lukion opiskelijat pääsivät katsomaan Havumetsän lapset -elokuvaa Kino123-elokuvateatteriin. Kevään viimeisellä kouluviikolla järjestettiin vielä taksvärkkipäivä, jonka tuotot lahjoitettiin Maailman luonnonsäätiön saimaannorppakeräykseen. Ympäristöraati jatkaa toimintaansa taas ensi syksynä. Luvassa on muun muassa ympäristöaiheinen paneeli. Raati pyrkii tuomaan kouluun viihtyvyyttä ja iloa ympäristöstä huolehtien. Stereotypioita yhteislyseolaisista Hyvinvoiva Yhteislyseo Tekijä: Kouvolan Yhdyntä Syseo Kuva: Nana Cihangir Ajatuksille aikaa eläkkeellä Haastattelussa eläkkeelle siirtyvä erityisopettaja Irma Kärkkäinen Miten kauan olet tehnyt töitä koulumaailmassa? Millaisten reittien kautta päädyit Yhteislyseoon? Olen pian ollut jo 41 vuotta töissä koulumaailmassa. Opiskelin Jyväskylän yliopistossa pitkän kaavan mukaan. Aloitin aineenopettajan tehtävissä Pietarsaaressa Pursisalmen yläkoulussa. Siellä vierähti neljä vuotta. Työn ohessa vasta valmistui gradu eli opinnäytetyö. Olin opiskellut kirjallisuustiedettä, kieliä, kasvatustiedettä ja yrityksen taloustiedettä. Noilla opinnoilla sain maisterin paperit. Ihanat työkaverini Hannu ja Aarne, erityisope ja opo, saivat minut uskomaan, että on järkevämpää opiskella erkaksi tai opoksi kuin haaveilla kielitieteen ja semiotiikan opintojen jatkamisesta. Olihan minulla jo perhettäkin, ja tienestit oli varmistettava. Opiskelin sitten kasvatustiedettä ja erityispedagogiikkaa pohjalle ennen jatko-opintoja. Missä opiskelit erityisopettajaksi ja milloin valmistuit?  Palasin Jyväskylän yliopistoon erikoistumaan ja valmistuin laaja-alaiseksi erityisopettajaksi vuonna 1989. Kaverit olivat oikeassa: Sain heti kahdeksan virkaa eri puolilta Suomea. Valitsin Kouvolan, koska aseman kukkaistutuksia olin kovasti ihaillut junan ikkunasta käsin jo aiemmin, ja olihan Kouvola tuolloin peräti läänin pääkaupunki. Jyväskylään olisin päässyt vasta myöhemmin, mutta siinä vaiheessa en enää halunnut lähteä. Toki paljon olen siellä vuosien saatossa käynyt ja opintojakin suoritellut. Kouvolassa aloitin alakoulujen kiertävänä erityisopettajana. Kankaan koulu pysyi aina pääkouluna, mutta olin erkkana vaihdellen myös Kaunisnurmen ja Huovihongan kouluissa sekä jonkin aikaa Lehtomäen alkuopetuksen viipalekoulussa. Huovihongan alakoulu oli suurin piirtein samalla paikalla kuin Mansikkamäen koulu nyt. Alakoulussa keskityin kuntouttavaan lukitukeen ja monenlaisiin muihin haasteisiin vastaamiseen. Työ alakouluissa loppui vuonna 2006, kun siirryin osittain Kouvolan Iltalukioon erityisopeksi, ja seuraavana vuonna olin jo silloisen Kouvolan kaikkien kolmen lukion erityisopettaja: Kouvolan Iltalukio, Kouvolan Lyseon lukio ja Kouvolan Yhteiskoulun lukio. Töitä oli paljon. Vuonna 2018 jäi iltalukio minulta pois, ja sain onneksi työpariksi Tiian siellä jatkamaan ja myöhemmin Minnankin Yhteislyseon puolelle. Miten erityisopettajan työ eroaa normiopettajan työstä? Vaikeaa sanoa, koska ne ”normiopettajuuden” ajat olivat minulla 80-lukua, ja ajat ovat muuttuneet aineenopetuksessakin. Aineenopettaja näkee työjärjestyksensä annettuna Wilmasta tai vastaavasta järjestelmästä, mutta tokihan hän pystyy myös neuvottelemaan resurssien käytöstä. Erityisopettaja laatii itse