Kouvolan Yhteislyseon vuosikertomus KYLän jutut 2022

Kouvolan Yhteislyseon vuosikirja 2022–2023 KYLän jutut Kylän juttujen 2022–2023 toimittajat Mikael Liimatainen, Iida Joela ja Taru Niemelä  47 48  50 51 55   56   58  60  61 62  63 66 67  68   70 71  72 73  80 82 84 86 {{page}} {{page}} Sisällys Joka Kylän jutuissa Arvoisa lukija Kuulumisia kansliasta kesän kynnyksellä Ylioppilaan puhe Opiskelijakunnan hallituksen lukuvuosi 2022–2023 Tutorvuosi 2022–2023 Musikaali Me ei kuolla koskaan "Kuinka siinä kävikin niin?" – haastattelussa Olavi Uusivirta Elviiran, Hertan ja Ranian vihreähupparinen Erika Bändi musikaalin tähtenä Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan Tunteiden tanssi Kulissien takana Nykyaika lavasteissa ja puvustuksessa Musikaali luo brändiä Musikaalien taikaa Kouvolan lukioissa Musikaali teki vaikutuksen Kielet ja matkat Kolumni Õppigem rohkem eesti keelt Keeleõpet koostöös Ruokabisnestä Tanskasssa Mainontaa ja kestävää muotia Tallinnassa "Richness in Diversity" Italiassa Rooman-juttukokonaisuus "Yesterday, tomorrow" italialaisten kanssa Meen Málagaan, elämän kevääseen Vieraan kielen oppimista vapaaehtoistöissä maatilalla Kiiruhda hitaasti Kouvolan Yhteislyseossa osataan ruotsia Kansainvälisiä kontakteja Oppiainejutut Ahdistava luontokato Fysiikan tiedeprojekti -opintojakson opiskelijoiden matka Cerniin "Ruotsin kielestä voi hyötyä jo nyt" – haastattelussa Ville-Pekka Niskanen Bowblya ja tärkeitä muistoja samassa paikassa Kaikki ovat tervetulleita opiskelemaan sotahistoriaa! Piispan kanssa kahvilla Ajassa Joulukuun juhlat perinteisin menoin Abi on irti Vanhojenpäivän tähdet Kouvolan Yhteislyseon taidenäyttely 2.–30.4.2023 Esittelyssä Kouvolan Yhteislyseon uusi nimikkokirjailija Studia Generalia Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajan vappupuhe Sokerina pohjalla Ryhmien terveiset Kolumni Lukio, tie uupumukseen ja itseinhoon Ylioppilaat Stipendit ja palkinnot Iida Joelan runo 3  4 6  8 10    12  15 16  17 18 19  20 21  22 25  28 30 33  34 35 36  42  44 Arvoisa lukija, edessäsi oleva Kylän juttujen neljäs vuosikerta kokoaa Kouvolan Yhteislyseon lukuvuoden 2022–2023 ainutkertaiset tapahtumat yksiin kansiin. On kyseessä oikea tapahtumien supervuosi, josta on riittänyt uutisoitavaa. Monet yhteislyseolaiset ovat päässeet koronaviruspandemian rajoitusten väistyttyä perinteisille ja upouusille opintomatkoille, minivaihtoihin sekä osallistumaan yhteistyöprojekteihin, joita lukiomme Erasmus+ -akkreditaatio vain lisännee tulevina vuosina. Kylän jutut 2022–2023 antaakin palstatilaa erityisesti matkoille. Samalla painoarvolla kuitenkin kirjoitamme tietysti myös kevätlukukauden upeasta Me ei kuolla koskaan -musikaalista, joka briljanttina kokonaisuutena kosketti monia. Sekä matkat että musikaali ovat molemmat erinomaisesti rakentaneet lukiomme brändiä. Lukiossamme tapahtuu kuitenkin jatkuvasti jotakin kiinnostavaa. Siksi sivutilaa vuosikirjasta saavat tuttuun tapaan eri oppiaineiden jutut, yksittäiset tapahtumat ja tavallinen kouluarki, joka sekin ansaitsee palstatilaa Kylän jutuissa. Koska sisältöä on moneen lähtöön, kuvastaa julkaisun kannessa oleva värikäs kuvakollaasi lukuvuoden monenkirjavuutta. Kansien sisällään pitämä journalistinen katsauksemme lukuvuoden tapahtumista alkaa musikaalilla, jonka jälkeen matka jatkuu muun muassa uusiin kansainvälisiin yhteyksiin. Taitossa on pyritty tuomaan esille tapahtumia aikakauslehtimäisesti myös kuvin ja herättämään kiinnostusta erilaisine visuaalisine elementteineen. Kylän jutut 2022–2023 on tuotettu ÄI15-opintojaksolla ja kuvataiteen projektiopinnoissa opiskelijavetoisesti, joskin äidinkielen opettaja Minna Kujala ja kuvataiteen opettaja Nana Cihangir ovat taustalla auttaneet opiskelijoita julkaisun tekemisessä korvaamattomasti. Musikaalitekstit on kirjoitettu ryhmän 21G äidinkielen opintojaksolla, jolla opiskelijat pääsivät tänä vuonna tutustumaan vierailevina toimittajina Kylän juttujen tekemiseen. Aktiiviseen toimituskuntaan lisäkseni ovat kuuluneet toimittajat Taru Niemelä ja Essi Nikki sekä valokuvaajanakin toiminut Iida Joela. Toimiessani päätoimittajana ja vastatessani taitosta olen pidellyt monia lankoja käsissäni. On tullut tunne, että Kylän juttujen toimitus on myös osa Kouvolan Yhteislyseon brändityötä nostaessaan lukuvuoden kohokohtia esille. Tänä vuonna olemme onnistuneet saamaan lukupaketin julkaisukuntoon ennen aikarajaa. Olemme mielestäni myös onnistuneet luomaan harmonisen kokonaisuuden, josta voimme olla ylpeitä. Kun luet tätä pääkirjoitusta, olemme jo tehneet työmme toimittajina loppuun. Siksi toivotammekin sinut tervetulleeksi ensi vuoden toimitukseen jatkamaan brändityötä meidän jälkeemme! Mukavia lukuhetkiä Kylän juttujen 2022–2023 parissa toivottaen   Mikael Liimatainen   vastaava päätoimittaja ja taittaja {{page}} {{page}} {{page}} {{page}} Kuva: Nana Cihangir {{page}} Rehtori Sanna Liljeqvist Kuulumisia kansliasta kesän kynnyksellä L ukuvuoden 2022-2023 lukiotyö on ”kalkkiviivoilla” ja viimeiset päivät ovat juuri käsillä. Lukuvuoteen on mahtunut paljon tekemistä, toimintaa ja tapahtumia. Monestakin näkökulmasta katsoen voidaan todeta, että kulunut lukuvuosi on ollut paluu normaaliin lukioelämään ja –kulttuuriin. Lukuvuoden teemoja Kouvolan Yhteislyseossa ovat olleet kansainvälisyys, kulttuurielämä ja kehittäminen. Erasmus-hanketyö ja muut koulun kansainväliset projektit olivat lukuvuoden aikana näkyvästi esillä. Koulussamme kävi vierailevia opettajia ja opiskelijoita useista eri Euroopan maista. Vastavuoroisesti yhteislyseolaiset kävivät tutustumassa opettaja- ja opiskelijavoimin niin virolaiseen, italialaiseen kuin belgialaiseenkin koulumaailmaan vain muutamia mainitakseni. Opintomatkoja tehtiin kotimaan lisäksi mm. Irlannin Dubliniin, Italian Roomaan, Sveitsin Cerniin ja Espanjan Malagaan. Kansainvälisyyden lisääntyminen ja Erasmus-hankkeisiin mukaan pääseminen on ollut hieno asia. Hankkeen myötä monet opiskelijamme ovat päässeet kokemaan yhteistyön kansainvälisessä verkostossa sekä näkemään muiden maiden opiskelukulttuuria. Merkittävän ponnistelun tulos oli myös toukokuussa 2023 ensi-iltansa saanut Me ei kuolla koskaan -musikaali, joka pohjautui Olavi Uusivirran musiikkiin. Musikaalissa oli mukana eri tavoin noin 100 Yhteislyseon opiskelijaa sekä opettajatyöryhmä ja suuri joukko alan ammattilaisia. Yhteistyöllä saatiin aikaan huikea lopputulos ja upea taidonnäyte, joka sai paljon kiitosta eri tahoilta. Moneen musikaaliin osallistujan kokemuksen kruunasi varmasti Olavi Uusivirran vierailu ja kiitokset ensi-illassa. Musikaali osoitti loistavasti sen, kuinka valtava voimavara on yhteistyössä ja yhdessä tekemisessä. Upea lopputulos oli pitkän harjoittelun ja sitkeän tekemisen tuotos. Tämä ponnistelu sai hienon päätöksen, jonka mustamme varmasti pitkään. Kehittämistyötä on tehty lukiossamme ahkerasti kuluneen lukuvuoden aikana. Erilaiset opetuksen ja oppimisen muodot sekä digitalisaation mahdollisuudet ovat olleet kokeilussa. Tämä kokeilutyö jatkuu tulevaisuudessa ja tuo varmasti uutta lukion arkeen. Valmistelu- ja kehittämistyötä on myös tehty syksyllä 2023 Yhteislyseossa alkavan urheilulinjan tiimoilta. Lukiossamme on jo nyt suuri joukko opiskelijoita, jotka yhdistävät tavoitteelliset urheilu- ja opiskelu-urat. Tässä työssä haluamme olla mukana mahdollistaen yhä useammalle nuorelle toimivan ns. kaksoisuran. Lukiotyön maali ja päämäärä on varmasti ylioppilastutkinnon suorittaminen. Tutkinnon suorittaminen vaatii ponnisteluja ja venymistä. Tätä työtä ja ylioppilastutkinnossa tarvittavia valmiuksia opiskelijamme kehittävät sekä tekevät lukiossa päivittäin. Tänä keväänä saamme iloita 213 opiskelijan ylioppilaaksi valmistumisesta sekä onnistuneen lukiotyön loppuunsaattamisesta. Tämä on hieno suoritus, josta kannattaa olla ylpeä ja iloinen. Onnea uudet ylioppilaat Lopuksi haluan kiittää opiskelijoitamme ja heidän perheitään, koulun opettajia ja henkilökuntaa ja muita yhteistyötahojamme sekä toivottaa kaikille hyvää ja aurinkoista kesää. Sanna Liljeqvist rehtori Kouvolan Yhteislyseo {{page}} Kuva: Isla Saarela {{page}} A rvoisat ylioppilaat, rehtorit, opettajat ja muu juhlaväki. Kuluneet kolme vuotta ovat olleet melkoiset. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olemme viimein tässä pisteessä juhlistamassa meitä, tuoreita ylioppilaita. On syytäkin juhlistaa. Kaikkien koettelemusten jälkeen voimme olla todella ylpeitä saavutuksistamme. Olemme saaneet elää elämän parasta aikaa ja myös luoda sitä itse. Yläkoulun lopulla kuulin ensimmäistä kertaa Yhteislyseon lentävän lauseen ”Lukio on elämän parasta aikaa”. Päädyin ottamaan lauseen paikkansa pitävyydestä selvää ja hakemaan Yhteislyseoon. Ensimmäisenä vuonna lukio ei kuitenkaan ollut elämän parasta aikaa. Vietimme puoli lukuvuotta etäopetuksessa. Siinä missä meidän olisi pitänyt luoda tärkeitä ihmissuhteita ja löytää oma paikka uudessa koulussa istuimmekin kotona tuijottamassa luokkatovereiden nimikirjaimia Teamsin kokouksessa. Näistä nimikirjaimista vain muutamat olivat minulle tuttuja yläkoulusta. Toisena lukiovuonna saimme palata kunnolla lähiopetukseen. Pääsimme viimein tutustumaan toisiimme ja luomaan lämpimiä muistoja mahdollisesti elämän parhaasta ajasta. Monesti tuli kuitenkin mietittyä, että jos elämän paras aika on näin stressaavaa, ei tulevaisuus voi olla kovinkaan valoisa. Saimme kuitenkin maistiaisia siitä, miksi lukioaikoja voi sanoa elämän parhaiksi ajoiksi. Pääsimme tanssimaan vanhoja puolitoista kuukautta myöhässä, mutta pääsimme kuitenkin. Ainakin minulle päivä oli yksi lukion parhaista. Prinsessapäivä parhaiden ystävien seurassa ei unohdu ikinä. Abivuosi on ollut kolmesta lukiovuodesta normaalein. Saimme istua viimeisillä kursseilla ystävien kanssa ja viettää penkkareita ajallaan. Koko abivuoden kohokohta oli päästää abi irti ja juhlia lukuloman alkua porukalla. Vaikka kirjoitusten aikaan tulikin huudettua tyynyyn epätoivoisesti, koska opiskelusta huolimatta derivointi ja aivojen rakenne eivät pysyneet mielessä ja lukemisen sijaan oli paljon mukavampaa lähteä kahville ystävien kanssa, pystyin viimein näkemään, miksi lukio todella voisi olla elämän parasta aikaa. Eihän mistään olisi tullut mitään ilman ystäviä. Lukiosta elämän parasta aikaa tekevät ihmiset ja kokemukset. Muistelen lämmöllä yhdessä ystävien kanssa vietettyjä matikantunteja, hyppytunneilla lounaalle lähtemistä, ruokalassa vaihdettuja juoruja ja pakollisia kahvihetkiä ennen iltapäivän tunteja. Pääsin myös toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ja matkustamaan opintomatkalle Roomaan. Viikko ikuisessa kaupungissa historian ja kulttuurin keskellä oli unelmien täyttymys, ja mikä parasta, matkaseura oli huikeaa. Ilman lukion tarjoamia mahdollisuuksia matka Roomaan olisi vieläkin pelkkä haave. Lukio ei olisi mitään ilman sen henkilökuntaa. Suuri kiitos opettajille! Te olette jaksaneet sivistää ja kannustaa meitä opiskelijoita silloinkin, kun opiskelu ei ole maistunut. Iso kiitos myös opoille, joita ilman viime hetken kurssivaihdokset ja jatko-opintojen suunnittelu eivät olisi onnistuneet. Erityiskiitos Lunalle rapsutusterapian tarjoamisesta ja stressitasojen laskemisesta. Kiitos myös rehtorille ja muulle henkilökunnalle, joita ilman Yhteislyseo ei olisi Yhteislyseo. Kiitos kuuluu myös kotiväelle, joka on kannustanut opiskelemaan, kuunnellut huolia ja kustantanut ainakin osan lukiokirjoista. Olemmehan viimeinen ikäluokka, joka joutui oppikirjoista maksamaan. Ilman kotijoukkojen tukea emme olisi nyt tässä. Haluan kiittää myös meitä - tänään lakitettuja uusia ylioppilaita. Juuri tänään meistä saa ja pitää olla ylpeitä. Juuri tänään olemme viisaampia kuin koskaan aiemmin, valmiita suuntaamaan suureen maailmaan seuraamaan unelmiamme ja tekemään maailmasta paremman paikan. Olemme tehneet valtavasti työtä saavuttaaksemme valkolakin. Saamme juhlistaa saavutuksiamme yhdessä. Olen varma, että tulen muistelemaan lukioaikojamme lämmöllä vielä vanhanakin, enkä varmastikaan ole ainut. Haluan ehdottomasti, että lukiossa syntyneet ystävyytemme säilyvät ja voimme vielä vuosienkin päästä muistella yhdessä niin etäopiskelua kuin englannin tunnilla saatua hepulikohtausta. - Juuri monien yhteisten muistojen takia pystyn rehellisesti sanomaan, että lukio on ollut elämän parasta aikaa. Koettelemuksista ja lämpimistä muistoista Iida Joela E i varmaankaan ole väärin sanoa, että lukuvuosi 2022–2023 on ollut jälleen menneiden vuosien tapaan täynnä opiskelun ja lukion tuoman arjen jännittäviä käännekohtia ja tapahtumia. On ollut kurssitarjottimen läpikahlaamista, opintopisteiden laskemista, pitkiä ja piinallisia opintojaksojen kokeita (tietenkin rantapallossa on reikä tehtävineen) sekä loputtomilta tuntuvia oppitunteja. Yksi jos toinenkin on saattanut miltei ummistaa silmänsä ja käydä niin derivaattojen kuin joka ikinen kerta uusilta tuntuvien ruotsin kielioppisääntöjen saattelemana mukavilta tuntuville kauneusunille. Lukuvuoteen on kuitenkin myös mahtunut opiskeluilon lisäksi mukavia tapahtumia, kuten arvokasta itsenäisyyspäivän juhlaa, puurotonta puurojuhlaa, talviurheilun täyteistä iltapäivää ja ikimuistoiset vanhojen tanssit, mutta paljon vielä on tiivistettynä lukuvuoden loppuunkin. Meillä opiskelijakunnan hallituksessa eli hallimossa on myös riittänyt tekemistä. On järjestetty teemapäiviä, vaalipaneelia, varjovaaleja, pyöritetty kioskia, oltu kiinnostuneita opiskelijoiden mielipiteestä vanhan puolen wc-tiloista, mietitty maailmankaikkeuden mahtavimpia kysymyksiä, järjestetty puurojuhla ja saatu myös mikroaaltouuni opiskelijoille vapaaseen käyttöön. Olemme myös onnistuneet rakentamaan kestävää pohjaa meidän lähilukioidemme opiskelijakuntien ystävyyssuhteille. Yhteistyötä on päässyt syntymään erityisesti Kuusankosken lukion kanssa. Astuessamme kuluneen lukuvuoden alussa uudeksi hallitukseksi oli meillä paljon suunnitelmia ja tavoitteita koulumme sekä sen opiskelijoiden hyväksi. Päätavoitteenamme oli rakentaa kouluumme yhtenäisempää ja opiskeluun kannustavaa ilmapiiriä sekä toimivampaa opiskelijakunnan hallitusta, monista syistä rikkonaisten vuosien jälkeen. Nyt mennyttä katsellessa voimme ylpeinä todeta onnistuneemme rakentamaan kestävää pohjaa pitkän ajan tavoitteelle, joka on yhtenäinen ja opiskelijoita kannustava koulu. Tästä kaikesta kiitos aktiivisille hallimolaisille sekä teille kaikille, koulumme opiskelijoille ja henkilökunnalle, sillä ilman teitä emme olisi onnistuneet! Kuluneesta lukuvuodesta kiittäen Opiskelijakunnan hallitus Einar Vahla, puheenjohtaja Elina Ryth Sara Pulkkinen Venla Koskinen Elisa Karvinen Jenna Kaasalainen Antti Korppi Onni Huuskonen Aada Ahonen Elias Suikkanen Ilmari Kuokka Jere Knuutila Elvi Kaasinen Verneri Barkman