työjärjestyksensä ja aikatauluttaa erinäiset tehtävänsä parhaansa mukaan resurssien rajoissa. Työnkuva on nyt muuttumassa jonkin verran, mutta perustehtävä tuskin muuttuu. Aina on tärkeintä opiskelijan tukeminen vaihtelevin tavoin yhteistyössä muiden kanssa. Mikä on positiivisin muisto työuraltasi? Parasta ovat olleet hienot hetket opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa. Myös monet hankkeet ja projektit ovat olleet tärkeitä, vaikka ne olen jo suosiolla katsonut nuorempien hommiksi. Olen ollut monissa monituisissa tiimeissä ja päässyt mukavasti matkustelemaankin sen jälkeen, kun Suomesta tuli EU-maa. Osa matkoista tuli järjestötoiminnan siivittämänä kylläkin. Projektit ovat tarjonneet yhä uusia näkökulmia asioihin, ja haastaneet myös kirkastamaan omia näkemyksiä ja kyseenalaistamaan niitä. Olen saanut pitää yllä ammattitaitoani ja kouluttautua kohtaamaan monenlaisia oppijoita. Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet erityisopettajan ammatissa? Työ on ollut enimmäkseen palkitsevaa, mutta aika ajoin saattaa tuntua siltä, että esimerkiksi erilaisen oppijan huomioiminen on jäänyt yhä vielä turhan vähäiseksi, vaikka aikaa on mennyt jo paljon vaikkapa vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteista. Jo niiden mukaan oli tärkeää huomioida opiskelijoiden lähtökohdat ja haasteet sekä tarjottava vaikkapa vaihtoehtoisia tapoja osaamisen näyttämiseen sekä erityisjärjestelyjä opiskelun oheen ja ylioppilastutkintoon. Itse laadin ensimmäiset lukihäiriölausunnot muistaakseni jo 1992 ylioppilastutkintolautakuntaa varten. Silloin lukioissa ei todellakaan ollut vielä erityisopettajia, joten opiskelijat kustansivat lausunnot itse. Miten eritysopettajan työnkuva on muuttunut urasi aikana? Aivan aluksi työ oli lähes pelkästään testaamista ja lausuntojen laatimista, mutta jo 2007 oli mahdollista puntaroida opiskelijan kanssa kahdestaan tai pienryhmissä erilaisia strategioita ja keinoja oppimiseen ja opiskeluun. En muista, milloin pidin ensimmäisen LUE-kurssin. Resurssien parantuessa myös erityisopetus on monipuolistunut. Aiemmin puhuttiin erityisestä tuesta, mutta sitä käsitettä ei enää käytetä. Työnkuva on juuri nyt muuttumassa yhteistyössä tapahtuvan tukemisen ja ohjaamisen suuntaan. Uudenlainen tuki käynnistyy ensi elokuun alussa, vaikka se onkin jo pitkälti täällä meillä hyvällä mallilla. Minä olen onneksi aina voinut tehdä hyvin itsenäistä työtä omien arvojeni mukaisella tavalla luottamuksen ilmapiirissä. Mikä pitää päivästä toiseen myönteisen suhtautumisesi yllä ja hymyn huulillasi? Voin todeta, että olen aina optimisti. Yritän yhä enemmän keskittyä kuuntelemiseen, en puhumiseen. Ainakin yritän. Mitä jäät kaipaamaan koulutyöstä? Nyt tuntuu siltä, että on hyvä aika jo siirtyä ”nextille levelille”. Ehkä kaipaan aina välillä opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa käytyjä sekä hauskoja että vakavia keskusteluja. Miten päivät täyttyvät tästä eteenpäin? Ainakin aion levätä ja huolehtia itsestäni ja terveydestäni, joka on viime aikoina reistaillut. Aion lukea paljon ja käydä teatterissa, elokuvissa ja oopperassa niin paljon kuin mahdollista. Aion tavata taas enemmän ystäviä ja sukua, varsinkin lähipiiriä. Mökillä riittää tekemistä aina. Haaveilen kuvanveistokurssista. Jatkan joogaa ja vesijuoksua.  