Leo Pakkala Siiri Jyrinki Robert Laitinen Opiskelijakunnan hallituksen lukuvuosi 2022–2023 {{page}} Hallimo 2022–2023 {{page}} M eidän vaaleanpunahupparisten tutoreiden, vuosimallia 2022–2023, tutorvuosi on ollut ainutlaatuinen kokemus, joka on tarjonnut monipuolisia mahdollisuuksia oppia, kasvaa ja auttaa muita. Tutorvuosi alkoi keväällä, kun meidät uudet tutorit valittiin haastattelujen kautta. Alkuun kuului paljon tapaamisia ja tutustumista toisiimme, ja loimme jo alussa vahvan pohjan yhteistyölle ja mahtavalle työryhmälle. Vuoteen on kuulunut paljon erilaisia koulutuksia, ryhmäytymisiä, koulun mainosvideoiden tekemistä, hupparisuunnittelua, vanhempainiltojen vierailuja, erilaisia esiintymisiä ja infotunteja ensimmäisen vuosiluokan opiskelijoille sekä kouluvierailuja niin vanhemmille, ensimmäisen vuosiluokan opiskelijoille kuin yhdeksäsluokkalaisille. Olemme auttaneet uusia opiskelijoita sopeutumaan lukion arkeen ja luoneet yhteisöllisyyttä koulussamme sekä toimineet vertaistukena ja apuna uusille opiskelijoille. Olemme auttaneet opiskelijoita tutustumaan koulun tiloihin, opettajiin ja muihin opiskelijoihin sekä uusiin opiskeltaviin aineisiin ja lukio-opiskeluun ylipäätään. Päätehtävämme oli järjestää uusille ensimmäisten vuosiluokkien jäsenille ryhmäytyksiä, joissa luotiin ryhmähenkeä ja tutustuttiin muihin erilaisten tutustumisleikkien kautta. Tutorvuosi on myös ollut oppimiskokemus meille tutoreille itsellemme. Se on antanut mahdollisuuden kehittää johtajuustaitoja, esiintymistä, kommunikointitaitoja, ryhmätyötaitoja ja empatiakykyä. Olemme oppineet myös organisoimaan tapahtumia ja toimimaan vastuullisina esimerkkeinä muille opiskelijoille. Pidämme tätä merkityksellisenä ja antoisana kokemuksena. Tutorvuosi onkin erinomainen tilaisuus oppia ja kasvaa sekä antaa takaisin omalle kouluyhteisölle. Se on antanut meille mahtavat eväät kohti tulevia haasteita, ja olemme kaikki nyt kokemusta rikkaampia. Kiittäen vaaleanpunahupparinen Sara-tutor Ceder Emma Kaasinen Hilma Katainen Leo Kinnunen Helmi Kuoppamäki Eemil Lehikoinen Venla Lehtola Sanni Nordberg Enni Peltola Nooa Pulkkinen Sara Põder Age Rusi Stiina-Lotta Salminen Ilona Sipilä Ossi Stadig Tuomas Uotila Aino Mentori-tutoreina jatkavat 2022-2023: Juliana Pohjola, Daavid Gardemeister, Kristiina Jouravleva, Elina Anttonen ja Reetta Kiislahti {{page}} Tutorvuosi 2022–2023 Tutorit 2022–2023 {{page}} "Kuinka siinä kävikin niin" Olavi Uusivirta esiintyi Pato Areenalla perjantaina 24.3. syyskuussa julkaistun albuminsa Pieni kuolema nimikkokiertueella. Pato Areenalla Uusivirta esitti uusien laulujen lisäksi monia tunnettuja kappaleitaan, jotka soivat myös Yhteislyseon musikaalissa Me ei kuolla koskaan. Teksti ja kuva: Mikael Liimatainen – Olen valtavan iloinen siitä, että musiikkini ympärille on haluttu rakentaa kokonainen näyttämömaailma. Biisitkin näyttäytyvät täysin uudessa valossa, ja tekstit tulevat ihan eri tavalla esiin, kommentoi Uusivirta omaan tuotantoonsa perustuvaa lukiomme musikaalia. Vaikka nimi Olavi Uusivirta tuo monille mieleen sooloartistin, on hänellä myös runsaasti kokemusta teatterista ja musikaaleista. Ensimmäiseen musiikkiteatteriesitykseen hän osallistuikin jo kahdeksasluokkalaisena. – Olin Kruununhaan yläasteella musiikkiluokalla, jossa teimme Underground-nimisen musiikkiteatteriesityksen yhteistyössä Keski-Helsingin musiikkiopiston ja Kansallisoopperan kanssa, muistelee Uusivirta. Undergroundissa Uusivirralla oli koiran rooli – tai niin hän ehti luulla, kunnes selkeni, että kyseessä onkin Koira-niminen teknojengin johtaja dystopiassa, jossa ihmiset ovat jakautuneet teknologiseen ja ekologiseen jengiin. Myös Uusivirran lukioaikaan mahtuu kokemuksia musiikkiteatterista. – Kallion lukiossa teimme musiikkiteatteriesityksen nimeltä Hotelli Huosta. Se oli todella mieleenpainuva kokemus, jota muistelee lämmöllä. Olavi Uusivirta ei olekaan ainoa nykypäivän julkisuudesta tunnettu henkilö, joka Hotelli Huostassa oli mukana. – Meillä oli todella hyvä porukka siinä mukana. Moni on sitten myöhemmin päätynyt alalle ja teatterikouluun, sanoo Uusivirta ja mainitsee Elena Leeven, Eero Ritalan, Emilia Sinisalon, Reeta Vestmanin ja Heikki Paasosen produktiossa mukana olleina. – Uskon että kaikki kokemukset esiintymisen parissa ovat korvaamattoman arvokkaita mitä tahansa uravalintaa ajatellen. Läsnäolo, kuunteleminen, heittäytyminen, keskeneräisyyden sietäminen — nämä ovat hyödyllisiä taitoja koko elämää varten! kannustaa Uusivirta nuoria yhteislyseolaisia, jotka ovat mukana musikaalissa. Näyttämöllä Uusivirtaa on nähty esimerkiksi Kansallisteatterin musiikkiteatteriesityksessä HOMO! (2011). Sen Uusivirta kertoo olleen hänelle viimeisimpiä näyttämöteoksia, joissa musiikki on ollut vahvasti läsnä. Nykyään Uusivirta haluaa pitää musiikin ja teatterin enemmän erillään. Lisäksi Uusivirta on esiintynyt Samuli Reunasen ohjaamassa esityksessä Hamlet, jota Yhteislyseosta lähdettiin syksyllä katsomaan Kansallisteatteriin Helsinkiin. Tällä hetkellä hän näyttelee Helsingin Kaupunginteatterin näytelmässä Fanny ja Alexander. Teatterinäyttämö on ollut tuttu paikka Uusivirralle läpi elämän: jo ala-astevuosina Uusivirta sai ensikosketuksensa teatteriin Karkkilan työväenopiston näytelmäkerhossa, jota hänen äitinsä piti. Uusivirta kertoo näyttämön olevan paikka, jossa kaikki on mahdollista. Ei siis ihme, että monien rooliensa jälkeen ja teatterikorkeakoulun käyneenä Uusivirta katsoo myös livekeikoilla esiintymistä ammattinsa muodostamien linssien kautta. – Huomaan, että olen tuonut näyttämöllistä ajattelua musiikin esittämiseen livenä. Siinä se näkyy sen kysymisenä, millainen näyttämö ja livekeikka voisi olla. Helposti ollaan totuttu ajattelemaan, että keikat ovat tietyntyyppisiä: soitetaan 14 biisiä, välillä vähän hitaampia ja välillä nopeampia, encore ja lähdetään pois. Usein sitä ei viedä pidemmälle, mutta itse ajattelen, että näyttämöllinen ajattelu tulee tekemisessäni voimakkaimmin esiin kunkin illan yleisösuhteena, valottaa Uusivirta ajatteluaan. Uusivirta tavoittelee itse lämmintä yleisösuhdetta keikoillansa, mutta sanoo ymmärtävänsä kuitenkin bändejä ja artisteja, joilla on tietoisesti viileä yleisösuhde: näiden joukkoon lukeutuukin yksi Uusivirran suosikeista. – Näin Ilosaarirockissa My Bloody Valentine -yhtyeen kahdeksan vuotta sitten. Heidän tekeminen oli aika sisäänpäin kääntynyttä, eikä siinä erityisemmin oltu sydän auki yleisölle ja agitoitu yleisöä osallistumaan, vaan uppouduttiin musiikkiin. Monilla bändeillä sitten saattaa puolestaan olla panostettu visuaalisuuteen, kuten videosuunnitteluun. Sekin on tietynlainen viileä ja etäinen yleisösuhde, ja artisti saattaa jäädä vähän etäiseksi. Uusivirta kertoo välillä etukäteen tunnustelevansa yleisön energiatasoja ja mielialaa kävelemällä ennen keikkaa yleisön keskellä. Kuitenkaan aina keikoilla yleisö ei ole yhtä energinen ja pirteä, mistä huolimatta keikka voi hyvinkin olla onnistunut. Yhteislyseon musikaalin nimikkokappaleen Me ei kuolla koskaan Uusivirta esitti Pato Areenalla täydellä energialla ja sai yleisön taputtamaan ja jammailemaan. Entä mikä on kyseisen kappaleen tarina? – Me ei kuolla koskaan on alun perin ollut erobiisi, joka liittyy lupaukseen siitä, että sovitaan olevan yhdessä aina. Jos sen kuitenkin irrottaa laulun kontekstista, varsinkin kun siitä tuli albumin nimikin, resonoi se jollain tavalla myös nuoruuden kaikkivoipaisuuden tunteen kanssa: onhan kuolema nuorena kaukainen asia, kun se ei horisontissakaan vielä näy, selittää Uusivirta kappaleen merkitystä ja tarinaa. Laulunkirjoittajana Uusivirta kokee olevansa herkkä vastaanottamaan ympäristöstä kaikenlaista. Hän arvelee, että nuoria hänen teksteissään puhuttelee monitulkintaisuus. – Rock- ja poplyriikka on parhaimmillaan runon tavoin monitulkintaista. Silloin kappale jää vähän auki ja herättää ajatuksia sekä kestää kuunteluita. Varmaan myös aihepiirit resonoivat nuorissa. Lisäksi meidän yhtyeen musiikissa kuuluu tavallaan popmusiikin vuosirenkaat eri aikakausilta. Pato Areenalla Uusivirran lämmin yleisösuhde ja näyttämöllinen ajattelu näkyivät alusta loppuun runsaana vuorovaikutuksena yleisön kanssa. Keikalla Uusivirta ojenteli mikrofonia yleisölle, pyysi syntymäpäiväsankareita lavalle ja keskusteli yleisölle. Lavan ja yleisön välinen ”ramppi”, kuten Uusivirta asian muotoilee, ylitettiin siis melko näyttävästi, mikä loi lämmintä tunnelmaa yhteiseen tilaan. Uusivirta sai lavakarismallaan yleisön myös miettimään, kuinka siinä kävikin niin, että pari tuntia hurahtikin jo ohi Pato Areenalla musiikista ja show’sta nauttien. {{page}} Haastattelussa Olavi Uusivirta Elviiran, Hertan ja Ranian vihreähupparinen Erika Elviira Eloranta 22D, Rania Valtonen 22A ja Hertta Karen 22A eläytyvät vahvasti ja koskettavasti Erikan rooliin. Kuva: Taika Liikonen {{page}} Musikaalissa Me ei kuolla koskaan nähdään ohjaaja Mari Kahrin ideoima kiinnostava dramaturginen ratkaisu, nimittäin päähenkilön eli Erikan rooliin eläytyy kolme eri näyttelijää: Elviira Eloranta, Hertta Karén ja Rania Valtonen. Musikaalissa on monta kohtausta, jossa kaikki kolme Erikaa ovat samaan aikaan näyttämöllä. Elviira, Rania ja Hertta kertovat, että roolin jakaminen on helpottanut näyttelemistä. Kun samaa henkilöä näyttelee kolme eri näyttelijää, työmäärä kevenee, koska roolit jakautuvat tasaisemmin eikä kenenkään tarvitse opetella yksin kaikkia repliikkejä. – Saman henkilön näytteleminen toteutetaan vaatetuksen, paikkojen sekä takaumien avulla, valaisee Hertta. – Näyttelijät tuovat päähenkilöstä esiin eri puolia ollessaan eri henkilöiden seurassa, selventää Elviira. Kolmikko yhtä mieltä siitä, että Elviiran, Ranian ja Hertan näyttelemässä Erikassa ei ole juurikaan mitään erilaisuuksia. Sen takia näyttelijät painottavat, että on ollut tärkeää kuunnella toisia ja kiinnittää huomiota toistensa näyttelemiseen. Kukaan heistä ei tunnista Erikan piirteitä itsessään, joten rankka rooli ei ole jäänyt päälle, koska heidän näyttelemänsä hahmo on niin erilainen kuin he itse. Välillä näytteleminen jännittää, mutta jännityksestä eroon pääsemiseen on monia keinoja. – Kun keskittyy omaan tekemiseen, syntyy oma kupla, jossa näytteleminen tuntuu helpolta eikä huomio kiinnity yleisöön, Rania toteaa. Päärooli on ollut mielenkiintoinen kokemus ja luonut mahdollisuuden oppia paljon uutta. Elviiran, Hertan ja Ranian mukaan välillä fiilis on ollut epävarma ja on tuntunut siltä, ettei osaa tarpeeksi hyvin. Musikaaliin valmistautuminen ei ole kuitenkaan haitannut heidän koulunkäyntiään. Tunneilta tosin on tullut jonkin verran poissaoloja ja kotiin jäänyt enemmän tehtäviä kuin normaalisti. – Näyttelemisessä on ollut parasta ainutlaatuinen kokemus ja hyvä porukka, vakuuttavat pääroolin näyttelijät, jotka tunsivat toisensa entuudestaan koulusta sekä samasta teatteriryhmästä. Kaikki kolme tiivistävät musikaalin ajankohtaisen sanoman Erikan repliikkiin: ”Sen voin kertoa, et jos sä oot lapsi ja sekasin, niin apua on tosi vaikeeta löytää.” Teksti: Taika Liikonen, Jenna Päivelin, Olivia Valtonen Kevään musikaalissa nuoret pääsevät viemään meidät ainutlaatuiselle matkalle musiikin maailmaan. Jo lokakuusta asti rummut ja piano ovat soineet Olavi Uusivirran kappaleiden tahtiin ja bändilaiset ovat valmistautuneet kevään koetukseen, Me ei kuolla koskaan -musikaaliin. Lukion ykköset Elian Gardemeister ja Silja Kääpä ovat mukana musikaalin bändissä. Siljan instrumenttina on piano, jota hän soittaa yli kymmenen vuoden kokemuksella. Elian puolestaan on rummuissa, joiden soittamista hän on harrastanut yli kaksi vuotta. Musikaaliprojekti on muusikoiden mukaan edennyt mallikkaasti, vaikka välillä on tuntunut turhauttavalta. Soittajamme ovat silti pitkäjänteisesti ja lannistumatta jaksaneet harjoitella. Heillä on aikaisempaakin kokemusta bändissä soittamisesta, joten he tietävät, mitä se vaatii. Vaikka vapaa-aikaa kuluu paljon, se ei harmita heitä. Elian mainitsee, että kotonakin voi harjoitella sähkörumpujen avulla fillejä. -Ylipäätään tosi kiva projekti ja kivoja tyyppejä, Silja toteaa musikaalista. Musiikilla on hyvin tärkeä rooli tarinan ja tunnelman välittämisessä katsojille. Esitys ei saisikaan musikaali-nimikettä ilman muusikoita. Musiikinopettaja ja musikaalin kapellimestari Anna Kuurne kertoo, että rummuilla ja pianolla on valtava merkitys musikaalissa. Sekä rumpalin että pianistin tulee olla hereillä, lukea käsikirjoitusta ja ajoittaa biisien lähdöt oikeaan aikaan. Kouvolan Sanomien musikaaliarvostelussa (KS 11.5.2023) bändi sai erinomaista palautetta: “Hienot solistit, orkesterin sävykäs ja täyteläinen sointi.” Elian ja Silja sekä muu bändi olivat todellakin hereillä instrumenttiensa ääressä musikaalin ensiesityksessä. Silloin kaikki me Yhteislyseon opiskelijat pääsimme katsomaan, kuinka ainutlaatuinen bändi loisti musikaalin tähtenä. Yhteislyseon musikaalin Me ei kuolla koskaan bändi iltanäytöksessä 11.5.2023. Kuva: Niilo Mämmelä {{page}} Teksti: Iina Koljonen, Emma Luukkonen, Sara Sirén ja Alisa Vottonen Teksti: Aada Lamponen ja Henna Tuviala Kuva: Iida Joela ja Niilo Mämmelä Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan Me ei kuolla koskaan on Olavi Uusivirran lauluihin perustuvan musikaalin nimibiisi.  Nimen merkitystä musikaalin ohjaaja Mari Kahri on kuluneen lukuvuoden aikana miettinyt paljon. Hän ei ole itse päättänyt musikaalin nimeä, vaan sen ovat antaneet alkuperäiskirjoittajat Jutta Taipale ja Metti Vuosku. Musikaali käsittelee nuoruutta, johon liittyy niin iloa ja riemua, kaikkivoipaisuuden ja kuolemattomuuden tunnetta kuin myös pahoinvointia ja ahdistuneisuutta. Musikaalin nimivalintaa Kahri pitää onnistuneena, koska se herättää monenlaisia mielikuvia. Kahri on alkuperäistekijöiden luvalla sovittanut ja käsikirjoittanut näytelmää Yhteislyseon näyttelijätyöryhmän kanssa juuri kouvolalaisopiskelijoille sopivaksi. – Ystävyys, parisuhde ja lupaus siitä, että ollaan aina yhdessä, ja toisaalta taas kuolemanpelko ja ahdistus ovat musikaalin nimestä syntyviä mielikuvia, ja niitä kaikkia musikaali käsittelee. Nimilaulu esitetään ensimmäisen puoliajan lopussa. – Siinä on vahva tunnelma niin musiikillisesti kuin näyttämöllisessä toteutuksessakin, ja toivon sen tuovan lisää syvyyttä tarinaan ja herättävän katsojassa tunteita ja ehkä kysymyksiäkin, Kahri kertoo. Musikaalin kapellimestari ja tuottaja, musiikinopettaja Anna Kuurne uskoo, että nimikkolaulu sytyttää yleisön ja jää kaikumaan mieleen. – Siinä on hyvä pianoriffi, ja se on menevä biisi.  Kaikki näyttelijät ja kuoro ovat nimikkolaulussa mukana, mutta Venla Lehikoinen ja Hertta Karén laulavat soolot. Ennen kuin biisi lähtee soimaan, ollaan luokkahuoneessa ilmaisutaidon kurssilla ja oppilaat ovat kirjoittaneet runoja. Näytelmän henkilöistä Juoru-Jenniä pyydetään lukemaan oma runonsa, ja siitä lähtee soimaan nimikkobiisi.  – Se kuvastaa hyvin, sitä mielenmaisemaa ja fiilistä, joka lavalla vallitsee sillä hetkellä, vakuuttaa Jennin roolia näyttelevä Venla. Katsomossa istuessamme keskitymme erityisesti kuuntelemaan nimibiisiä, joka kaikuu tunteikkaasti ja koskettavasti. Siitä tulee hyvin esiin, kuinka valtavasti paineita nuorille kertyy nyky-yhteiskunnassa. Biisi liittyy hyvin musikaalin kokonaisuuteen, joka viestittää, että nuorten on vaikea saada apua mielenterveysongelmiinsa. Me ei kuolla koskaan on kaikin puolin tunteita herättävä laulu ja mielekäs nimi musikaalille. Tunnetun laulun sanat ”Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan” herättävät vahvoja tunteita. Ne saattavat kalskahtaa jopa negatiivisilta ja masentavilta. Mitä kaikkea niihin oikein liittyy? Vastauksia antaa Yhteislyseon musikaali. Bändi musikaalin tähtenä Teksti: Netta Lamberg, Tiia Niinisalo, Siiri Sundström Kulissien takana Hietamies eläytyy tunteella tanssiin musikaalissa Me ei kuolla koskaan. Kuva: Iida Joela Teksti: Noa Federley, Samu Kautoniemi, Roni Ojapalo ja Otto Vainio Kuva: Iida Joela {{page}} Tunteiden tanssi Me ei kuolla koskaan -musikaalin koreografioista vastaa Piia Koskela, joka on tanssitaiteen maisteri, tanssinopettaja, koreografi ja tanssija. Hän on tehnyt Kouvolan alueella yli 20 vuotta erilaisia tanssiin ja liikunnanohjaukseen liittyviä töitä. Hänen mielestään musikaali on ollut kiva kokemus sen monipuolisuuden takia. – Yhteislyseosta löytyy monia taitavia tanssijoita, jotka pääsevät näyttämään taitojaan musikaalissa, kertoilee Koskela. Tanssikohtauksissa onkin voitu toteuttaa haastavia liikekuvioita, koska opiskelijat ovat omaksuneet koreografiat nopeasti. Musikaaliproduktiossa yhdistetään tanssin eri tyylilajeja, kuten jazz- ja showtanssia sekä nyky- ja street-tanssia, Olavi Uusivirran tyylillisesti vaihteleviin kappaleisiin. Esimerkiksi lauluun Tanssit vaikka et osaa tehty koreografia on katsojan näkökulmasta todella kiehtova ja hienosti rakennettu. Ison kokonaisuuden ohjaamisessa on haasteensa, suurimpana aikataulujen yhteensovittaminen. Koskelan oma kalenteri on melko täynnä, joten on käytetty paljon videoita, joiden avulla palautetaan mieleen tanssisarjoja. – 2–3 minuutin tanssiosuuksien eteen on tehty satoja tunteja töitä, vakuuttaa Koskela. Tanssijoita tarvitaan näyttäviin kohtauksiin paljon. Tanssiesityksissä on tanssijoita yhteensä 22, ja tanssinumeroita musikaalissa on kuusi, joista kaksi on soolotansseja. – Soolotansseista toinen on rauhallinen ja kuvaa päähenkilön ahdistuneisuutta, mutta siinä on myös räväkämpiä kohtia, kuvailee Koskela. Toinen soolotanssi tuo esiin ilmaisutaidon opettajan haavemaailmaa. Musikaalin sooloista Ukonlintu ja virvaliekki osuu Venla Viljakaiselle. Hertta Hietamies ja Julia Pullinen tulkitsevat Sinisen kukan, jonka toteutusta Koskela on suunnitellut yhteistyössä koreografi Roosa Raanojan kanssa. Soolo-osuuden tanssiva Hertta on harrastanut balettia 13 vuotta, 3 vuotta nykytanssia sekä 2–3 vuotta show-tanssia. Tanssi ollut aina osa hänen elämäänsä. Tanssiminen on hänelle vapautumista arjen asioista ja stressistä. – Tanssin avulla voi näyttää tunteita liikkeiden kautta, kertoo Hietamies. Sekä Koskela että Hietamies ovat sitä mieltä, että Yhteislyseon esitys tulee nyt oikeaan saumaan, kun elpyminen koronan aiheuttamista psyykkisistä kuormituksista on käynnissä. Yhteislyseolaisten esittämästä musikaalista aistii, että tanssin avulla pystyy ilmaisemaan vaikeitakin tunteita, joihin eivät välttämättä sanat riittäisikään. {{page}} Yhteislyseon upeiden juhlien ja konserttien äänet ja valot ovat ammattilaisen toteuttamia. Mies tekniikan takana on valo- ja ääniteknikko Jari-Jukka Nippala. Hän kertoo, kuinka esityksestä tulee täyteläisempi äänen ja valojen avulla. Nippala on itseoppinut ammattilainen, joka on pyörittänyt omaa yritystään Funny Farm Studioa vuodesta 1996. Myös musikaalin ääni- ja valosuunnittelussa näkyy Nippalan työnjälki. – Musikaalin lavasteet ovat hyvin minimaalisia ja pelkistettyjä, joten valo- ja ääniefekteillä on elintärkeä rooli esityksessä. Niillä korostetaan miljöötä, valaisee Nippala. Valot ja äänet tukevat tarinaa, luovat tunnelmaa sekä tuovat esiin erilaisia tunnetiloja. – Musikaali on haastava ja iso projekti myös tekniikalle, koska näyttelijöitä on useita ja äänentoistojärjestelmä salissa on monimutkainen, kertoo Nippala. – Lyseon hallissa akustiikka on kuitenkin hyvä nousevan katsomon takia, mutta esimerkiksi uimahallin puoleinen seinä saattaa aiheuttaa joitakin ongelmia, kuten kaikua, joten miksauksessa riittää puuhaa. – Aikaa esityksen suunnitteluun ja ympäristön luomiseen kuluu runsaasti, mutta ohjelmointi hoituu yleensä päivässä. Musikaalin harjoitukset ovat tärkeä työvaihe ääni- ja valosuunnittelijalle, vakuuttaa Nippala. Suunnitelmiin tehdään tuolloin muutoksia, koska mitään lopullista ei ole vielä lyöty lukkoon. Musikaalissa on tietysti musiikin lisäksi erilaisia “ambiensseja” eli taustaääniä, joilla luodaan äänimaisemaa. Esimerkiksi sairaalakohtauksissa ahdistuksen tunnetta tehostetaan kirskuvalla äänellä. – Tehosteiden toteuttaminen on kiinnostava osa äänisuunnittelua, sanoo Nippala. Myös valoefektejä mietitään todella tarkkaan. Musikaalin h-hetken koittaessa tekninen toteutus hoituu yleensä muutaman henkilön voimin. Tällä kertaa Nippala on itse äänissä ja valopöydän takana on Antti Salminen. Nippala on ollut alalla jo 20 vuotta, ja hän on vastannut aiemminkin musikaalien tekniikasta. Kun seuraa ääniteknikon toimintaa esityksen aikana, huomaa, että hänen sormensa ovat koko ajan näppäimistöllä säätelemässä ääntä.  Ääniteknikon on seurattava korva tarkkana näyttelijöiden puhetta ja bändin soittoa. Hän onkin kuin kulissien takana oleva “korkein voima”, jonka laitteiston läpi kaikki äänet määrittyvät. Teksti: Viljami Joutjärvi, Eevi Luukka ja Suvi Tahvanainen Kuva: Iida Joela " Nykyaika lavasteissa ja puvustuksessa Me ei kuolla koskaan -musikaali on sävyttänyt Yhteislyseon lukuvuotta, ja se on ollut iso panostus koko koululta. Musikaalit ovat olleet koulumme historiassa vetovoimatekijöitä, eikä Me ei kuolla koskaan ole tästä poikkeus. Musikaali luo koululle brändiä ja saa opiskelupaikkaa hakevat kiinnostumaan koulustamme. Näkyvyyttä on haettu tuotteistamalla musikaalia. Entiseen tapaan jokainen musikaaliin osallistunut koulumme opiskelija on saanut "Me ei kuolla koskaan" -paidan. Koulumme on panostanut myös uusiin oheistuotteisiin, kuten pipoihin ja lakupaketteihin. Jokaista tuotetta koristaa musikaalin logo. Siinä on kaksi varjomaista ihmishahmoa, toisella reppu selässään, ja slogan "Me ei kuolla koskaan". Logon värit ovat violetin eri sävyjä, jotka muodostavat liukuväriefektin. Tuotemyynnistä kertyy kassavirtaa, mutta sillä ei vielä toteuteta musikaalia, jonka budjetti koostuu monesta lähteestä. Pääsylippu maksoi aikuisilta 18 €, kun taas opiskelijat, eläkeläiset, työttömät ja alle 16-vuotiaat maksoivat lipuista 15 €. Musikaalin suuria mahdollistajia ovat Suomen kulttuurirahaston Kymenlaakson rahasto, Kouvolan kaupungin kulttuurilahjoitusrahasto ja Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö, joiden myöntämät apurahat käytettiin moneen eri asiaan, kuten tekniikkaan, lavarakennelmiin ja ohjaajien palkkioihin. Yleisötavoitteena oli myydä jokainen musikaaliesitys loppuun. Suuriin kävijämääriin vaikutti onnistunut markkinointi. Musikaalia mainostettiin rutkasti somessa, ja Radio Nostalgiassa, Iskelmässä ja Radio Cityssä soi musikaalin mainos. Lisäksi Kouvolan Sanomat kirjoitti todella positiivisen jutun musikaalista. Kaikesta huolimatta liikuntahalli ei ollut joka esityksessä aivan tupaten täynnä. Kävijämäärää saattoi verottaa se, että esitykset olivat arki-iltoina, jolloin osa ihmisistä oli vielä töissä. Vaikka musikaali sai näkyvyyttä monella tapaa, oli muusikko Olavi Uusivirran vierailu kirsikka kakun päällä. Uusivirta tuli katsomaan musikaalin ensi-iltaa, oli liekeissä kokemastaan, nousi lavalle esityksen jälkeen ja kehui esitystä omassa somessaan. Se oli parasta brändiarvoa. {{page}} Musikaalin visuaalisen ilmeen ohjauksesta vastaa Kouvolan Yhteislyseon kuvataiteen opettaja Nana Cihangir. Visuaaliseen ilmeeseen sisältyvät muun muassa lavasteet, puvustus ja käsiohjelma. Kaiken johtoideana on nykyaikaisuus. – Musikaalin tekemiseen osallistuneet opiskelijat ovat muodostaneet työryhmiä omien kiinnostustensa mukaan. Esimerkiksi yksi ryhmä keskittyy lähinnä lavastukseen ja toinen puvustukseen. Kaikki ryhmät tekevät kuitenkin yhteistyötä ja työskentelevät yhteisen päämäärän puolesta, valaisee Cihangir. Isossa roolissa ovat digitaaliset lavasteet, kuten video- ja kuvamateriaali, jota on ollut toteuttamassa opiskelija Leevi Miettinen. Digitaalisissa lavasteissa kuvataan esimerkiksi päähenkilön kotia ja koulua sekä korostetaan henkilöhahmojen repliikkejä ja tunnetiloja. Idea digilavasteisiin syntyi ohjaajan toiveesta pitää lava minimalistisena ja käyttää mahdollisimman vähän fyysisiä lavasteita. Tavoitteena on luoda mielikuvaa miljööstä ilman konkreettisia lavasteita. Lavalla onkin vain yksi ainoa fyysinen porraslavaste, jonka paikkaa vaihdetaan kohtausten välillä. Digilavaste rakentuu näyttämöllä olevalle suurelle valkokankaalle. Sille heijastetaan pääasiassa työryhmän ottamia kuvia, mutta joissain tapauksissa on tukeuduttu kuvapankkimateriaaliin. – Kuvia on ollut ottamassa jopa kuuden opiskelijan ryhmä ja pisimmillään kuvia on käyty ottamassa Helsingissä asti. Kaikkia kuvia on muokattu, ja kuvan muokkauksesta on vastannut kuvan ottaja. Yksinkertaistettuna digilavaste on runsaalla kädellä animoitu diaesitys, kertoo Leevi Miettinen. Cihangir selventää, että näyttämökuvaa on lähdetty rakentamaan suunnittelemalla tunnelmaa ja rakenteita. Vasta sen jälkeen tarkastelun kohteeksi ovat päätyneet yksittäiset kohtaukset. Musikaali käsittelee nuoren Erikan ahdistuneisuutta, masennusta ja kaverisuhteita. Tunnelma heittelehtii laidasta laitaan, mikä näkyy nopeina suunnanmuutoksina kohtauksissa ja erityisesti musikaalin valaistuksessa. Näyttelijät ovat nykyaikaisissa vaatteissa. -Hahmot pukeutuvat niin kuin teidän ikäisenne voisivat pukeutua tänä päivänä, selventää Cihangir. Osa asuista on lainattuja ja ostettuja, mutta osa on peräisin opiskelijoiden omista vaatekaapeista. Henkilöhahmojen vaatteet kuvastavat heitä yksilöinä. Etenkin päähenkilön tunnistaa vaatteista. Niin merkittäviä kuin lavastus, puvustus ja koko näyttämökuva onkin, musikaalista esille nousevat kohtaukset ja koreografia. Lavastus pysyttelee enemmän taustalla täydentäen musikaalin tapahtumia. Musikaali luo brändiä Me ei kuolla koskaan on semmoinen näyttö Kouvolan Yhteislyseolta, josta jokainen osallinen isiä ja äitejä myöten voi olla sydämestään ylpeä. Siitä voi tulla myös kouvolalaisten nuorten yhteinen sukupolvikokemus: Keväällä 2023 me tajusimme, että voimme yhdessä muuttaa maailmaa paremmaksi. (Kouvolan Sanomat 10.5.2023) Teksti: Onni Huuskonen, Neea Kapanen, Daniel Leppänen, Niki Piira ja Annika Utriainen Musikaalien taikaa Kouvolan lukioissa {{page}} Musikaaleilla on pitkä perinne Kouvolan lukioissa. Pienistä paloista on aina lopulta saatu kokoon upeat lopputulokset, joista voi olla todella ylpeitä. Perinne jatkuu Kouvolan Yhteislyseon musikaalissa Me ei kuolla koskaan. On syksy vuonna 1997. Kouvolan yhteiskoulun ja lukion musiikinopettaja Johanna Kuisma-Taskinen ja äidinkielen opettaja Leena Kosonen miettivät bussissa matkalla Kansallisoopperaan, miten Kouvolan Yhteiskoulun lukiossa voitaisiin yhdistää koulussa jo aiemmin tehtyjä näytelmiä ja musiikkiesityksiä. Ryhdyttiin tuumasta toimeen, ja keväällä 1998 valmistui Kouvolan yhteiskoulun lukiossa West Side Story -musikaalin pohjalta musiikkinäytelmä. Siinä käytettiin tarinan tekstejä sekä sen tunnetuimpia musiikkikappaleita. Vuonna 2000 alkoi myös Kouvolan lyseon lukiossa heräillä musikaalihaaveita. Liikunnanopettaja Leena Löfström oli jo kauan haaveillut jostakin suuremmasta esityksestä lukiossa. Kun opiskelija tuli liikuntatunnin jälkeen juttelemaan samanlaisista haaveista ja musiikinopettaja Lea Kaijansinkko sekä kuvataiteen opettaja Kaarina Pusila innostuivat asiasta, päätettiin unelma toteuttaa. Lyseon lukion ensimmäinen musikaali oli nimeltään Levoton-kabaree, joka valmistui keväällä 2001. Esitys toteutettiin opeporukalla ja käsikirjoitus laadittiin itse. Vuonna 2003 mukaan tulivat äidinkielen opettajat Sari Hyytiäinen ja Marketta Kiviranta.  Kyseisenä vuonna toteutettiin Talven herra –musikaali lyseon lukion 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Toukokuussa 2002 niin Kouvolan yhteiskoulun lukion oppilaat kuin opettajatkin alkoivat haikailla uutta yhteisproduktiota. Keväällä 2003 toteutettiinkin Kouvolan yhteiskoulun lukiossa ensimmäinen kokonainen musikaali, joka oli nimeltään Grease. Ohjaajana toimi Kouvolan teatterista näyttelijä Satu Taalikainen ja koreografina tanssinopettaja Pia Koskela. Vuoden 2003 jälkeen Kouvolan yhteiskoulun lukiossa ja lyseon lukiossa valmistetiin musikaaleja noin kolmen vuoden välein, jotta jokainen opiskelija pääsisi kerran lukioaikanaan osallistumaan musikaaliprojektiin. Pyrittiin siihen, että musikaalia ei esitettäisi molemmissa lukioissa samana vuonna, vaan vuorovuosittain. Musikaaliprojekti lähtee liikkeelle nuoria kiinnostavan teoksen valitsemisesta. Siitä pyritään tekemään nuorille sopiva: henkilöt ovat nuoria, joihin nuoret voivat samaistua. Sitten hankitaan luvat musikaalin esittämiseen ja aletaan tarvittaessa muokata käsikirjoitusta nuorille sopivaksi. Valitaan näyttelijät, tanssijat, muusikot, lavastajat, puvustajat ja markkinointitiimi. Vähitellen aletaan yhdistellä eri osa-alueita. Suunnitelmallinen eteneminen on tärkeää, mutta musikaaliprojekti ei saa kuitenkaan häiritä muuta koulutyötä. – Opettajakunta tuli todella hyvin vastaan, kaikki tiesi, mitä kohti mennään, Kuisma-Taskinen muistelee. Viimeiset viikot koostuvat tiiviistä yhteisharjoittelusta. Kaiken uurastuksen lopputuloksena on kuitenkin valmis ammattitasoinen musikaali. Esimerkiksi Footlose- ja High School Musical -musikaalien nuotit ja musiikkimateriaali oli tilattu Lontoosta asti. Musikaalit ovat ihanteellisia oppimistilanteita, joissa pääsee taiteellisen puolen lisäksi oppimaan muun muassa yhteistyötaitoja, sitoutumista ja periksiantamattomuutta. -Musikaalin tekeminen vaatii paljon työtä, on rankkaa, raivostuttavaa ja välillä epätoivoista. Samanaikaisesti se on ihanaa, iloista, hullua, nautinnollista, yhteisöllistä ja lähentävää, Löfström kuvailee. Yhteisen tekemisen ilo korostuu Hyytiäisenkin mietteissä. –Parasta on ollut yhteistyö kollegoiden ja opiskelijoiden kanssa. Tiimi hitsautuu projektin aikana tiiviiksi ryhmäksi. On myös ihana nähdä, miten vähitellen syntyy valmista – pienistä paloista kokonaisuus, Hyytiäinen kertoo. Myös Kuisma-Taskiselle yhteistyön voima ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä. – Oppimista ja iloa näkee yli koululuokkarajojen, ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Myös lopputulos on ollut musikaaleissa todella palkitseva. Haasteena musikaaliprojekteissa on ollut etenkin ajankäyttö, koska ne toteutetaan muun koulutyön ohella. Löfström puhuu ”loppukaaoksesta”, kun viimeisiä harjoituksia paniikissa pidetään. Esitysviikko kuitenkin kuljetaan pää pilvissä, mutta samalla keskittyen. Musikaalit ovat olleet merkityksellisiä sekä projektissa mukana olleille opiskelijoille ja opettajille että katsojille. Musikaalit voivat olla nuoren perheelle, sukulaisille ja ystäville yllätys, mihin kaikkeen heidän nuorensa pystyy ja mitä tämä on saanut aikaseksi. Nämä taidot eivät välttämättä tule muuten esille. Kaiken oppimisen ja yhteistyön lisäksi niiden näkeminen on saattanut katsojassa herättää haaveen päästä itsekin joskus mukaan musikaaliprojektiin. Myös moni aiemmissa musikaaleissa mukana ollut opiskelija on myöhemmin elämässään päätynyt esimerkiksi näyttelijäksi ja musiikkiteatterin pariin.  – Kyllä siinä teatterissa ja musiikkiteatterissa on se oma taikansa ja imunsa, se on sellainen once in a lifetime -kokemus, voisin väittää, Kuisma-Taskinen tiivistää. Kaikilla opiskelijoilla on myös mahdollisuus osallistua musikaaliprojekteihin. Kenellekään ei sanottu, että ”sinun panostasi ei tarvita”. Jokainen saa tuntea itsensä tärkeäksi, koska pienikin asia on tärkeä. Musikaalien perinne jatkuu Kouvolan Yhteislyseossa, ja tekemisessä näkyy sama yhteishenkeä luova ja ihmisiä yhdistävä voima kuin aiemmissakin musikaaleissa. Nykyään päävastuu musikaaleista on siirtynyt musiikinopettaja Anna Kuurneelle sekä kuvataiteen opettaja Nana Cihangirille. Kuisma-Taskinen, Hyytiäinen ja Löfström odottavat kevään uutta musikaalia. – On ollut hienoa, että perinne on säilynyt, Kuisma-Taskinen toteaa. – Odotan innolla, mitä kaikkea pääsemme näkemään!   Olavi Uusivirran musiikki on upeaa ja sopii ihan varmasti mainiosti tällaiseen projektiin, Hyytiäinen sanoo. – Tällä kertaa Yhteislyseon projektin ohjaa teatteriammattilainen, mikä tuo toki työhön ihan oman mausteensa.  {{page}} Yhteislyseon Unelma onnesta -musikaalin ensi-ilta on onnistuneesti takana. Iloisissa tunnelmissa tekijätiimi Anna Kuurne, Sari Hyytiäinen, Leena Löfström ja Marketta Kiviranta. Teksti: Inkeri Niemelä Tiina Luhtaniemi ja Annina Rubinstein Kouvolan yhteiskoulun lukio West Side Story, 1998 (musiikkinäytelmä) Grease, 2003 (musikaali) Fame, 2005 (musikaali) Virgo, 2008 (musikaali) Footloose, 2011 (musikaali) High School Musical, 2014 (musikaali) Kouvolan lyseon lukio Levoton, 2001 (kabaree) Karhu, 2001 (musiikkinäytelmä) Talven herra, 2003 (musiikkinäytelmä) Pikku prinssi, 2007 (musiikkinäytelmä) Rockprinsessa, 2010 (musiikkinäytelmä) Peer Gynt, 2013 (musiikkinäytelmä) Kouvolan Yhteislyseo Unelma onnesta, 2016 (musikaali) Teuvo ja paperitaivas, 2019 (musikaali) Me ei kuolla koskaan, 2023 (musikaali) {{page}} " Kaarina Pusila Johanna Kuisma-Taskinen ja Kouvolan yhteiskoulun lukiossa toteutettujen musikaalien julisteet vuosijärjestyksessä. Kuva: Minna Kujala Musikaali teki vaikutuksen {{page}} Kuva: Iida Joela " Musikaalin aihe, ja sen nostaminen näyttämölle, on kiitoksen arvoinen. Nuoren itsensä kirjoittama ja nuorten itsensä esittämä teos, joka puhuttelee ja koskettaa.   Tämä johtaa hyvin autenttiseen katsojakokemukseen ja katsoja uskoo, samaistuu vahvasti kaikkiin tapahtumiin. Katsoja uskoo, että kaikki tapahtuu juuri noille nuorille tuolla näyttämöllä. Nuorten ryhmä oli hyvin tasavahva ja esitys on tehty ryhmänä. Nämä ovat koskettavan teatteriesityksen peruspilareita. Ilosta puhumattakaan, joka oli käsinkosketeltavaa, tarttuvaa loppukiitosten sekä yllätysesiintyjän yhdessä laulaessa. Lämpimät kiitokset kaikille, ja erityisesti Yhteislyseolle, joka mahdollistaa nuorten musikaalien tekemisen. – Teatterinjohtaja Tiina Luhtaniemi, Kouvolan Teatteri Kouvolan lukioiden musikaalit ja näytelmät Ihan kamalan vaikea tiivistää omat ajatukset lyhykäisesti, esitys oli niin monipuolinen. Todella koskettava ja jätti ikuiset jäljet. Mutta tässä yritykseni: Koko työryhmälle onnittelut täydellisestä musikaalin valinnasta. Näin nuoret pääsitte tuomaan esille oman ikäpolvenne kertomuksen ja riipaisevatkin kipupisteet. Teitte sen verevästi - olipa taiteellinen ilmaisumuotonne mikä hyvänsä. Kaikki oli huippua! Tämä esitys tulisi jokaisen aikuisen kyynelehtiä ja sen jälkeen katsoa yhtä rehellisesti peiliin. Iho yhä vereslihalla kokemastani – Kaarina Pusila, kuvataiteen opettaja emerita Todella koskettava ja jätti ikuiset jäljet, kertoo yksi Me ei kuolla koskaan -musikaalin katsojista " {{page}} Haastattelin erästä yhteislyseon oppilasta, joka jakoi ajatuksiaan musikaalista. Opiskelija ei halunnut nimeään julkaistavan. Opiskelija kertoo musikaalin kuvanneen monia nuorena olemisen varjopuolia. Kiusaaminen, masennus ja trauma korostuivat hänen mukaansa esityksessä. Opiskelijan näkökulmasta esityksen maailmankuva on suurimmaksi osaksi synkkä ja surullinen. Opiskelija kuitenkin korostaa, miten näytöksen musiikki loi näytelmään hyvää tunnelmaa sekä ilon tunteita kaiken synkän ja surullisen maailman keskelle. Opiskelija oli käynyt katsomassa musikaalin kahteen kertaan ja kertoi nauttineensa molemmista esityksistä. Hän piti musikaalin kokonaisuudesta, eikä hänellä ollut mitään kritiikkiä annettavana. Hän antoi kehuja jokaiselle musikaalin esiintyjälle ja järjestäjälle. – Aapo Koivula {{page}} Esityksessä vakuuttivat nuorten näyttelijöiden ja muusikoiden esiintymistaito, innostuneisuus ja osaaminen. Minimalistinen lavastus toimi erinomaisen hyvin, ja videoseinät kuvineen täydensivät erinomaisesti esitystä. Musikaali peilasi hyvin nuorten elämän paineita ja kipukohtia. Musikaalin sanoma jäi pohdituttamaan useiksi päiviksi alun toivottomuudesta lopun toiveikkuuteen. Vaikuttava esitys! Lämmin kiitos nuorille ja koko tuotantoväelle! – Tapio Karvonen, rehtori emeritus Tapio Karvonen Me ei kuolla koskaan -musikaali on todella upea ja onnistunut kokonaisuus. Musikaalissa käsitellään nuorten elämää ja ongelmia realistisesti ja samaistuttavasti, huumoria unohtamatta. Tarina pitää katsojan otteessaan loppuun saakka ja herättää paljon tunteita ja ajatuksia; se pistää miettimään, mutta jättää lopussa hymyn huulille. Taide, yhteistyö ja tunne luovat musikaalista ikimuistoisen. – Inkeri Niemelä, lukiolainen " Maria Lammi " " " Me ei kuolla koskaan! oli koskettava ja mieleenpainuva kokemus niin rehtorina kuin erityisesti teini-ikäisen tyttären äitinä. Yksinäisyyden kokeminen oman ikäisten joukossa, avun saamisen vaikeus ja aikuisten ongelmien heijastuminen nuorten elämään jäivät pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Mutta myös ilo, upea musiikki hienon orkesterin johdolla sekä yhteenkuuluvuuden tunne! Lopussa olon valtasi toivo ja rauha siitä, että ainakin Erikalla asiat olivat lopulta aika hyvin. Toivon, että jokainen, joka kokee vastaavaa, saa apua ajoissa ja uskaltaa sitä myös pyytää. Kiitos teille upeille nuorille ja koko Yhteislyseon musikaalitiimille tästä – kerta kerralta onnistutte ylittämään edellisen upean musikaalin synnyttämät odotukset! – Maria Lammi, rehtori Katsojilta kommentteja ovat keränneet Aino Uotila, Wilma Vähämaa ja Viivi Yrjönen. V uonna 2021 Kouvolan Yhteislyseon historiankirjoissa kääntyi uusi sivu, kun viroa tarjottiin ensimmäistä kertaa paikallisena valinnaiskielenä. Kieliä palavasti rakastavana valitsin viron opintojaksoja. Näillä tunneilla syttynyt kipinä äidinkieleni sisarkieltä kohtaan vei viikon ajaksi vaihto-opintoihin Tallinnaan ja sellaiseen pisteeseen, jossa viron kielen opinnoilleni loppua ei näy. Miksi minun – ja muidenkin suomalaisten – kannattaa sitten opiskella viroa? Kuten moni äidinkielen tunneilta tietää, suomi ja viro ovat läheisiä sukulaiskieliä. Sen vuoksi viron kielen oppiminen on suomenkielisille huomattavasti helpompaa moniin indoeurooppalaisiin kieliin verrattuna. Virossa halvempaa viinaa hakemassa tai muuten vain matkalla käyneet lienevätkin kokeneet ahaa-elämyksiä vironkielisiä kylttejä tai muita tekstejä nähdessään: niistä on suomenkielinen voinut jotain ymmärtää! Tätä helppoutta ei ole siunattu esimerkiksi slaavilaisia kieliä lukiessa. Eikö olisikin hienoa saada lisättyä uusi, kaunis kieli jo osaamiensa kielten joukkoon suhteellisen helposti? Minkään kielen osaaminen ei vahingoita ketään. On alati upea tunne, kun ymmärtää toisten ihmisten keskusteluja tai kun vierasta kieltä käyttäessä pystyy vetoamaan kuulijansa tunteisiin syvemmin; tunnetason vaikutus jää laimeaksi, jos käyttää pelkkää tylsää lingua francaa. Lisäksi minkä tahansa kielen osaaminen lisännee suosiota kaveripiireissä – olethan käyttänyt aikaasi niinkin kiehtovaan asiaan kuin toisen kielen opetteluun ja voit sitten kertoa kaverillesi, miten kiroilla opettelemallasi kielellä. Siltä varalta, että kaikki eivät ole yhtä fanaattisesti kiinnostuneita kielistä kuin minä, mainittakoon muitakin syitä opiskella viroa. Viro on mainio kieli ottaa haltuun, jos ulkomailla opiskelu kiinnostaa: Viron korkeakouluihin on yleisesti ottaen helppo päästä, eivätkä opiskelukustannukset erityisemmin päätä huimaa – erityisesti jos viroa osaa. Monille suomalaisille Viro onkin valikoitunut opiskelumaaksi: Viron tilastokeskuksen mukaan maan korkeakouluissa opiskeli 1 150 suomalaista vuonna 2020. Viroksi opiskeleville ei kuulu lukukausimaksuja. Jos opiskelukielenä taas on englanti, maksaa opiskelu 1 500–7 500 euroa vuodessa Opetushallituksen Maailmalle.net-verkkosivujen mukaan. Ulkomaisten jatko-opintojen edullisuus puoltaa siis viron opiskelua. Voinkin oikeastaan laittaa pääni pantiksi siitä, että myös yhteislyseolaisista muutamat valitsevat tämän polun. Näille opiskelijoille korkeakoulututkinnon kelpoisuus Suomessa ei tule olemaan huolenaihe, jos opintojen jälkeen ideana on palata rakkaaseen koti-Suomeen: täällä virolainen tutkinto kelpaa useimmiten aivan sellaisenaan. Viroon ei tarvitse edes lähteä opiskelemaan, jotta viron opiskelu kannattaisi: Suomen ja Viron bilateraaliset suhteet ovat niin läheiset, että naapurikielen taitajista on Suomenlahden molemmin puolin tarvetta. CV:ssä maininta viron osaamisesta ei siis ole pahitteeksi. Lisäksi turistinakin voi hyötyä viron osaamisesta: suomalainen turisti saa luotua vaikutelman kielitaitoisista naapureista, jotka perehtyvät suomalais-ugrilaisen veljeskansansa kieleen edes muutaman perussanan verran. Sanoisin, että parikin vironkielistä fraasia lämmittänevät tylympääkin virolaista asiakaspalvelijaa Tallinnan-matkalla. Virolaisen kulttuurin, historian ja yhteiskunnan varsinainen ymmärrys jää ilman kielen osaamista kielimuurin toiselle puolelle, vaikka suomalaisturisti kävisikin Viron-matkoilla muutamalla museokierroksella. Koulussa omaksuttu lähes mitätön tietämys monia suomalaisia maantieteellisesti jopa Pohjois-Suomea läheisemmästä alueesta ei lisäänny merkittävästi, vaikka Itämeren yli pääsisikin jatkossa maidemme yhteistyön seurauksena merenalaisia putkia pitkin: vahvempi erottava tekijä on kuitenkin aina kieli, joka on avain maan kulttuuriin – puhuttiinpa sitten Virosta tai mistä tahansa muusta maasta. Kulttuurin ja historian ystävää odottaa Läänemeren toisella puolen varsinainen tutulta ja kuitenkin uudenkiehtovalta vaikuttava helmi, joka odottaa löytäjäänsä pari tuhatta vuotta vanhan kielimuurin kätköissä. Viron opintojaksoja kannattaa siis valita siitä huolimatta, että virgutusvõimlemisineen se ei loputtomasti ole mahdollista ihanan Hanna-Kaisa Minkkisen opissa. Ja vaikka pragmaattisesti opintoja valitessa viron opiskelu lukiossa ei ensisilmäyksellä näyttäytyisikään motivoivana, viroa kannattaa opiskella: muiden lyhyiden kielten tavoin se laajentaa oman maailmankuvaa ja monipuolistaa uramahdollisuuksia. Mikael Liimatainen, 21E Kirjoittaja on Kylän juttujen 2022–2023 päätoimittaja ja taittaja, joka taistelee aktiivisesti yksikielisyyttä vastaan propagandakampanjoillansa. " Virolaisen kulttuurin, historian ja yhteiskunnan varsinainen ymmärrys jää ilman kielen osaamista kielimuurin toiselle puolelle. Kolumni {{page}} Opiskele viroa uteliaisuudesta tai hyötyäksesi taloudellisesti Mikael Liimatainen Õppigem rohkem eesti keelt! Kuva: Aleksanteri Myllärinen {{page}} Tiistaina illalla 28.11. vierailtiin Viron draamateatterissa katsomassa Peter Shafferin Amadeus-näytelmää. Vaihtoviikon aikana kulttuurista nautittiin myös esimerkiksi elokuvateatterissa Ove Mustingin ohjaamaa virolaisesta koripallohistoriasta kertovaa elokuvaa Kalev (2022) katsellen. Kuva: Mikael Liimatainen Keeleõpet koostöös viron kielen opiskelua Tallinnassa Karola Velbergin luokkahuoneessa suomen kieli oli kaikkialla esillä, mikä heijastelee suomen opiskelun yleisyyttä Tallinna Ühisgümnaasiumissa. 11C:n yhdellä suomen kielen tunnilla opiskeltiin huonekaluja ja kotisanastoa Yhteislyseossakin käytössä olevan Gimkitin avulla. 12C:n suomen kielen tunneilla puolestaan taas tehtiin esitelmiä erikoisista suomalaisista urheilulajeista, kuten eukonkannosta ja heinäpaalinkannosta. Lisäksi valmistauduttiin Suomen itsenäisyyspäivän viettämiseen ja laulettiin Maamme-laulua. Kuva: Mikael Liimatainen Maanantaina Tallinna Ühisgümnaasiumissa juhlittiin kansalaispäivää (kodanikupäev) koulun yhteisellä tilaisuudella, jossa eri luokka-asteet pitivät esitelmiä muun muassa sinisestä taloudesta, energiasta ja sen säästämisestä sekä kestävästä kehityksestä. Kuvassa näkyy 12C:n esitys Sosiaalidemokraattisesta puolueesta SDE. Kuva: Mikael Liimatainen Kuidas Eesti gümnaasiumis õppimine välja näeb? Kysymykseen lähti hakemaan vastausta kaksi Kouvolan Yhteislyseon historian ensimmäisessä viron kielen ryhmässä opiskellutta opiskelijaa, Topias Kuoppamäki (20E) ja Mikael Liimatainen (21E). Kouvolan Yhteislyseon ja Tallinna Ühisgümnaasiumin yhteistyö sai alkunsa marras–joulukuun vaihteessa 27.11.