Monenlaisia matkasuunnitelmiakin on. Sodankylän elokuvafestarit jäävät nyt tulevana kesänä väliin. En aio ruveta kuitenkaan sellaiseksi huipputehokkaaksi turboeläkeläiseksi, joka epätoivon vimmalla täyttää päivänsä kaikenlaisella sälällä. Minä olen aina viihtynyt hyvin sekä yksin että välillä toisten seurassa. Tarvitsen paljon omaa aikaa. Luulen, että löydän oman uudenlaisen arkeni, kun annan ajatuksille aikaa. On mahdollista, että ainakin jonkin verran jatkan toiminimelläni yksityisen lukituen tarjoajana, mutta aika näyttää, kuinka käy. Mitä haluaisit sanoa lopuksi niille, jotka palaavat elokuussa kouluun? Kyllä kaikki aina järjestyy, ennemmin tai myöhemmin. Ihanaa kesää ja onnellisia tulevia aikoja! Pitäkää huolta toisistanne! Kylän jutut toivottaa Irmalle ihania eläkepäiviä koko kouluyhteisön puolesta! Ison lukion maailma Teksti: Anna-Leea Lehto Pikkukylän kasvattina Kouvola ja erityisesti Yhteislyseo näyttäytyivät minulle isona valtamerenä, jonne tuntui hukkuvan lukion alussa. Nyt näin abiturienttina voin kuitenkin todeta, että lyskan korkeita rappusia, useita käytäviä ja vieraita kasvojakin jää ikävä. Yhteislyseon käytävälle yhtäkkiä tupsahtaminen näyttäisi varmasti kokemattoman silmin hullulta. Kuhina käy, ja ihmisiä virtaa jokaisesta suunnasta. Käytävillä vaeltaa, kävelee ja juoksee jos jonkinlaista kulkijaa. Läpi puskiessa osuu niin soittimiin, kyynärpäihin, kirjoihin, läppäreihin, reppuihin, kuvaamataidon töihin, toisten jalkoihin kuin kiireessä juokseviin myöhästelijöihinkin. Ihmismassassa näkyy ison lukion monimuotoisuus. Monet lahjakkaat opiskelijat ovat täyttäneet päänsä omilla unelmillaan ja tavoitteillaan. Saamme varmasti kuulla useista Yhteislyseosta valmistuvista tulevaisuudessa. Olenpahan sitten törmännyt joskus lukion käytävän ruuhkaisuudessa NHL-tähden lätkämailaan, kirjailijan kyynärpäähän, tanssijan kenkään ja oopperataloja täyttävän muusikon soitinlaukkuun. Jotain kerrottavaa lukioajasta lapsenlapsille. Lahjakkaiden opiskelijoiden joukkoa tukee Yhteislyseon laaja opintojaksovalikoima. Jokaiselle on varmasti jotakin, mikä kiinnostaa ja auttaa tulevaisuuden suunnitelmissa. Lukion ei tarvitse olla suora tie, vaan opintojaksoja on helppo vaihtaa risteyksien tullessa vastaan. Ranskanlukija voikin innostuessaan espanjasta vaihtaa kulkemansa polun toiseen, joka johtaa aivan erilaiseen suuntaan. Lukujärjestystä voi rakentaa kuin palapeliä, ja valinnanvaraa on. Harva pienempi lukio pystyisi tarjoamaan samaa. Iso lukio tarjoaa valinnanvapauden lisäksi myös enemmän vastuuta. On opittava arvioimaan itseään, toiveitaan ja rajojaan. Suuren opiskelijamäärän ansiosta ei tarvitse myöskään pelätä kovin paljoa, että opintojaksoja peruttaisiin liian vähäisen osallistujamäärän takia. Valitettavasti opiskelijamäärän koon vuoksi opiskelija voi tuntea jäävänsä nimeksi läsnäololistaan tai pieneksi pisteeksi pulpetin ja tuolin väliin. Yksilöllinen huomio ei ole itsestäänselvyys, vaan opiskelijalta vaaditaan itseltään kykyä ja uskallusta kysyä ja etsiä apua. Pudotessaan kyydistä täytyy yrittää kavuta omin avuin takaisin matkaan, koska auttavaa kättä ei välttämättä heti löydy. Auttava