–2.12.2022 näiden kahden opiskelijan viikon mittaisella vaihto-opiskeluviikolla Virossa. Miltä siis näyttää virolaisessa lukiossa opiskelu? Siihen tämä kuvareportaasi antaa pienen vastauksen. Tallinna Ühisgümnaasiumissa opiskelu alkoi maanantaiaamuna 27.11. pienellä jännityksellä. Yhteyshenkilönä toiminut suomen kielen opettaja Karola Velberg piti aamusta lyhyen esittelyn, ja noudimme oppikirjat hänen kanssaan koulun kirjastosta. Tämän jälkeen lähdimme opiskelemaan kieliluokkien 11C ja 12C kanssa. Kuva: Mikael Liimatainen Opiskelun lisäksi vaihtoviikolla ehti nähdä talvista Tallinnaa usealla eri tavalla, kuten pienehköllä kaupunkikierroksella, jolla pysähdyttiin Patkulin näköalatasanteella. Kuva: Mikael Liimatainen Teksti: Mikael Liimatainen {{page}} {{page}} Vaihtoviikko tarjosi korvaamattomia kokemuksia, uusia kavereita ja lukuisia mahdollisuuksia harjoitella viroksi puhumista. Viikon hujahtaessa ohi karttui varmuus käyttää kieltä, ja sanavarasto luonnollisesti laajeni altistuessa viron kielelle ympäri vuorokautta. Myös kuullun ymmärtäminen harjaantui, kun tilanteet pakottivat sopeutumaan nopeankin puhutun kielen ymmärtämiseen ja siihen reagoimiseen. Elo-syyskuun vaihteessa 29.8–2.9. koulumme yrittäjyyskasvatuksen opiskelijat suuntasivat kohti Kööpenhaminaa. Matka sattui juuri sopivaan aikaan, koska sää Tanskassa oli todella lämmin ja epätavallisen aurinkoinen. Koulustamme matkalle lähti vain kolme opiskelijaa opettaja Anna Kuurnen johdolla, mutta Kuusankosken lukiosta osallistujia tuli yhdeksän. Muun muassa koulumme opiskelija Katariina Jokela (21D) oli matkalla mukana. – Suosittelen lämpimästi lähtemään mukaan yrittäjyyskasvatuksen opintomatkalle, jos siihen vain on tilaisuus. Matka oli aivan mahtava kokemus, ja sen aikana oppi paljon sellaisia asioita, joita ei opi koulussa istumalla. Jos siis yrittäjyys yhtään kiinnostaa, kannattaa lähteä mukaan, vakuuttaa Katariina. Matka oli jatkoa edellisen lukuvuoden huhtikuussa aloitetulle Ruotsiin suuntautuneelle Erasmus+-projektille. Projektissa oli mukana opiskelijoita Ruotsista, Tanskasta, Virosta ja Suomen eri kouluista. Tällä kertaa aiheena oli ruoka ja kestävä kehitys. Matkaan kuuluvat luennot sekä tehtävät lähestyivät asiaa yllättävistäkin näkökulmista. Opiskelijoiden tehtävänä oli luoda pienryhmissä ruokatalouteen liittyvä yritys, joka ottaisi huomioon toiminnassaan myös kestävän kehityksen. Aikaa kuluikin yritysidean ja markkinoinnin suunnitteluun. Viimeisenä päivänä opettajapaneeli valitsi leikkimielisen kilpailun voittajajoukkueen, joka palkittiin lahjakortein. Päivät olivat pitkiä, mutta toki ohjelmaan kuului opiskelun lisäksi muutakin: pelejä, tutustumista kaupunkiin sekä barbeque-juhla. – Parasta matkassa oli uusiin ihmisiin tutustuminen. Työskentely kansainvälisissä ryhmissä oli todella kivaa ja sain uusia kavereita. Matkan ansiosta myös meidän yrittäjyysporukastamme on kehittynyt tosi tiivis ryhmä. Myös itse kaupunki oli kaunis ja ruoka oli hyvää, kertoo Katariina. Projekti sai jatkoa keväällä, kun matka kävi kohti Tallinnaa. Ruokabisnestä Tanskassa Kulttuurielämyksistä päästiin myös nauttimaan valokuvamuseo Fotografiskassa, jossa Yhteislyseon vaihto-opiskelijoiden mukana oli Karola Velberg sekä Katy Lipetski ja Lisete Udam luokalta 12C. Kyseinen keskiviikon 29.11. museokierrosilta päättyi yhteiselle illalliselle Telliskivessä. Kuva: Karola Velberg Tallinnan Raatihuoneentorin joulumarkkinoilla juotiin muutamana iltana glögiä uusien kavereiden kanssa – ja tietenkin puhuttiin viroa. Ensimmäistä kertaa joulumarkkinoilla pyörähdettiin jo saapumispäivän iltana luistelun jälkeen 10C-luokan majoittajaopiskelija Ave Urbin kanssa. Kuva: Mikael Liimatainen Teksti: Essi Nikki Kuva: Katariina Jokela {{page}} Teksti: Essi Nikki Kuva: Riina Tamm Lokakuussa koulumme Erasmus-projektin osallistujat matkustivat Italiaan osallistuakseen projektiin ”Richness in Diversity”. Kaikkien opintomatkaan liittyvien luentojen, vierailujen ja tehtävien tarkoituksena oli lisätä opiskelijoiden tietoa monimuotoisuuden rikkaudesta. Luentojen jälkeen opiskelijat pääsivät yhdessä pohtimaan juuri oppimaansa ja jakamaan toistensa kanssa omia aiheeseen liittyviä käsityksiään. Vaikka päivät olivat pitkiä, aika kuitenkin kului nopeasti, koska yhdessä työskenteleminen oli mukavaa. Toki myös vapaa-aikaa jäi jonkin verran, ja silloin italialaiset isännät tutustuttivat opiskelijamme Milanoon ja Torinoon. Matkan aikana opiskelijat vierailivat yliopistolla, museossa sekä pakolaiskeskuksessa, jossa päästiin kuulemaan pakolaisten koskettavia tarinoita ja jopa kurkistamaan heidän huoneisiinsa. Opiskelijat majoittuivat italialaisopiskelijoiden luona, mikä mahdollisti tutustumisen tyypilliseen italialaiseen elämään ja kulttuuriin. Vaikka kielimuurin vuoksi ongelmia välillä ilmeni, kaikki sujui kuitenkin hyvin ja majoitus oli monille mieluinen, koska näin jäi enemmän aikaa olla italialaisten seurassa. Yhteinen puuhailu jatkuikin päiväohjelman jälkeen osallistumalla italialaisnuorten harrastuksiin, katsomalla yhdessä leffoja ja menemällä paikalliseen ravintolaan seuraamaan tärkeää jalkapallo-ottelua. Kaikki opittu uusi tieto tuli käyttöön, kun viimeisenä päivänä tehtiin ryhmätyöt, jotka esiteltiin kaikille osallistujille. Ryhmätyössä tuli kertoa, miksi monimuotoisuus on tärkeää ja mitä se merkitsee itselle. Lisäksi piti pohtia, mitä kaikkea uutta on oppinut. Matkan aikana otetuista valokuvista tehtiin myös koulun pihalle kuvakollaasi, jota muutkin oppilaat pääsivät ihastelemaan. Viimeisenä iltana kokoonnuttiin ravintolaan, jossa vietettiin päättäjäisjuhlaa, johon kuului pizzan syöntiä sekä karaoken laulamista. Suomalaisopiskelijoiden esittämänä kuultiin ”Mökkitie” ja ”Olen suomalainen”. Tunnelma oli kerrassaan loistava, ja ilta päättyikin kyyneliin. Aika kuluikin liian nopeasti, ja juuri kun italialaiseen elämään oli totuttu, olikin jo aika palata takaisin Suomeen. Opiskelijoita kuitenkin lohdutti tieto siitä, että uudet italialaisystävät nähtäisiin keväällä Kouvolassa. Teksti: Essi Nikki Kuva: Hanna-Kaisa Minkkinen Kansainvälinen yrittäjyysprojekti tuli päätökseen, kun koulumme opiskelijat vierailivat 6.–10.2. Tallinnassa Pirita Majandusgümnaasiumissa. Koulustamme matkalle lähti kahdeksan opiskelijaa Anna Kuurneen johdolla ja Kuusankosken lukiosta opiskelijoita oli neljä. Tällä kertaa projektin teemana oli kestävä muoti, mainostaminen sekä veden säästäminen. Matkan aikana ei kuitenkaan ongelmilta vältytty. Yli puolet opiskelijoistamme sairastui, ja osa pääkaupunkiseudun koulujen opiskelijoista lähetettiin takaisin Suomeen alkoholinkäytön vuoksi.  Maanantaina 6.2. opiskelijat jaettiin kansainvälisiin ryhmiin ja työskentely yhdessä aloitettiin. Tarkoituksena oli kuvata veden säästämiseen ohjeistava “social advertisement”, ja sen tekemistä opastettiin kertomalla mainonnasta ja eri kuvakulmista. Illasta jäi vapaa-aikaa, ja sen opiskelijat käyttivät tutustumalla vanhaan kaupunkiin ja käymällä hotellin spaassa.  Tiistaina 7.2. jokainen koulu esitteli itsensä ja kertoi omista yrittäjyysopinnoistaan. Opiskelijat saivat myös kuulla kaksi luentoa kestävästä muotiteollisuudesta sekä Itämeren uhkista. Käytännönläheisessä työpajassa päästiin jopa tutkimaan Kymijoen veden laatua. Muotinäytöksenkin suunnittelu aloitettiin, ja ryhmät loivat yhdelle jäsenelleen kierrätysvaatteista uuden asun.  Keskiviikkona 8.2. luvassa oli kävelymatka Tallinnan liiketoimintakoululle. Opiskelijat kuulivat luentoja yritystoiminnasta ja yrittäjyyden opiskelusta, minkä jälkeen he pääsivät tutustumaan kampukseen. Matka jatkui kohti vanhaa kaupunkia, satamaa ja Telliskiveä, jossa opiskelijat vierailivat merimuseossa ja etsivät mainoksia. Torstaina 9.2. luvassa oli jälleen luento, jonka jälkeen opiskelijat esittelivät muille edellispäivän mainoslöydökset. Oman mainoksen kuvaaminen ja editoiminen aloitettiin sekä pidettiin muotinäytöksen kenraaliharjoitukset. Illemmalla päästiin ihastelemaan muiden tekemät mainokset ja kerrätysvaatteet. Lisäksi pidettiin silent disco. Illan tilaisuuksiin myös opettajat osallistuivat innolla. Lähtö takaisin Suomeen oli heti perjantaiaamusta 10.2, joten ohjelmassa ei ollut enää muuta kuin palautteen antaminen ja todistusten jakaminen. Vastoinkäymisistä huolimatta matka oli opettavainen ja antoisa kokemus, ja työskentely kansainvälisissä ryhmissä kehitti yhteistyötaitoja ja lisäsi tietoa yrittäjyydestä.  {{page}} Mainontaa ja kestävää muotia Tallinnassa “Richness in Diversity” Italiassa R O O M A Teksti: Iida Joela Kuva: Saila Frosti, Petri Klemola, Mikael Liimatainen Roomaa ei koeta viikossa Marraskuussa 2022 joukko historian, uskonnon, italian ja latinan opiskelijoita pääsi pakkaamaan laukkunsa ja lentämään Roomaan, ikuiseen kaupunkiin. Koronavuosien jälkeen opintomatkalle pääseminen oli helpottavaa. Kuuden päivän matkan aikana opiskelijat pääsivät näkemään Rooman nähtävyyksiä, syömään maukasta ruokaa ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Ensimmäisenä aamuna Italiassa opiskelijat suuntasivat tutkimaan Trasteveren kaupunginosaa, jossa myös majoitus sijaitsi. Opiskelijat saivat huomata, että kirkkoja on rakennettu joka nurkalle, ja he pääsivätkin vierailemaan useissa eri kirkoissa. Matka jatkui Colosseumille ja Forum Romanumille, joissa turistien määrä viimein konkretisoitui. Jonottaminen ei kuitenkaan pilannut tunnelmaa. Iltapäivästä opiskelijat pääsivät Capitoliumin museoihin ihastelemaan taidetta. Sofia Carlozzo kommentoi, että yksi reissun parhaista asioista oli nähtävyyksien näkeminen. Lauantaina opiskelijat suuntasivat aamuvarhaisella Vatikaaniin. Aikaisella lähdöllä vältettiin pahimmat jonot. Pietarinkirkossa oli niin paljon nähtävää, ettei tiennyt, mihin katsoa. Vatikaanista osa jatkoi Saila Frostin mukana kirkkokierrokselle ja osa Mika Rissasen mukana Ostia Anticaan. Sailan kirkkokierros kattoi kolme eri kirkkoa, ja matkalla törmättiin pyhiinvaeltajiin ja jopa mielenosoitukseen. Ostia Antican muinaisessa satamakaupungissa opiskelijat pääsivät kokeilemaan teatterin akustiikkaa. Sunnuntaiaamuksi oli järjestetty Amazing Race, jossa opiskelijat pääsivät tutustumaan Rooman historialliseen keskustaan pienissä ryhmissä. Leikkimielisessä kilpailussa seurattiin vihjeitä erilaisten karttojen avulla. Kilpailu päättyi Pantheonin edustalle. Maaliin päästyään opiskelijat olivat yhtä mieltä siitä, että helpoin kartta seurata oli Mikan itse piirtämä kartta. Mika itse kommentoi, että kisan valmistelu oli hauskaa, vaikkei etukäteen voinutkaan tietää, olivatko vihjeet liian helppoja tai vaikeita. Mika myös kertoo, että Amazing Race oli tämän matkan erikoisuus, jollaista hän ei ole aiemmin järjestänyt, vaikka onkin ollut Roomassa nyt yhteensä kuudesti opiskelijoiden kanssa. Sunnuntai-illaksi sattui Rooman paikallisottelu AS Roman ja Lazion välillä. Muutama opiskelija pääsi seuraamaan jalkapallon huumaa täpötäydelle jalkapallostadionille. Osa opiskelijoista taas suuntasi oopperaan. Kumpikin tapahtuma oli opiskelijoille elämys. Maanantaina suurin osa opiskelijoista hyppäsi Mikan ja Sailan kanssa junaan ja matkusti Orvietoon noin sadan kilometrin päähän Roomasta. Orvietossa opiskelijat tutustuivat kaupungin alaiseen luolastoon, tuomiokirkkoon, etruskimuseoon ja paikalliseen lukioon. Illalla opiskelijat suuntasivat vielä kiertelemään Rooman keskustaan. Kävelyllä koettiin jopa taianomaisia hetkiä, kun Fontana di Trevillä oli mystisesti tavallista enemmän tilaa. Normaalisti suihkulähteen ympäristöön on pakkautunut satoja ihmisiä, mutta tällä kertaa tilaa oli hyvin. Kokonaisuudessaan opintomatka oli onnistunut kokonaisuus. Reissusta jäi päällimmäisenä mieleen pelkkiä positiivisia tunteita. Ruoka, uudet ystävät, taide, historia ja uudet kokemukset tekivät viikosta ikimuistoisen. - Rooma pysyy, mutta ihmiset ovat uudet – ja juuri näistä ihmisistä, mukana olevista opiskelijoista ja ohjaavista opettajista, muodostuu matkan tunnelma, se mitä ei voi Googlen kuvahaulla tai Wikipedian kautta tavoittaa, Mika Rissanen kommentoi. {{page}} – Oli siistiä nähdä kaikki hienot nähtävyydet. Hotellin henkilökunta ja aamupala oli upea. Kaikki ihmiset ja varsinkin Amazing Racessa paremmin tutustuminen oli kivaa. Italiaan on aina kiva mennä ja varmasti menen takaisin Roomaankin. Oli sen verran hieno kokemus ja kolikkokin tuli heitettyä. Perjantai 4.11.2022 – Colosseum ja Forum Romanum Ensimmäisenä kokonaisena päivänä Roomassa moni suuntasi yhteisen Trasteveren kaupunginosan kierroksen jälkeen kohti yhtä Rooman kuuluisinta nähtävyyttä eli Colosseumia. Paikan suosion pystyi huomaamaan helposti jo saavuttaessa jonottamaan turvatarkastukseen, jonka läpi suhteellisen pitkät jonot kulkivat jatkuvasti. Väentungosta ei kuitenkaan matkalla mukana olleen opettaja Eeva Tapolan mukaan niin paljoa kuin kesäaikoina. Silloin turisteja voi olla vielä enemmän. Colosseumin ihastelun jälkeen kierrokselle osallistuneet opiskelijat siirtyivät yhdessä Forum Romanumille katselemaan, miltä antiikin Rooman aikainen keskus nykypäivänä näyttää. Tituksen riemukaaren omistuskirjoituksen alkupätkä "SENATUS POPULUSQUE ROMANUS DIVO TITO DIVI VESPASIANI F(ILIO) VESPASIANO AUGUSTO" pilkotti kauempana merkkinä siitä, että perille löydettiin – tosin uloskäynnille. Kuten Colosseumillakin, myös Forum Romanumilla oli kiitettävä määrä vierailijoita ympäri maailmaa yhteislyseolaisten lisäksi, minkä pystyi kuulemaan eri kielten runsaudesta. Tämän jälkeen oli vielä mahdollisuus vierailla Capitoliumin museoissa ja tutustua Mika Rissasen johdolla muutamaan merkittävään ja mielenkiintoiseen taideteokseen. Teksti: Mikael Liimatainen {{page}} – Oli ihan huippua kokea taidetta ja historiaa Roomassa paikan päällä ja kierrellä tunnettuja nähtävyyksiä. Yhteishenki koheni matkan aikana ja sain uusia kavereita. Erityisesti Trevin suihkulähde oli tosi mahtava. Parasta oli kierrellä kavereiden kanssa näitä paikkoja. Toisena kokonaisena päivänä opintomatkalaiset vierailivat Vatikaanissa Pietarinkirkossa kahdeksan aikaan aamulla, jotta suuremmilta ihmisruuhkilta vältyttäisiin. Kaikki nauttivat Pietarinkirkon kauneudesta. Ennen Vatikaanista poistumista oli myös mahdollisuus kiivetä 551 askelmaa kapeahkoissa portaikoissa Pietarinkirkon kupolin ylätasanteelle. Näkymä yli sadan metrin korkeudesta oli henkeäsalpaava. Matkalla mukana olleen koulumme opiskelijan Sofia Carlozzon mielestä Pietarinkirkko oli upea kokemus. Sofia oli yksi Pietarinkirkon kupoliin Rooman näköaloja katselemaan kiivenneistä. – Ne olivat aikamoiset rappuset, mutta ei oikeastaan pahat. Pietarinkirkko oli varmaankin hienointa, mitä olen nähnyt, kuvailee Sofia kokemustansa Pietarinkirkossa. Sofia vahvistaa monen muunkin opiskelijan ja opettajien mietteet siitä, että kirkkoon kannatti tutustua heti aamusta runsaan vierailijamäärän vuoksi. Vatikaanin jälkeen osa jatkoi matkaansa kohti Ostia Anticaa, vanhaa satamakaupunkia, osa taas Saila Frostin ohjaamalle kirkkokierrokselle. Kyseisellä kirkkokierroksella vierailtiin muun muassa San Paolo fuori le mura -basilikassa. Sattumalta pääsimme todistamaan Latinalaisesta Amerikasta saapuneiden pyhiinvaeltajien vaellusta apostoli Paavalin haudalle. Pyhiinvaeltajat lauloivat täysillä espanjaksi uskonnollisia lauluja, jotka basilikassa kuuluivat upeasti ilman minkäänlaista äänentoistoa. Tapahtuma selkeästi oli havahduttavan upea, vahvoja tunteita ja kylmiä väreitä tuottava hetki, joka hämmästytti hengellisyyteen liittyvällä yhteisöllisyydellä monia paikallaolijoita. Teksti: Mikael Liimatainen Lauantai 5.11.2022 – Vatikaani ja kirkkokierros {{page}} Sunnuntai 6.11.2022 – Opera Lirica di Roma Sunnuntai-iltana opintomatkalla oli mahdollista päästä nauttimaan tunnin mittaisesta klassisen musiikin konsertista, jossa kuultiin Italian suurimpien säveltäjien klassikkoteoksia. Konsertissa soivat Antonio Vivaldin Kevät ja Talvi-konsertot Neljästä vuodenajasta sekä Giacomo Puccinin Nessun dorma. Konsertti järjestettiin tunnelmallisessa Pantheonin lähistöllä sijaitseva Palazzo Santa Chiara -teatterissa. Kaikille mukana olleille yhteislyseolaisille konsertti oli ensimmäinen oopperamusiikin konsertti, johon valmistauduttiin tyylikkäin vaatetuksin. Konsertti oli jokaisen mukaan viihtyisä ja ainutlaatuinen kokemus: pienemässä tilassa pääsi näkemään lähempää lavalla soittavan jousikvartetin sekä tenori- ja sopraanolaulajat, joiden eleitä ei suuremmassa paikassa niin hyvin pääsisi todistamaan, mikä oli monen mieleen. Konsertin pieni humoristisuuskin teki siitä omalaatuisen ja unohtumattoman kokemuksen Rooman-matkaajille. Teksti: Mikael Liimatainen Teksti: Essi Nikki Kuva: Marco Croci, Saila Frosti, Essi Nikki, Mika Rissanen "Yesterday, tomorrow" italialaisten kanssa Pitkän odotuksen jälkeen italialaiset viimein saapuivat Suomeen sunnuntaina 16.4. Tunteikas jälleennäkeminen tapahtui Kouvolan matkakeskuksella, josta italialaiset haettiin perheisiin, joissa he majoittuisivat seuraavan viikon.   