käsikin jää helposti anonyymiksi, kuten tutut kasvot käytävillä, jotka ovat kaikesta huolimatta nimettömiä. Nimettömät, tutut ohikulkijat ovatkin ehkä yleisin isosta lukiosta mieleen tuleva ajatus. Pienemmässä koulussa opiskelleena onkin ollut totuttelemista, että en tiedä kaikkien nimeä, asuinpaikkaa, vanhempia, harrastusta ja kissankoirankaiman nimeä. Se on kyllä myös ollut ihan virkistävää. Isosta, tuntemattomasta joukosta on myös hankalampaa alkaa rakentamaan ystävyyssuhteita. Yhteenkuuluvuuden tunne ei ole automaattinen, mutta jokaiselle voi löytyä Yhteislyseosta oma paikkansa ja yhteisönsä. Suurissa lukioissa kalenteri myös täyttyy helposti erilaisilla tapahtumilla, tempauksilla, juhlilla ja projekteilla. Kuten tämän vuoden Kylän jutuista käy ilmi, kaikkea lukiomme seinien sisällä tapahtuvaa emme edes ehdi vuoden aikana näkemään. Jokaiseen käänteeseen ei edes halutessaan ehdi välttämättä mukaan, mutta aina on mahdollisuus yrittää. Voi valita, onko juhlien kulisseja kasassa pitävä taustahahmo, onko show’n päätähti vai hiljainen katsoja. Jokainen rooli on tärkeä. Vaikka ryhmähenki ei aina tunnu yltävän pikkukoulun tasolle, on yhteisissä tapahtumissa silti jotain taikaa. Ne jäävät mieleen ihanina muistoina, joita voi puida vaikkapa Jodelissa anonyymina tai pitää omassa mielessään. Esiintyjien puolesta jännitetään, abigaalassa nauretaan tai itketään, ja puheet saattavat osua suoraan sydämeen. Silloin suurikin koulu tuntuu pieneltä. Yhdeltä kodilta, jonne kuuluu. Lukio on ollut monille se vaihe elämässä, jota on odotettu pienestä saakka penkkarikarkkeja kerätessä. Lukion aikana kasvetaan paljon ja siinä sivussa juhlitaan täysi-ikäistymistä. Bussi- ja mopokortit vaihtuvat B-ajokorttiin, ja haaveissa siintää valkolakki. Unelmia haudataan ja unelmia syntyy. Vaikka iso lukio ei voi tarjota tuttuja kasvoja, mahdollisimman yksilöllistä opetusta ja kaikkia pienen koulun ainutlaatuisuuksia, se voi tarjota monipuolisen ympäristön. Yhteislyseossa on tilaa kokeilla, epäonnistua, onnistua, kasvaa, kompastua ja nousta. Kolumni Kuva: Anna-Leea Lehdon kotialbumi Hallimon toiminta näkyy Yhteislyseossa esimerkiksi erilaisien juhlien yhteydessä. Kuvissa puheenjohtaja Ronja Villikka lakittaa perinteen mukaan vappuaattona Tiedonpuu-patsaan. Kuvat: Nana Cihangir {{page}} Takana on taas tapahtumarikas lukuvuosi, jonka aikana on ennätetty tehdä paljon. On järjestetty puurojuhla ja KYL Talent sekä teemaviikkoja. Hallimo toteutti myös hyvin suosiota keränneen arvonnan sosiaalisen median puolella. On mahdollistettu monenlaista toimintaa, kuten tutoreiden järjestämä munajahti pääsiäisenä. Hallimon syvin tarkoitus on palvella lukiomme opiskelijoita, viedä opiskelijoiden viestiä ylemmille tahoille sekä tehdä opiskelijoiden arjesta miellyttävämpää. Kuluneena lukuvuotena on pyritty tekemään hankintoja ja päätöksiä, jotka hyödyttävät opiskelijoita. Esimerkiksi Hallimo järjesti pullokampanjan, jonka tuotoilla hankittiin koulullemme uusi biljardipöytä. Ilmassa on ollut muutoksen tuulia, jotka liittyvät erityisesti syksyllä edessä olevaan lukioiden yhdistymiseen. Yhdistyminen tuo mukanaan uusia haasteita mutta myös mahdollisuuden kasvaa yhteisönä. Hallinnollinen muutos luo myös meille opiskelijoille