Maanantai 17.4. vietettiin pääosin koululla tekemällä ryhmätöitä media-auditoriossa.  Myös ryhmissä tehdyt suvun historian selvittämiseen liittyvät etukäteistehtävät esiteltiin toisille.  Italialaiset pääsivät osallistumaan kouluruokailuun, mikä oli monille uusi ja hämmentävä kokemus, koska Italiassa on tapana syödä omia eväitä. Iltapäivällä suomalaisopiskelijat opettivat italialaisia pelaamaan mölkkyä, ja illasta jäi vielä vapaa-aikaa, jolloin osa italialaisista pääsi käymään avannossa tai paljussa.  Tiistaina 18.4. matka kävi kohti Helsinkiä. Italialaiset pääsivät tutustumaan koulumme opiskelijoiden johdolla Oodiin, Kansallismuseoon sekä Senaatintorin ympäristöön. Kotimatkalla poikettiin Porvoossa ja tutustuttiin sen vanhaan kaupunkiin. Matkamuistoiksi italialaisten mukaan tarttui Suomi-lippiksiä ja Brunbergin suklaata.  Keskiviikkoaamuna 19.4. italialaiset vierailivat oppitunneilla. Italialaisten mielestä opetus Suomessa eroaa Italian kouluopetuksesta melko paljonkin, koska Suomessa opetus painottuu suuresti opettajan puhumiseen. Italiassa taas on tyypillistä yhdessä keskustella aiheesta. Päivä jatkui ryhmätöiden parissa. Ryhmätyön aiheena oli keksiä fiktiivinen 1900-luvulla elänyt hahmo ja kertoa hänen elämästään muille.  Iltapäivällä opiskelijat lähtivät metsään kävelylenkille ja yhteislyseolaiset opettivat italialaisille tyypillisiä suomalaisia pihaleikkejä, kuten kirkkistä ja puuhippaa.  Torstaihin 20.4 kuului jälleen ryhmätöitä ja oppituntivierailuja. Tällä kertaa aiheena olikin tulevaisuus ja opiskelijoiden piti kirjoittaa fiktiivisen vuonna 2050 elävän henkilön päiväkirjaa ja yrittää miettiä, miten tulevaisuus eroaa nykyhetkestä.  Viimeistä iltaa vietettiin Kouvolan Lakritsin tiloissa. Ohjelmassa oli ruokaa, ja Polaroid-kuvien ottoa. Viihdyttäjinä oli koulumme opiskelijoita, jotka soittivat pianoa ja lauloivat.  Perjantaiaamuna 21.4. ohjelma alkoi tavallista myöhemmin, jolloin italialaisille jäi aamulla enemmän aikaa viettää perheessä. Viimeiset yhteiset tunnit kuluivat vanhassa juhlasalissa, jossa oli hieman haikea tunnelma, koska ruokailun jälkeen oli italialaisten aika lähteä. Hyvästejä sanoessa kukaan ei välttynyt kyyneliltä tai halauksilta. Toivottavasti projektin ansiosta syntyi elinikäisiä ystävyyssuhteita ja italialaiset nähtäisiin uudelleenkin.  Psst! Italiankielinen teksti vierailusta löytyy sivulta 54. {{page}} Teksti: Essi Nikki Málagassa oli joulumarkkinoiden aika. Menimme yhdessä keskustaan katsomaan jouluvaloja, jotka syttyivät klo 19.00. Jouluvalot välkkyivät parinkymmenen minuutin ajan tunnettujen joululaulujen tahtiin. ”Feliz Navidad” sekä ”Last Christmas” kaikuivat Malagan illassa. Päivittäinen joulushow oli äärimmäisen suosittu, ja keskuskatu olikin tupaten täynnä ihmisiä. Kuva: Aino Harju Yhteislyseon abit (sekä myös pari toisen vuoden opiskelijaa) lähtivät 30.11-4.12 Málagaan pakoon Suomen kylmyyttä. Matkalle lähti mukaan koulustamme 18 espanjan opiskelijaa Hanna-Kaisa Minkkisen sekä Helena Raskin johdolla. Päivät koostuivat pari tuntia kestävästä yhteisestä ohjelmasta sekä opiskelijoiden omista suunnitelmista. Torstaiaamu alkoi Alcazaban linnoituksen esittelyllä sekä opastetulla kaupunkikierroksella. Pääosin englanniksi pidetyn opastuksen aikana opiskelijat saivat oppia paljon uutta Málagasta sekä sen historiasta, kuten roomalaisesta teatterista. Alcazaban valtaisa linnoitus on yksi Málagan historiallisesti tärkeimpiä kohteita, ja se oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Kierros kulki myös Mercado Central de Atarazanasin eli ruokatorin poikki. Siellä myytiin yllättäviäkin ruokia, kuten lehmänkieliä ja häränhäntiä.   Kuva: Aino Harju Perjantaina opiskelijat vierailivat Nerjassa sekä ihastuttavassa pikkukylässä Frigilianassa, jossa pysähdyttiin syömään Espanjalle tyypillisiä churroja suklaakastikkeen kanssa. Tarkoituksena oli kiivetä näköalatasanteelle ihailemaan maisemia, mutta valitettavasti perille saakka ei koskaan löydetty. Kauniista maisemista saatiin kuitenkin nauttia joka tapauksessa. Matkan varrella näkyi myös kulkukissoja sekä aaseja, joista opettajat varoittelivat kovasti. Nerjassa aikaa tuli vietettyä rannalla sekä jäätelökojuilla.  Kuva: Helena Raski {{page}} {{page}} Heti ensimmäisenä iltana kiivettiin Gibralfaron näköalatasanteelle katsomaan auringonlaskua. Kiipeäminen oli rankkaa, mutta vaivan arvoista, koska tasanteelta oli mahtavat näkymät rannikolle, vuorille sekä härkätaisteluareenalle.   Kuva: Aino Harju Meen Málagaan, elämän kevääseen Teksti: Mikael Liimatainen {{page}} Lukiomme opiskelija Topias Kuoppamäki (20E) nauttii kansainvälisistä kontakteista ja hakeutuu niihin mielellään. Kesällä 2022 hän työskenteli kuukauden Ranskan maatiloilla WWOOF-vapaaehtoisjärjestön kautta. Vapaaehtoistyö on Topiaksen mukaan erinomainen tapa oppia vierasta kieltä ja tutustua ympäröivään kulttuuriin. Topias kertoo ensiksi olleensa Bordeaux’n lähellä ja sitten viettäneensä loppukuukauden Bourgognen lähettyvillä sijaitsevassa kylässä. Hän teki maatiloilla erilaisia kevyitä töitä. -Rakensin hevosille aitaa päivät pitkät paahteessa. Toisessa paikassa tein vähän kaikenlaisia talon töitä, Topias kuvailee työtehtäviänsä. Topias sai vaihtoidean oman perheen maatilalla työskenneiltä ulkomaalaisilta. Hänen kotonaan on ollut aiempina vuosina vapaaehtoisia muun muassa Espanjasta, Romaniasta ja Amerikasta. Topiaksen päätettyä vapaaehtoiseksi lähtemisestä edessä oli liittyminen WWOOF Ranskan jäseneksi 25 eurolla. Tämän jälkeen Topias etsi itselleen sopivan vaihtokohteen ja neuvotteli muun muassa ajankohdista. Lopulta maksettavaksi jäivät matkat – ruoka ja majoitus kuuluivat sopimukseen. Ranskan kielen opinnot Topias aloitti B3-kielenä. Lukiomme ranskan opinnot sekä aiempi vaihto-opiskelu Ranskassa ovat kartuttaneet Topiakselle kielitaidon, jolla hän sanoo pärjänneensä kuukauden maatilan töissä. – Mielestäni WWOOFerina oleminen on tosi hyvä tapa harjoitella kieltä. En yhtään ajattelisi, että olisi huono idea lähteä esimerkiksi Ruotsiin WWOOFeriksi, kuvailee Topias kielenoppimisen mahdollisuuksia. – Totta kai ulkomailla tulee aina opittua jotain, kun pääsee kontaktiin paikallisten ihmisten kanssa. Heidän tavoistaan oppii aina jotain uutta, ja se on antoisaa. Topias suosittelee WWOOF-kokemusta. – On tosi paljon kiinni siitä, minkälaisten tyyppien luokse menee. Yleisesti ottaen oletan lähes kaikkien olevan mukavia, mutta esimerkiksi ensimmäinen paikka, jossa olin viime kesänä, oli menettelevä. Toisessa paikassa puolestaan olisin halunnut olla vielä pidempääkin. Topias huomauttaa vielä lopuksi, että kokemuksesta nauttimiseen vaikuttaa sekin, kenen kanssa vapaaehtoisvaihtoon lähtee, sillä WWOOF-järjestössä on mahdollista lähteä vaikka kaverin kanssa matkalle. {{page}} Vieraan kielen oppimista vapaaehtoistöissä maatilalla Lauantaina halukkaat pääsivät Pedregalejoen rantaravintolaan syömään paellaa. Paella on espanjalainen perinneruoka, joka sisältää usein riisiä, kasviksia sekä lihaa tai mereneläviä. Opiskelijat kokeilivat paella mixtaa, joka sisälsi riisiä, kanaa, kasviksia, simpukoita, katkarapuja sekä mustekalaa. Se oli opiskelijoiden mielestä hieman erikoista, mutta kuitenkin hintansa väärti.  Kuva: Helena Raski Opiskelijoiden suosima vierailukohde oli CAC Málaga eli modernin taiteen museo, joka houkutteli myös ilmaisen sisäänpääsynsä vuoksi. Taideteokset olivat todella vaikuttavia, ja niissä oli käytetty erilaisia tekniikoita, kuten digitaalisia piirto-ohjelmia sekä ääni- ja valotehosteita. Museossa oli myös kuvia kaupungin kaduille tehdyistä mutta jo hävitetyistä seinämaalauksista.   Kuva: Aino Harju Matkan aikana osa opiskelijoista vieraili myös Picasso-museossa, El Corte Inglés –tavaratalossa, katedraalissa sekä Cine Albéniz –elokuvateatterissa. Opettajat pääsivät myös nauttimaan tyypillisestä flamencoesityksestä.   Matka oli ikimuistoinen kokemus, ja myös kielitaito vahvistui, koska espanjaa päästiin käyttämään erilaisissa arkipäiväisissä tilanteissa. Myös koulumme kakkosvuoden opiskelijan Aino Harjun (21D) mielestä matka oli todella onnistunut. – Matka oli tosi kiva ja tajusin, että oikeesti pärjään arkipäiväisissä tilanteissa espanjaks. En ois edes halunnut tulla takas Suomeen, koska Málagas oli niin ihanaa, kertoo Aino. Luultavasti jokainen opiskelija oli samaa mieltä, että Málagaan olisi voitu jäädä pidemmäksikin aikaa. {{page}} Vapaa-ajalla Hanna-Kaisa viihtyy luonnossa Teksti: Mikael Liimatainen ja Essi Nikki Kuva: Hanna-Kaisa Minkkinen Lukiomme espanjan- ja viron kielen opettaja sekä S2-opettaja Hanna-Kaisa Minkkinen on päätynyt useamman mutkan kautta Yhteislyseoon. Lukio-opintonsa päättäneellä Hanna-Kaisalla ei ollut vielä Jyväskylän yliopiston ovista ensi kertaa sisään astellessaan juurikaan aavistusta nykyisestä työnkuvasta opettamassa espanjaa hassunhauskoine pausa activoineen – taikka ylipäätänsä opettajuudesta: nuorelle Hanna-Kaisalle koulu ei ollut erityisen mielekäs paikka. Nyt kuitenkin kielirakas Hanna-Kaisa astuu luokkaan joka aamu ilomielin. Hanna-Kaisan 12-vuotiseen yliopistopolkuun sisältyi monenlaisten asioiden opiskelua ja töiden tekoa sekä välivuosia. Vertailevan kirjallisuustieteen lisäksi opintoihin sisältyi muun muassa suomen kieltä ja psykologiaa, erityispedagogiikkaa ja lukuisia kielikursseja niin romaanisten, slaavilaisten kuin suomalais-ugrilaisten kielten parissa. Viron kieli tuli Hanna-Kaisan matkalle mukaan sukukieliopinnoista, jotka vaihtuivat unkarista viroon. – Jyväskylän yliopistossa dosentti Pekka Lilja piti Viron kirjallisuuden luentoja, joista se kiinnostus viroa kohtaan jotenkin lähti. Siihen aikaan missään lukion oppikirjoissa Virosta ei ollut juuri mitään, ja sitten jotenkin vaan tykkäsin siitä ajatuksesta, Hanna-Kaisa valottaa viron kielen opintojensa alkuperää. Myöhemmin tie vei Tarton yliopistoon opiskelemaan Viron kirjallisuutta ja kieltä. Opinnäytetyötkin liittyivätkin lopulta Viroon. Espanjan kieleen Hanna-Kaisa puolestaan tutustui yliopiston kesäkursseilla. Hanna-Kaisa ei silloin vielä ajatellut espanjan olevan hänelle tarkoitettu kieli, koska introvertille jo espanjalainen kiihkeä puhekulttuuri oli kauhistus. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin vuosia myöhemmin: työskennellessään eräänä kesänä Bosnia-Hertsegovinassa vapaaehtoisena hän rakastui espanjalaiseen nuoreen mieheen, jonka myötä hän päätti muuttaa Espanjaan.  – Kieltä tuli pakostakin opittua, koska kylässä, jossa hän asui, kukaan muu ei puhunut englantia. Kielet ovat laajentaneet Hanna-Kaisan maailmankuvaa jonkin verran ja auttaneet ymmärtämään ympäröivää kulttuuria. Niiden lisäksi maailmankuvaa ovat erityisesti laajentaneet lukiovuodet kehitysmaassa sekä siihen kontrastina toisella tavalla silmiä avaava kesä Tukholman hienostoalueella. – Kieli ilman kulttuuria ja etenkin historian tuntemusta on onttoa: ilman Saksan ja Neuvostoliiton historiaa ei voi ymmärtää Viroa eikä ilman arabikulttuuria Espanjaa, toteaa Hanna-Kaisa kertoessaan siitä, kuinka vieraat kielet, samoin äidinkielen osaaminen, avaavat kliseisestikin ilmaistusti lukuisia ovia vain, jos taitoa osaa hyödyntää. – Jos joku olisi sanonut minulle ensimmäisenä päivänä Tarton yliopiston päärakennuksen luentosalissa, että joku päivä päädyn vielä itse luennoimaan tänne, en olisi uskonut. Niin vain kävi. Tärkeimpiä ovat kuitenkin ne ystävyyssuhteet, joita kielitaito on mahdollistanut, antaa Hanna-Kaisa esimerkin siitä, mitä kielten osaaminen on hänelle tuonut. Myös se, että oppii nauramaan omille virheillensä, on Hanna-Kaisan mukaan tärkeää.  – Ei ole mitään merkitystä, vaikka sanoo tai ääntää väärin. Tärkeämpää on se, minkälaisen kuvan antaa itsestään ihmisenä niissä keskustelutilanteissa ja miten saa asiat selvitettyä, rohkaisee Hanna-Kaisa kielten opiskelijoita. Hanna-Kaisan tavoitteena on jakaa oppimisen iloa ja ottaa erilaiset opiskelijat huomioon.  – Kaikilla on oikeus opiskella vierasta kieltä. Ei tarvitse tulla huippuosaajaksi. Totta kai haluan, että kaikki osaisivat kaiken mahdollisimman hyvin, mutta täytyy vain hyväksyä, ettei kaikilla ole samat tavoitteet, kertoo Hanna-Kaisa näkemyksestään kielten opiskeluun. Nyt opettajan tuolilla istuessaan ja kerrottuaan monivaiheisesta urapolustaan Hanna-Kaisa miettii nykylukiolaisia ja omaa aikaansa lukiossa ja jatko-opintoihin lähtiessään. Ajat ovat hänen mukaansa muuttuneet – ihan kymmenessä vuodessakin. Hanna-Kaisan lukioaikana oman jutun löytäminen ei ollut yhtä kiireistä kuin se opettajanpöydän takaa nyt näyttäytyy eikä rahaakaan mietitty niin kuumeisesti tulevaisuudenvalintoja tehdessä. – Monelle kirjallisuuden opiskelu saattaa näyttäytyä turhalta, jopa suoralta tieltä työttömyyteen ja tuhoon, naurahtaa Hanna-Kaisa ajatuksille alasta, jota hän lähti opiskelemaan. – Ei minun tarvinnut tietää erityisemmin, kun lähdin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta. Jotenkin oli sellainen vapaus ja luottamus siihen, että kyllä jotain löytyy, kun lähtee opiskelemaan, Hanna-Kaisa vertaa nykypäivää oman opiskeluaikansa yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. – Motivaatiotutkijat sanovat, että jos et tiedä, mikä sinua kiinnostaa, pitäisi olla kiinnostunut kaikesta. Kyllä asiat varmasti järjestyvät. Ei maailma kaadu siihen, jos ei heti löydä sitä; on kestänyt aika monta vuotta, ennen kuin itse löysin oman juttuni. Ja onkohan se meikäläisen juttu vieläkään löytynyt? Kiiruhda hitaasti {{page}} Teksti: Mikael Liimatainen Leo Heikkilä saavutti 3. sijan abien ruotsin kielen kirjoituskilpailussa. Marju Hovi ja Paavo Rönkkönen palkittiin saksan kielen Itävalta-aiheisessa kirjoituskilpailussa A-saksan sarjassa. Elina Rämä palkittiin edellä mainitussa kilpailussa B-saksan sarjassa. Ma olen Säm (Mark Samuel Malk), ma olen 18-aastane. Ma elan Tallinnas ja käin Tallinna Ühisgümnaasiumis. Olen väga aktiivne ja sõbralik indiviid. Ei ole midagi, mida ma ei oskaks:) Ma olen õppinud koolis soome keelt 6. klassist saati ning jätkasin oma õpinguid gümnaasiumis võõrkeelte klassis, kus sain soome keelt edasi õppida. Ma arvan, et soome keele oskamine tuleb kasuks mulle tulevikus. Mida rohkem keeli ma oskan rääkida, seda parem. Mulle pakuti suurepärane võimalus tulla nädalaks Kouvolasse kooli. Paaril eesmärgil: 1. Olles keskkonnas, kus räägitakse soome keelt, saan ka mina paremaks keelerääkijaks. 2. Saada rohkem teada soome keele ja -kultuuri kohta. 3. Saada uusi sõpru Mu päev näeb enamasti selline välja: 1. Ärkan ja tulen kooli 2. Käin mulle määratud tundides (matemaatika, eesti keel, soome keel, ühiskonnaõpetus, psüholoogia, inglise keel, filosoofia) 3. Pärast kooli lähen Topiase juurde ning kas sööme, puhkame või teeme midagi muud. 4. Pärast kooli oleme me (mina, Katy, Topias ja Mikael) teinud koos huvitavaid asju: käinud kohvikus, kinos, bowlingut mängimas, jõusaalis jne. 5. Õhtul kodus söön, teen kodutöid ja lähen magama. Soome gümnaasiumis oli tore. Väga palju erinev kui Eestis. Mulle meeldib see idee, et õpilased saavad valida, mis tundides nad soovivad osaleda. Tunniplaan oli küll veits segane, aga see selleks. Kõik õpilased tegid oma asju, seega väga palju uusi sõpru ma ei saanud. Soomes on kõik nii palju rahulikum ning kõik sujub ilusti. Ma tahaks, et ka meie koolis oleksid asjad nii nagu Kouvolas. Menestystä kirjoituskilpailuissa Mikael Liimatainen (21E) voitti ruotsin kirjoituskilpailun 300 euron pääpalkinnon lukion toisen vuosikurssin sarjassa pitkä oppimäärä ja kielikylpytausta. Kilpailun järjesti Suomen ruotsinopettajat ry yhteistyössä SFV:n (Svenska folkskolans vänner) kanssa helmi–maaliskuussa 2023. Tekstejä lähetettiin lukion kilpasarjoihin tänä vuonna yli 100 kappaletta. Voiton kunniaksi järjestettiin palkinnonjakotilaisuus SFV:n tiloissa Helsingissä aurinkoisena maanantaina 15. toukokuuta 2023 peruskoulun ja lukion neljän eri sarjan voittajille. Tiivistunnelmaisessa tilaisuudessa voittaneiden opiskelijoiden lisäksi olivat myös heidän ruotsinopettajansa. Kouvolan Yhteislyseosta juhlallisuuksiin osallistui ruotsinopettaja Satu Huuhka. Seremonioiden jälkeen tilaisuuteen kutsutut pääsivät Camilla Nordbladin (SFV) johtamalle Helsinki-kierrokselle, jossa tutustuttiin keskustan nähtävyyksien historiaan ruotsiksi. Mikael voitti kirjoituskilpailun ukrainalaiselle ystävällensä kirjoitetulla kiitoskirjeellä, jonka voi lukea tästä: ”Kära N.N., det var en relativt vanlig och uppsluppen fredag i september för tre år sedan då mitt liv förändrades för evigt: vi träffades av en slump på nätet och gradvis lärde känna varandra. Som tur är dog intresset aldrig ut, och sedan dess har jag skrattat, gråtit och diskuterat livets mening tillsammans med dig. Därmed måste jag medge att livet utan dig skulle vara tråkigare än vad det har varit tack vare dig. Du har alltid lyckats med att hitta rätta ord för att ge den tröst som behövts under gången av livets berg-och-dalbana. Nu, när livet äntligen ser ljusare ut för min sida, har det tyvärr kastats en skugga över ditt lands framtid. Därför vill jag göra mitt bästa för att se till att du ser ljuset i slutet av tunneln såväl nu under krigets gång som i framtiden. Och fastän möjligheten att träffa dig i din kära hemstad i Ukraina flög i luften efter början av kriget, antar jag att det kommer en dag då vi kan till slut träffas ansikte mot ansikte. Att bli hopplös är att bara skjuta sig själv i foten, även om händelserna i omgivningen kan kännas skrämmande i dagsläget. Sammanfattningsvis kan man lätt konstatera att jag är oerhört tacksam för att ha en vän som dig vars namn i avsändarrubriken på ett nytt meddelande alltid åstadkommer en känsla av nöjdhet och glädje hos mig. Stort tack för att du finns! Mikael Liimatainen, 18” Kansainvälisiä kontakteja Kouvolan Yhteislyseossa osataan ruotsia Säm, Tallinna Ühisgümnaasium {{page}} K uluneena lukuvuonna Yhteislyseossa on ollut lyhyemmällä tai pidemmällä vierailulla opiskelijoita ja opettajia Belgiasta, Italiasta, Meksikosta, Ranskasta, Tšekistä ja Virosta. Koska kansainvälisyys on useimmiten monikielistä, antaa Kylän jutut tänä vuonna opiskelijoiden äänen kuulua monikielisesti. Moni teksteistä onkin kirjoitettu Yhteislyseon laajasta kielivalikoimasta löytyvällä kielellä. Viron kielen oheen on laadittu sanasto, joten viroa osaamatonkin voi kokeilla sen avulla, kuinka paljon sisarkielestä voi ymmärtääkään. Mukavia lukuhetkiä vieraiden kielten parissa! Suomen ruotsinopettajat ry:n puheenjohtaja Eija Heikkala ja yhdistyksen sihteeri Sini Sydänmaanlakka palkitsivat Mikael Liimataisen (21E) SFV:n tiloissa. Kuva: Satu Huuhka {{page}} Katy, Tallinna Ühisgümnaasium Mina olen Katy Lipetski. Ma olen 18-aastane ning olen terve elu elanud Eestis, Tallinnas. Olen õppinud 12 aastat Tallinna Ühisgümnaasiumis. Soome keelt hakkasin õppima kuuendas klassis ning gümnaasiumis valisin keelte suuna, kus soome keelega jätkasin. Minule pakkus Soome õppima tulemine huvi, sest olen väga palju kuulnud sellest, kui hea õppesüsteem Soomes on. Tahtsin ise seda kogemust endale ning selle ma siin ka sain. Ma tahtsin ka arendada oma Soome keelt ning suurendada oma sõnavara. Soome keel meeldib mulle, sest esiteks seda on lihtne õppida, sest see on väga sarnane eesti keelega. Teiseks kindlasti meeldib mulle see, sest Soome on meie naaber ning väga tore on osata naaberriigi keelt. Soome ja Eesti koolid on kindlasti väga erinevad. Nädala alguses oli natuke segadust tekitav kõik, kuid lõpuks sain aru, kuidas siin asjad käivad. Lisaks oli väga huvitav, et kõikides tundides kasutati arvuteid. Eestis on see täielikult keelatud ning oli väga suur erinevus. Tunnid olid huvitavad ning sain ka eesmärgile lähemale, milleks oli sõnavara suurendamine. Sõnastik – sanasto Marlies, Belgia "Finland 6.03-10.03.2023" {{page}} Gael, Meksiko Estimados miembros de la escuela, Quiero expresar mi más sincero agradecimiento por la oportunidad que me han brindado de ser un estudiante de intercambio en su escuela. Ha sido una experiencia inolvidable que ha cambiado mi vida de muchas maneras. Agradezco a mis profesores y compañeros de clase por su paciencia y apoyo durante mi estadía en su escuela. Me han ayudado a adaptarme a un nuevo sistema educativo y a entender mejor su forma de enseñanza. También quiero agradecer a la organización que hizo posible este intercambio, por su dedicación y esfuerzo en hacer que mi estadía en su escuela fuera lo más placentera posible. Me llevo conmigo recuerdos invaluables, amistades duraderas y una experiencia de vida que nunca olvidaré. Gracias por haberme recibido en su escuela y por haberme brindado la oportunidad de aprender y crecer como estudiante y como persona. Atentamente, Hiram Gael Rodríguez Canales Katy ja Säm Kuva: Hanna-Kaisa Minkkinen Op een vroege maandagochtend stonden we met onze klas van 8 leerlingen klaar in het station van Oostende om onze reis aan te vatten richting Kouvola. Wanneer we toekwamen in het winterse land werd elk van ons met open armen ontvangen in een Finse familie. Zo konden we de Finse cultuur van dichtbij ervaren. De volgende dag zaten we op de schoolbanken. We werkten samen aan een groepsproject; het behandelde thema was vrouwen. De rechten van vrouwen uit België, Finland en de oudheid werden vergeleken. Er werden enkele Fakebookpagina’s aangemaakt over oude Romeinse bekendheden en verder maakten we een quiz over het huwelijk, vrije tijd, werk van vrouwen van verschillende tijden en nationaliteiten. Naast het schoolwerk konden we deelnemen aan buitenschoolse activiteiten zoals skiën of een snowshoe wandeling. Met veel enthousiasme van de Finse leerlingen werden we doorheen de cultuur van het land begeleid. We bezochten ook onder andere de hoofdstad Helsinki, waar we enkele toeristische plaatsen bezochten. Wat een leerrijke ervaring! arendama kehittää aru saama ymmärtää arvama olla jtak mieltä  arvuti tietokone  edasi õppima jatkaa opintoja  eesmärk tavoite, tarkoitus  hakkama alkaa, aloittaa  huvi pakkuma kiinnostaa  huvitav mielenkiintoinen endale itselle  juurde jkn luokse  jõusaal kuntosali  kasutama käyttää  keskkond ympäristö  kindlasti tietenkin  kohta (koskea jtak) lihtne helppo magama nukkua meeldima pitää naaberriik naapurimaa nädal viikko natuke vähän ning ja, sekä pakkuma tarjota pärast jnkn jälkeen puhkama levätä rääkima puhua rahulik rauhallinen rohkem enemmän sarnane samanlainen seega näin ollen segadust tekitav hämmentävä sõber ystävä, kaveri suurepärane suuremmoinen terve koko tore kiva, hauska välja nägema näyttää jltak veits pikkasen võimalus mahdollisuus õhtul illalla ärkama herätä {{page}} Marco ja Samadhi, Italia "Come puoi descrivere questa esperienza a qualcuno?" {{page}} Ahdistava luontokato {{page}} Huhtikuun puolivälissä tämän lukuvuoden Studia Generalia -luentosarja huipentui professori, tutkija, kahden tutkimusryhmän johtaja sekä Turun yliopiston varadekaani Ilari Sääksjärven vierailuun. Sääksjärvi oli puhumassa Yhteislyseolla ajankohtaisesta aiheesta, luontokadosta ja biodiversiteetistä. Samaa teemaa sivusi jo aikaisemmin keväällä tietokirjailija Juha Kauppinen, joka puhui lukiolaisille luonnon monimuotoisuuden merkityksestä. Sääksjärvi on tullut tunnetuksi Amazonin sademetsien tutkimuksesta. Hän on viettänyt pitkiä aikoja sademetsissä ja tehnyt siellä eksoottiseltakin kuulostavaa tutkimustyötä erilaisten tutkimusryhmien jäsenenä. Tutkimusryhmien tehtävänä on ollut etsiä uusia ihmisille tuntemattomia lajeja ja antaa niille nimiä. Useimmiten uudet löydöt ovat hyönteisiä ja hämähäkkejä. Sääksjärvi esittelikin luennollaan muutaman vuoden takaisia ja vasta äskettäin löydettyjä kiehtovia lajeja. Kuitenkin monia Amazonian aluella eläviä lajeja, joita kaikkia ei vielä edes tunneta, uhkaa tulevaisuudessa mahdollinen sukupuutto. Se johtuu luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta. Sääksjärvi käsitteli luontokatoa erityisesti nuoriin liittyvän ilmastoahdistuksen näkökulmasta. Monilla nuorilla on hänen mukaansa viime vuosina kertynyt ilmastoahdistusta. Sääksjärvi kertoo kokevansa itsekin ahdistusta jatkuvista uutisista, mutta painottaa ilmastoahdistuksen olevan hyväksyttävää ja aiheellista. Vaikka luontokato etenee nopeasti, haluaa Sääksjärvi kuitenkin muistuttaa, että luontokato ja ilmastonmuutos eivät ole täysin selvittämättömissä vielä. – Ollaan vielä semmoisessa tilanteessa, että asialle voidaan vielä tehdä jotain. Myös nuorilla on Sääksjärven mukaan mahdollisuus vaikuttaa monella tavalla lajien tulevaisuuteen. Pienet arkiset teot, kuten roskaamisen välttäminen, kierrättäminen ja käytettyjen tavaroiden suosiminen, ovat hyviä keinoja. Lisäksi Sääksjärvi kertoo suuren vaikutuksen olevan sillä, miten toimii omassa kaveripiirissään, sillä monet nuoret kuuntelevat toisiaan. Sääksjärvi vinkkaa lukiolaisille hyvää verkkosivua (luontopaneeli.fi), josta on mahdollista lukea lisää aiheesta helpolla kielellä. Sääksjärven luento herätti innostuneen yleisökeskustelun. Luennon tunnelmista voi lukea lisää koulumme biologian ja maantieteen opettajan Jari Kolehmaisen ympäristöblogista (biologi-jari.blogspot.com). Psst! Italialaisten vierailusta Yhteislyseolla lisää sivulla 42 Il Liceo d’Arconate e d’Europa e il Liceo di Kouvola hanno avuto l’onore di unirsi in questa magnifica esperienza 1 anno fa online, inizialmente eravamo solamente degli adolescenti di 2 paesi totalmente differenti che erano entusiasti di buttarsi in un nuovo ed incalzante progetto! Dopo aver ospitato e dopo essere stati ospitati, abbiamo capito il vero valore di questa avventura; Ovvero andare oltre alle diversità di ognuno di noi, siamo riusciti a formare un gruppo fantastico che ha imparato a conoscersi e volersi bene! Ogni giorno del progetto con tantissima della nostra curiosità abbiamo imparato cose nuove, visto luoghi meravigliosi come Helsinki, Milano, Torino e Porvoo, abbiamo combattuto delle paure, siamo riusciti a comprendere la bellezza della diversità e soprattutto siamo stati capaci di vivere la spensieratezza e la libertà della nostra età! Far parte della generazione erasmus è qualcosa di indescrivibile a parole, proprio perché le connessioni umane sono qualcosa che vanno oltre, vanno vissute e sentite. Immaginatevi 16 ragazzi italiani che realizzano di star facendo uno scambio con dei ragazzi provenienti dalla Finlandia. C’é chi era già emozionato all’idea di approcciarsi ad una cultura totalmente diversa o meglio da scoprire. Il tema su cui dovevamo lavorare tutti assieme riguardava proprio la diversità “United in diversity”. Il percorso che abbiamo svolto era costituito da vari workshop originali ed escursioni interessanti, ma tutto questo ha aiutato a far emergere il nostro lato umano. Ci siamo presentati come gli italiani rumorosi e vivaci e i finlandesi come taciturni e quieti ma vi garantiamo che nonostante queste indoli diverse siamo riusciti a creare un legame che nessuno di noi si sarebbe mai aspettato. Insieme non solo ci siamo mostrati capaci di snocciolare e comprendere cos’è la diversità e perché sia importante per noi e per l’Europa di oggi, ma abbiamo riso molto, mostrando la parte più genuina di noi stessi, senza timore di giudizio. Proprio per questo ci siamo resi vulnerabili, abbiamo condiviso parti profonde di noi stessi fino ad affrontare insieme la paura che ci accomuna tutti, dover perdere l’altro e veder svanire tutti i momenti belli passati assieme. Ma è proprio questa paura che rende viva la nostra voglia di rivederci e sentire l’altro ancora e ancora. In conclusione il nostro invito che facciamo ai voi lettori è quello di buttarvi e cogliere le occasioni nuove, piccole o grandi che siano e per quanto vi facciano paura, perché non ci saranno mai perdite ma solo conquiste. Teksti: Taru Niemelä Kuva: Jari Kolehmainen Fysiikan tiedeprojekti –opintojakson opiskelijoiden matka Cerniin {{page}} Matemaattisten aineiden menestystä Teksti ja kuva: Ossi Töttö ja Einar Vahla Koko Suomen matematiikan avoimessa sarjassa Niilo Mämmelä oli 21. ja Mathias