ainutlaatuisen tilaisuuden suunnitella uusia käytänteitä ja perinteitä, vanhoja unohtamatta. Haluamme kiittää aikaisempia hallimoita, jotka ovat luoneet meille mahtavan pohjan kehittää toimintaamme jatkuvasti. Kiitämme hallimon ohjaavia opettajia ja kaikkia, jotka ovat olleet mukana mahdollistamassa toimintaamme ja täten edistämässä lukiomme opiskelijoiden viihtyvyyttä. Ensi syksyä innolla odottaen Kouvolan Yhteislyseon opiskelijakunnan hallitus Hallimo Hallimon vuosi Teksti: Lotta Ahtiainen, Elmeri Espo, Veera Markkanen ja Lili Pyrhönen Koulumme arjen suojelijat ovat vuosimallin 2024–2025 tutorit, Batman-jengi eli ”bätit”. Tutoreiden tehtäviin on vuoden aikana kuulunut uusien lukiolaisten sopeuttaminen kouluarkeen, koulun esitteleminen yhdeksännen luokan oppilaille ja toimiminen lukiomme edustustehtävissä. Tutorvuotemme alkoi ensimmäisen koulupäivän varjoista, joista bätit nousivat auttamaan uusia lukiolaisia löytämään luokkansa ja tutustumaan koulun tiloihin. Kun saimme ensimmäisen päivän pelot ja huolet kukistettua, pääsimme ryhmäyttämään pikkulepakoitamme. Vuoden jatkuessa tutorit esimerkiksi osallistuivat koululla pidettyihin kouluesittelyihin ja ysivierailuihin, joissa heidän rohkeuttansa ja rikoksenselvittämiskykyänsä testattiin. Marraskuun tullessa tutorit joutuivat kohtamaan arkkivihollisensa: KouAhead-messut. Tutorit pääsivät mainostamaan Yhteislyseota ja pelaaman monenlaisia pelejä tulevien jatko-opiskelijoiden kanssa. Tapahtuma on jäänyt monen tutorin mieleen tutorvuoden kohokohtana. KouAhead-messujen jälkeen tutorit kokoontuivat lepakkoluolaan pikkujouluileimaan pipareiden pariin. Keväällä koitti tutoreiden kehittelemä munajahti, jonka toteuttamisessa oli suuria esteitä. Lopulta kuitenkin kaikki viisikymmentä pääsiäismunaa kokivat kohtalonsa makeannälkäisten opiskelijoiden ansiosta. Munajahdin jälkeen oli tutoreiden aika nostaa viitat narikkaan ja nauttia viimeisestä yhteisestä seikkailusta Tykkimäen Action Parkissa. Tutorvuosi on antanut meille kaikille paljon erilaisia kokemuksia, uusia taitoja ja uusia ystäviä, joista tulemme hyötymään tulevaisuudessa. Jokaisen esiintymistaidot, heittäytymiskyvyt sekä yhteishenki on vahvistunut huomattavasti, ja olemme kaikki todella kiitollisia tästä ajasta, jonka olemme saaneet viettää koulumme suojelijoina ja avustajina. Emme ole olleet niitä tutoreita, joita koulumme ansaitsee, vaan sellaisia tutoreita, joita koulumme tarvitsee. Muumitikkarit (maailman viimeiset) Pipari (nam nam) Hieno huppari (tosi swag) Muna (namnamnam Lidl!) Tutorkoirat! (vuh vuh) Tutoreiden toimintakatsaus 2024–2025 Lotta Ahtiainen, 23A Elmeri Espo, 23E Hanna-Liisa Gutin, 23F Milja Halonen, 23U Emma Henriksson, 23H Katariina Koskiranta, 23A Ilona Korppi, 23A Iisa Laine, 23F Juho Leikas, 23U Veera Markkanen, 23E Alisa Nokkala, 23H Monica Palmu, 23A Venla Peltola, 23C Amanda Petrika, 23G Monica Pohjanheimo, 23D Lili Pyrhönen, 23E Inkeri Rantala, 23F Venla Saarivirta, 23E Enna Sailio, 23U Misella Suvitie, 23U Tutorit vuosimallia 2024–2025 "Tutorfaktat" Kuva: Nana Cihangir Teksti päivittyy 31.5. jälkeen. Rehtorin terveiset Sanna Liljeqvist Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö Konsta Koskenniemi Monica Sundqvist Laura Piipponen Amalia Lindén Hertta Karén Santeri Heijari Mia Ceder Pinja Kivijärvi Lilja Uljas Kirsti Karén Amanda Vaija Siiri Ala-Krekola Jenny Laurila Ellen Kaario Henri Kemppi 24A Touko Kunttu 24B Venla Yrjönen 24C Altti Vainio 24D Pihla Laiho 24E Bella-Donna Tökkäri 24F Nea Anttila 24G Venni Myrttinen 24H Elsi Savelainen 24U Väinö Vähämaa 23A Wiktor Karhima 23B Atte Norokorpi 23C Moona Lehtinen 23D Elsi Paananen 23E Taru Mäkeläinen 23F Fatma Hassan 23G Lari Hyyrynen 23H Inka Peltola 23U Elsa Stadig Kouvolan Yhteislyseon rahasto Mikael Liimatainen Verneri Barkman Joona Iiskola Helmi Kimmo Jimi Rikkonen Yixin Lai Ilpo Raanoja Nea Tapola Elian Gardemeister Sanni Nyholm Pinja Lehtinen Veikko Lukkari Emmi Tirkkonen Joona Räsänen Odessa Myyryläinen Lilli Rönkkönen Tuuli Heikkilä Anna-Leea Lehto Samuli Ukkola Otto Kurri Kouvolan Yhteislyseon kuvataidestipendi Karoliina Lavonen Matias Sihvo Kouvolan Yhteislyseon liikuntastipendi Juho Soikkeli Misella Suvitie Kouvolan Yhteislyseon musiikkistipendi Helmi Halonen Anniina Romsi Kouvolan Yhteislyseon opiskelijakunta Elvi Kaasinen Rehtori Lasse Johanssonin rahasto Aukusti Alapoikela Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö Ville Puhakka Raino Kukkosen 70-vuotissäätiö Silja Kääpä Enna Sailio Veikko Viinikainen Saara Virtanen Kouvolan Rotaryklubi Tiina Leino Anni Vesala Kymenlaakson kauppakamari Aleksanteri Skyttä Kouvolan tyttölyseon perinneyhdistys Mariia Gamarnyk Meeri Korhonen Elvi Kaasinen Elisa Mannari Stora Enson Rethink-stipendi Saara Savolainen Lumon Oy Albert Sezin MLL Kouvolan paikallisyhdistys Milla Peltola Anni Tielinen Aurora Virkki Rahataituri-stipendi Maija-Stiina Hyry Suvi Väänänen Kustantamo Reuna Mikael Liimatainen Kouvolan seudun kieltenopettajat ry Anni Vesala Kouvolan Suomi-Saksa Yhdistys Emmi Tirkkonen Kouvolan Pohjola-Norden ry Anni Vesala Tietokirjastipendi Helmi Nippula Long Play -stipendi Anna-Leea Lehto Mikael Liimatainen Pro Lingua -mitali Mikael Liimatainen Anni Vesala Pro Musica -mitali Elian Gardemeister Mikael Haltia Ella Järvinen Konsta Koskenniemi Elsa Myllylä Ella Pakkanen Emmi Tirkkonen Rania Valtonen Sointu Viinikainen Nuutti Virtanen Sverigekontakt i Finland rf:n kirjapalkinto Mikael Liimatainen Amalia Lindén Pohjola-Nordenin kirjapalkinto Monica Sundqvist Kielten kirjapalkinnot Mia Ceder (ruotsi) Santeri Heijari (ruotsi) Inka Heinonen (ruotsi) Joona Iiskola (ruotsi) Ella Järvinen (ruotsi) Ellen Kaario (ruotsi) Hertta Karén (ruotsi) Aleksi Kielenniva (ruotsi) Pinja Kivijärvi (ruotsi) Konsta Koskenniemi (ruotsi) Jenny Laurila (ruotsi) Mikael Liimatainen (espanja, italia, ranska) Jiri Myller (ruotsi) Sanni Nyholm (espanja) Lilli Rönkkönen (ruotsi) Monica Sundqvist (ranska) Emmi Tirkkonen (ruotsi) Anni Vesala (italia) Äidinkielen kirjapalkinnot Nea Anttila Aina Hildén Tiiu Kunnas Emma Kääpä Anna-Leea Lehto Maija Mattila Sini Mikkola Helmi Nippula Reeta Pekkola Käthi-Ly Taal Sofia Tapiola Anni Vesala Kevät 2025 Stipendit ja palkinnot Yhteislyseon ylioppilaat Ahonen Oona Akkanen Anna Ala-Krekola Siiri Alanen Marikki Alapoikela Aukusti Alén Sanni Annala Niko Anttonen Onni Backström Daniel Barkman Verneri Ceder Emma Ceder Mia Chung Ming Hin Ekman Vili Eloranta Elviira Gamarnyk Mariia Gardemeister Elian Grönroos Emil Hakasalo Aada Haltia Mikael Hasu Eelis Heijari Santeri Heikkilä Tuuli Heikkinen Niro Heikkinen Sara Heinonen Inka Heiskanen Ebba Heiskanen Edith Hienonen Saimi Hietamies Hertta Hujanen Britta Huovi Julia Huovinen Sonja Huttunen Elina Hyytiä Arttu Häsä Mikael Häyrynen Otso Iiskola Joona Jormanainen Selma Jyrinki Heini Jyrinki Siiri Järvinen Eetu Järvinen Ella Kaario Ellen Kaasinen Elvi Kallioinen Emilia Kaplan Evin Karén Hertta Karén Kirsti Karhu Ville Kaskinen Alisa Katajainen Paavo Kautto Patric Keinänen Nuppu Kemppi Henri Kettula Nella Kielenniva Aleksi Kiiski Lenni Kimmo Helmi Kivi Sonja Kivijärvi Pinja Koistinen Henriikka Koivula Inka Kokkonen Jesse Korhonen Meeri Koskela Eelis Koskenniemi Konsta Kosonen Martta Kotilainen Niklas Koukka Viivi Kukkonen Luukas Kurri Otto Kuukasjärvi Elias Kytö Eevi Lai Yixin Laitinen Venla Lantta Aino Laurila Jenny Lehtinen Pinja Lehto Anna-Leea Leino Tiina Liekari Elis Liimatainen Mikael Liiri Erkka Lindén Amalia Lindfors Matias Lonka Saimi Lukkari Veikko Malinen Aino Malm Janna Mannari Elisa Markkanen Moona Matilainen Emilia Mattila Lauri Mehtojärvi Kasper Metsälä Valtteri Multanen Anu Myller Jiri Myllylä Elsa Myyryläinen Odessa Mäntylä Miika Mäntynen Valtteri Neuvonen Oskari Niemi Nelli Nieminen Silja Niilola Hugo Nyholm Sanni Pakkanen Ella Palander Minttu Partia Moona Peltola Milla Penttinen Minttu Pervychev Ruusu Piipponen Laura Piira Kiia Piira Niki Piira Oliver Ponomareva Alina Priha Aino Puhakka Aapo Puhakka Ville Pulkkinen Sanni Puranen Elina Pöntinen Nea Raanoja Ilpo Rantala Saana Rasilainen Pekka Reinikainen Iiris Rouhiainen Eemil Ruuskanen Emma Rämä Ninni Rämä Veeti Räsänen Joona Rönkkönen Lilli Salo Oskari Salokunnas Jani Saloranta Nella Santavuori Samu Savolainen Saara Seppälä Ruusa Sezin Albert Silvonen Neea Sinkkonen Vili Skyttä Aleksanteri Sramek Robert Suikkanen Elias Summanen Sanni Sundqvist Monica Suoknuuti Onni Suominen Ilo Suorsa Bindi Suppala Enni Tanskanen Jessica Tapola Nea Tauru Luukas Tielinen Anni Tirkkonen Emmi Tohka Markus Toiviainen Roni Toivonen Elmeri Toivonen Riku Toivonen Usva Tonteri Tuomas Turkia Venla Turunen Aku Turunen Veikko Tähtinen Pihla Ukkola Samuli Uljas Lilja Uotila Ilona Vaija Amanda Vainikainen Veeti Valtonen Rania Valtonen Tommi Vendla Willa Vesala Anni Vesterinen Lenni Viinikainen Sointu Virkki Aurora Virtanen Helmi Virtanen Nuutti Vuorela Valtteri Väisänen Aada Vättö Tuomas Väänänen Suvi Yrjönen Onni Yhteensä 191 uutta ylioppilasta, joista viisi ei halua nimeään julkisuuteen Kevät 2025 Kuva: Meeri Korhonen, akryylimaalaus Saara Savolainen Arvoisat juhlavieraat, rehtorit, opettajat ja erityisesti te, uudet ylioppilaat. Tänään seisomme yhdessä virstanpylvään äärellä. Valkoinen lakki päässämme symboloi paitsi saavutusta, myös kasvua, unelmia ja matkaa – matkaa, joka on vasta alussa. Tänään meistä on tullut ylioppilaita.  On hienoa, että elämässä on hetkiä, jolloin voi pysähtyä, katsoa taaksepäin ja sanoa: minä tein sen. Mutta vielä hienompaa on se, että tulevaisuus on avoinna. Se, mitä seuraavaksi tapahtuu, on vielä kirjoittamatta. Ja jos olemme päässeet jo tähän saakka, pystymme myös jatkamaan eteenpäin, jokainen omalla tavallaan ja omalla tahdillaan.   Toisille meistä tulevaisuuden suunnitelmat ovat jo hyvin selkeiltä, kun taas osa ei tiedä lainkaan, mitä tahtoisi tehdä. Mutta se, mitä tekee nyt, ei määritä sitä, mitä voi tehdä ja olla myöhemmin. On lupa etsiä, muuttaa mieltään ja epäonnistua.   Toivon meille kaikille uteliaisuutta ja rohkeutta, mutta myös lempeyttä itseämme kohtaan. Uskokaa unelmiinne, mutta antakaa itsellenne myös lupa epäonnistua. Välillä tie voi tehdä mutkan, mutta usein juuri siellä mutkassa opimme eniten.  Tämä lakki on paljon enemmän kuin arvosanojen summa. Se on merkki siitä, että olemme kulkeneet matkan, joka on vaatinut enemmän kuin ehkä kukaan ulkopuolinen näkee. Joillekin meistä koulutie on ollut paljon suorempi – toiset ovat joutuneet kiertämään esteitä, joita toiset eivät koskaan edes nähneet. Emme juhli vain lakkia vaan kaikkea sitä, mitä sen taakse kätkeytyy.  Tämä on myös hetki kiitoksille. Kiitos opettajille ja ohjaajille, jotka olette jakaneet tietoa, mutta ennen kaikkea aikaa, läsnäoloa ja ymmärrystä. Te ette ole vain opettaneet, vaan nähneet meidät ihmisinä. Se on enemmän kuin mikään arvosana tai tutkinto.   Kiitos ystäville, joiden kanssa on saanut jakaa ilot ja surut. Ilman teitä tämä ei olisi ollut sama matka.  Kiitos vanhemmille ja läheisille. Teille, jotka olette olleet hiljaa taustalla, kuunnelleet väsymyksen keskellä, olleet ylpeitä silloinkin, kun emme itse olleet. Teidän rakkautenne on ollut se pohja, jolta olemme saaneet nousta - yhä uudelleen, myös silloin kun emme enää jaksaneet uskoa itseemme. Me olemme toistemme tarinoissa pieniä, mutta tärkeitä kappaleita. Joskus juuri se, mitä et itse pitänyt tärkeänä, jää toisen mieleen lopuksi elämää.   Edessämme on maailma, joka muuttuu nopeammin kuin koskaan. Maailma, jossa epävarmuus on pysyvä osa arkea. Mutta epävarmuus ei ole sama kuin pelko. Epävarmuus voi olla myös mahdollisuus, mahdollisuus löytää uusia suuntia, oivaltaa ja aloittaa alusta. Maailma muuttuu nopeasti, ja meidän tehtävämme on kulkea mukana, ei vain seuraajana, vaan suunnannäyttäjänä.   Meidän on hyvä tiedostaa, että maailmassa on miljoonia lapsia ja nuoria, joille ei tällaista mahdollisuutta suoda. Heiltä puuttuu mahdollisuus oppia lukemaan, mahdollisuus ajatella vapaasti, kysyä ja kyseenalaistaa. Meidän tulee tunnistaa etuoikeutemme ja käyttää sitä rakentaaksemme maailmaa, joka on oikeudenmukaisempi niille, jotka eivät ole saaneet samoja lähtökohtia. Tänään harteillemme laskeutuu hiljainen vastuu muistaa, että me saimme jotakin, mitä monilla ei ole. Eikä se tee meistä parempia - se tekee meistä velvollisia.   Tulevaisuus kutsuu meitä, ei yksilöinä, vaan yhdessä. Yhdessä voimme rakentaa maailmaa, jossa jokaisella on lupa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ottakaamme siis tämä vastuu vastaan - välittää toisistamme, kantaa huolta ja olla läsnä.  Olkaamme uteliaita siellä, missä on epävarmuutta. Olkaamme rohkeita siellä, missä tekee mieli perääntyä. Olkaamme lempeitä siellä, missä maailma ei usein ole. Ja ennen kaikkea, olkaamme toisillemme inhimillisiä.   Onnea kaikille uusille ylioppilaille. Nautitaan tästä päivästä.  Kuva: Saara Savolaisen kotialbumi Ylioppilaan puhe kylanjutut.blogspot.com peda.net/kouvola/kl/ky