Kaario oli välisarjan 20. ja Sisu Vepsäläinen oli fysiikan avoimessa sarjassa 95. Nykyisen lukiomme kurssivalikoiman FY11-opintojakson opiskelijat saivat lukuvuonna 2022–2023 ainutkertaisen kunnian matkustaa Sveitsiin maaliskuun alussa tutustumaan hiukkasfysiikkaan Cernissä, Euroopan merkittävimmässä hiukkasfysiikan tutkimuslaitoksessa. Matkallamme näimme paljon erilaisia rakennuksia ja laitteita erilaisine käyttötarkoituksineen sekä opimme myös varmasti jokainen jotakin uutta fysiikan kiehtovasta maailmasta, opettajia myöten. Matka ei kuitenkaan ollut pelkkää opiskelua, vaan samalla pääsimme tutustumaan myös kauniiseen Sveitsiin ja suomalaiselle suureen Geneven kaupunkiin. Hiukkasfysiikkaan tutustuminen alkoi itse asiassa jo joulukuussa lyhyehköllä seminaarimatkalla Jyväskylän yliopistolle, missä pääsimme kuulemaan hiukkasfysiikan alkeista ja siitä, minkälaista hiukkasfysiikkaan liittyvää tutkimusta voidaan tehdä jopa Suomessa. Matka ja koko opintojakso tuntui olevan kaikille opiskelijoille mieluinen. Kotiinpaluu ainakin tuntui kaikista haikealle silloin, kun kaikki olivat viimeisenä päivänä Cernissä jo valmiita alanvaihtoon siivoojiksi, jäädäkseen Cerniin keinolla millä hyvänsä. Myös kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan, ja niin opiskelijat palasivat synkeään Suomeen, mutta kuitenkin fysiikan ihmeellisen maailman ja oppimisen iloa täynnä. Opiskelijat kiittävät matkan mahdollistaneita osapuolia eli opetushallitusta, JEV-säätiötä, Kymin osakeyhtiön 100-vuotissäätiötä ja Kouvolan kaupunkia. Haastattelussa kielilähettiläs Ville-Pekka Niskanen Kielilähettiläs Ville-Pekka Niskanen keväisellä Manskin kävelykadulla . Kuva: Mikael Liimatainen Kielilähettiläs Ville-Pekka Niskanen vieraili Kouvolan Yhteislyseossa ruotsin kielen tunneilla 7.11.2022 kertomassa opiskelijoille ruotsin kielen hyödyistä. Lukiollamme käydessään Niskanen tapasi myös tuttuja kasvoja omalta lukioajaltansa: niin Satu Huuhka kuin Päivi Valojää ovat Niskasen entisiä ruotsinopettajia Kouvolan yhteiskoulun lukion ajoilta. Muun muassa näiden opettajien opissa Niskanen onkin rakentanut nykyiselle kielitaidolleen pohjan, josta Niskanen hyötyy päivittäin eri tavoin. Tämän vuoksi Niskanen tahtookin levittää ruotsin kielen ilosanomaa kielilähettiläänä.  – Jossain sivusilmällä näin uutisen, että tällaista projektia ollaan aloittamassa ja siihen etsitään vapaaehtoisia. Yhtenä päivänä se yhtäkkiä tuli taas mieleen ja päätin lähetä mukaan. Ideahan on se, että vierailulla taustaltaan ihan suomenkieliset käyvät oppilaitoksissa puhumassa ruotsin kielestä, sen oppimisesta, hyödyistä ja mahdollisuuksista, Niskanen kuvaa innostuneesti kielilähettilään roolia. – Kyllä kaikki poikkeuksetta tietävät, että on hyödyllistä osata kieliä, mutta on se tietyllä tapaa eri asia kuulla ruotsin hyödyistä sellaiselta, joka ei kuitenkaan ole ruotsinopettaja, lisää Niskanen hymyillen. Hänen elämässään toisen kotimaisen osaamisesta on ollut runsaasti hyötyä niin työnhaussa, vapaa-ajalla kuin nykyisessä koronapandemian hallintaan keskittyvässä väitöskirjatutkimustyössäkin.  Niskanen sanoo ruotsin kielen ja sen osaamisen olleen osa hänen identiteettiänsä lukioajoista lähtien. Lukiossa Niskanen pyrki kuuntelemaan ja lukemaan ruotsia sekä käyttämään sitä rohkeasti.  – Saatavilla oleva ruotsinkielinen media tuolloin oli vähäisempää, mutta pyrin esimerkiksi kuuntelemaan radiota. Kuitenkin keskeisimmästä päästä oli ruotsin kurssit, joilla tajusi oppineensa aika hyvin ruotsin. Sitten sitä uskaltautui käyttämään kesätöissä.  – En muista, että olisin mitään pitkää kirjaa kuitenkaan lukenut lukiossa; ensimmäisen kerran luin ruotsiksi kirjan kannesta kanteen Yrkeshögskolan Arcadassa opiskellessa. Se oli Jonas Hassen Khemirin Allt jag inte minns, naurahtaa Niskanen ja suosittelee kyseistä teosta. Nykyäänkin Niskanen lukee ruotsiksi erilaisia tekstejä – ei vain maitopurkkeja, joista kiinnostus ruotsin kieltä kohtaan lähti lapsena BUU-Klubbenin lisäksi. – Viime aikoina on ollut mielenkiintoista seurata Suomen Nato-jäsenyyteen liittyvää keskustelua ruotsalaisista medioistakin, jolloin on päässyt lukemaan alkuperäisistä lähteistä, mitä Ruotsissa aiheesta kirjoitetaan. Kielilähettiläänä Niskanen lähestyy vierailuillansa ruotsia hyötyjen kautta. Useimmiten Niskanen laittaa oppilaat keskustelemaan keskenään siitä, tarvitaanko ruotsin kieltä. Lisäksi hän pyytää oppilaita perustelemaan näkemyksensä ja tuo myös joitain muita näkemyksiä avoimessa keskustelussa esille.  – Senhän tavallaan tietää jo, että osalla voi olla negatiivisia mielipiteitä ruotsista, ja se on täysin okei. Itse koen tärkeänä, että tuo juuri hyötyjä ja sitä kautta uusia ajatuksia keskusteluun. Todella mielenkiintoista on kuulla, miten oppilaat ajattelevat; aina avoimin mielin ja tunnelmin menen heille puhumaan, toteaa kokemuksen syvällä rintaäänellä Niskanen, joka on käynyt kymmenillä kielilähettilästunneilla niin lukioissa kuin yläkouluissa. Niskanen kehottaa lukiolaisia, joita ruotsin opiskelu ei kiinnosta, pohtimaan sen hyötyjä: – Ehkä kielen osaamisen hyödyt voivat auttaa siinä oppimisessa: jos miettii työelämää, oli se työ mikä tahansa, haki sitten kesätyötä tai kaupasta töitä, niin ruotsista on aina valtavasti hyötyä. Itse näen, että olen saanut kaikki työpaikkani osittain sen takia, että ruotsia osaan; se on heti valtti kesätöissäkin, jos osaa palvella ruotsiksi. Aika moni suomalainen kuitenkin sitä ruotsia puhuu eikä Kouvolassa hirveän kaukana ruotsinkielisiltä alueilta edes sijaitakaan. Hyötyjä siis korostaisin: ei edes tarvitse miettiä kauas tulevaan, vaan vaikka ihan ensi kesänä siitä voi hyötyä. {{page}} ”Ruotsin kielestä voi hyötyä jo nyt” Teksti ja kuva: Mikael Liimatainen {{page}} Teksti: Essi Nikki Kriisit ovat historiassa merkittäviä, ja on tärkeää ymmärtää, miten ne ovat muokanneet yhteiskuntaa. – Antti Kokkonen {{page}} Kaikki ovat tervetulleita opiskelemaan sotahistoriaa! Opintojaksomainos Milloin käytiin ensimmäinen muistiin kirjattu taistelu? Miksi antiikin Rooma menestyi niin hyvin sotimisessa?  Miten Persianlahden sodassa käytettiin Hannibalin taktiikkaa? Millaisia aseita ja tekniikoita on käytetty ja miten sotaa on ylipäänsä käyty? Näihin kysymyksiin antaa vastauksen ensi vuonna pidettävä sotataidon historian opintojakso, jonka pitää historian ja yhteiskuntaopin opettaja Antti Kokkonen. Opintojaksolla tarkastellaan sotia niitä ihannoimatta tai puolia valitsematta. Opintojakso syventääkin tietämystä siitä, miksi ja miten sotia ylipäänsä käydään. Sotahistorian tietämys auttaa myös paremmin ymmärtämään nykyajan kriisejä. Opintojakso arvioidaan suoritusmerkinnällä, ja osallistua voi kuka tahansa aiheesta kiinnostunut. Tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi, koska vastaavaa opintojaksoa ei ole koskaan aiemmin järjestetty. " Bowlbya ja tärkeitä muistoja samassa paikassa Teksti ja kuva: Iida Joela Yhteislyseosta löytyy monta erilaista paikkaa opiskeluun ja ajanviettoon. Perinneaula, toisen kerroksen hiljainen tila ja kirjastot palvelevat opiskelijoita ympäri lukuvuoden. Näistä tiloista vanhan puolen tiedekirjasto koki kuluneen lukuvuoden aikana hiljaisen muodonmuutoksen. Kylmästä ja hiukan kolkosta kirjastosta on kuoriutunut viihtyisä paikka opiskeluun, tiedonjanon sammuttamiseen ja ystävien kanssa oleskeluun. Kalusteet uusittiin ja hyllyjä selkiytettiin. Tuntuu ihan siltä, kuin toukasta olisi tullut kaunis perhonen kaikessa rauhassa. Kirjastosta on varattu hyllytilaa eri tieteille. Löytyy niin biologiaa, matematiikkaa kuin psykologiaakin. Psykologian hylly on vielä pieni. Vaikka hylly on aivan portaikon oven lähellä, onnistuu hätäinen toimittaja kävelemään sen ohi. Lopulta hylly kuitenkin löytyy. Vaikka kirjoja ei ole hyllytolkulla, valinnanvaraa on paljon. Kiinnostaako kenties käyttäytymisterapia tai autismi? Vai olisiko aika tarttua kehityspsykologiaan tai tietoisuuteen? Onnistuu! Psykologian opettaja Anna-Maria Suikkasen mukaan valikoima tulee laajentumaan tulevina lukuvuosina. Kuitenkin jo nyt kirjasto palvelee hyvin psykologian opiskelijoita. Psykologian opiskelussa ei ole tänä lukuvuonna tapahtunut kovinkaan suuria muutoksia. Opetussuunnitelman uudistaminen on toki tuonut omat muutoksensa opiskeluun, mutta Anna-Maria kertoo juuri siksi mieluummin rauhoittaneensa opetusta. -Suurempien projektien aika on myöhemmin. Anna-Maria kokee, että tiedekirjasto on “oiva paikka syventää oppimaansa, oppia muilta ja saada uusia näkökulmia – erilaisia kuin ne tutut ja omat”. – Opiskeluhetket kirjastossa yhdessä ystävien kanssa olivat aikoinaan omien opintojeni antoisimpia hetkiä. Toivottavasti meidänkin tiedekirjasto voisi näyttäytyä sellaisena paikkana koulumme lukiolaisille, Anna-Maria pohdiskelee. Anna-Marian mukaan hyllyssä ei ole yhtä tiettyä kirjaa, joka jokaisen psykologian opiskelijan pitäisi lukea, mutta klassikkoteoksiin olisi hyödyllistä tutustua. Esimerkiksi John Bowlbyn tuotantoa löytyy hyllystä. – Rohkaisen opiskelijoita harrastamaan psykologiaa monessa muodossa. Tieteellisille kirjoille, tiedeuutisille tai vaikkapa vähän popularisoiduillekin tieteellisille teoksille löytyy oma paikkansa arjesta. Lukemisesta kannattaa tehdä hyvä rutiini, Anna-Maria toteaa. {{page}} Piispan kanssa kahvilla Patrick Haga pitämässä puhetta ylioppilasjuhlassa Suomen 107. itsenäisyyspäivänä syntyi uusi käytänne: kenraali ennen yo-juhlaa Teksti: Mikael Liimatainen Kuva: Nana Cihangir 5. joulukuuta 2022 Kouvolan Yhteislyseossa vietettiin Suomen itsenäisyyspäivää koronarajoitusten jälkeisellä ajalla ensimmäistä kertaa taas urheiluhallissa. Ykkösten ja kakkosten juhlatilaisuuden avasi opettaja Marko Ikonen toivottamalla tyylikkäästi Suomen lipun saattueen saliin. Rehtori Sanna Liljeqvist loi katsauksen itsenäisen Suomen historiasta kohti nykypäivää ja muisteli aiempien sukupolvien panosta Suomen hyväksi. Rehtorin puheessa kuultiin muun muassa puhetta itsenäisyyden merkityksestä. – Meidän on oltava onnellisia, kun voimme elää turvallisessa ja itsenäisessä Suomessa, Liljeqvist painotti puheessaan itsenäisyyden merkitystä nykymaailmassa. Opiskelijoiden taiteellista osaamista päästiin todistamaan erilaisissa musiikkiesityksissä. Ohjelmistossa oli muun muassa kansallissäveltäjä Jean Sibeliusta sekä kevään musikaaliin liittyvää Olavi Uusivirtaa. Lisäksi opiskelijat esittivät itse suunnittelemansa tanssiesityksen Antti Tuiskun versioon kappaleesta Minun Suomeni. Ilmaisutaitoryhmän näytelmä tyypillisistä suomalaisista ”Korhosista” leikitteli suomalaisilla stereotypioilla ja oli vuorovaikutteinen. Yleisö pääsi käsiäänestyksellä vastaamaan muun muassa ikuiseen murrekysymykseen, käytetäänkö sanaa ‘vihta’ vai ’vasta’. Näiden lisäksi tilaisuudessa kuultiin myös perinteinen vapauden viesti, jonka opiskelijakunnan väistyvä puheenjohtaja välitti seuraajalleen. Joulukuun juhlat perinteisin menoin Uuden puolen aulassa on tungosta. Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen seurueineen toivotetaan masurkalla tervetulleeksi. Vierailu on toteutettu osana piispantarkastusta. Tarkastuksessa piispa tarkastaa seurakunnan tilanteen ja tapaa esimerkiksi seurakunnan työntekijöitä. Mitä piispa tekee lukiolla, jos tarkastus koskee seurakunnan tilaa? - Minä haluan, että yhtenä osana piispantarkastusta seurakunta ja piispa verkostoituvat tähän muuhun yhteiskuntaan. Osana piispantarkastusta on tärkeää se, että tavallisella seurakuntalaisella on mahdollisuus tavata piispaa, Seppo Häkkinen kertoo. Monikaan tavallinen seurakuntalainen ei koskaan tapaa piispaa, joten tilaisuus on monelle kerran elämässä -kokemus. Piispan pääsivät tapaamaan ryhmä ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita sekä pari UE6-kurssin abiturienttia. Kurssi käsittelee uskonnon ja median suhdetta, josta Laila Valo ja Elsa Kosola haastattelivat piispaa. Häkkinen kehuu kysymysten laatua. - Haastattelussa oikeasti porauduttiin olennaisiin viestinnän kysymyksiin. Taustatyön tekeminen vaatii aikaa ja perehtymistä. Huomasin, että te [opiskelijat] olette tehneet sen työn. Häkkisen mielestä Yhteislyseo on aktiivinen ja tiloiltaan moderni koulu. Hän on itse kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1977 Lauritsalan lukiosta. Yhteislyseon tunnuslauseen mukaisesti Häkkinen ajattelee, että lukio on elämän parasta aikaa. - Arvostan lukiota pitkälti yleissivistyksen antajana. Toivoisin, että lukio säilyisikin sellaisena. Sitähän on sanottu, että ihminen on tietyssä mielessä viisaimmillaan lukion viimeisellä luokalla tai ylioppilaskirjoitusten jälkeen, koska silloin tietää niin paljon eri alueilta. Allekirjoitan tuon teidän lukion lauseenne. Häkkisen lukioajoista on kulunut jo melkein 50 vuotta. Tuossa ajassa lukiokoulutus on muuttunut paljon. - Se, mitä nyt olen kuulostellut lukiolaisten elämää, niin minusta se tuntuu aika rankalta. Toivoisin, että lukioaika antaisi mahdollisuuden ihmisenä kasvamiseen ja että teitä ei ihan uuvutettaisi jo lukioaikana, Häkkinen pohtii. Lopuksi Häkkinen haluaa lähettää viestin nuorille. - Meillä on paljon uhkakuvia, jotka helposti saattavat viedä tulevaisuudenuskoa. Viestini teille nuorille lukiolaisille on se, että kyllä yhdessä näistä selvitään. Olemme ennenkin selvinneet kansana ja ihmiskuntana, ja uskon, että tulevaisuus on meille kuitenkin hyvä. Teksti: Iida Joela {{page}} Kouvolan Yhteislyseossa on vietetty kahtena edeltävänä vuonna perinteistä puurojuhlaa koronarajoituksin, mutta 19. joulukuuta 2022 puurojuhlaa päästiin juhlistamaan yhdessä. Puurojuhla alkoi lukion bändiryhmän esittämällä Whamin tunnetulla joululaululla Last Christmas. Liikuntatutorit vetivät puurojuhlan kaltaisille juhlille epätyypillisesti taukojumpan. Suunniteltu Kahoot-tietovisa kaatui teknisiin ongelmiin, ja se korvattiin ylimääräisellä bändiryhmän musiikkiesityksellä. Tutorit Ossi Sipilä ja Leo Katainen naurattivat yleisöä vitsihetkellään. Tilaisuuden loppupuolella Yhteislyseon opettajien esitys paljasti, mitä tapahtuu opettajienhuoneessa sähkökatkon aikana. Otsalamppupäisten opettajien tarinaa kertoi Anitra Raivio. Juonessa oli pieniä intertekstuaalisia viitteitä jouluevankeliumiin. Lopuksi Korvatunturilta saapuivat lavalle joulupukkina ja -muorina Pasi Lintinen ja Saila Frosti toivottamaan leppoisaa joulua koko Yhteislyseon väelle. Puurojuhlaa vietettiin jälleen paikan päällä – teknisistä ongelmista huolimatta {{page}} Yhteislyseolaiset odottelivat joululoman alkua kirkossa ja museoissa Syyslukukauden viimeinen päivä 21.12.2022 päättyi Yhteislyseon opiskelijoilla joko joulukirkkoon Kouvolan keskuskirkossa tai museovierailuihin Poikilossa. Poikilo-museoissa yhteislyseolaiset pääsivät tutustumaan taidemuseossa videopeleihin keskittyvään interaktiiviseen Pelipoikilo-näyttelyyn ja kaupunginmuseon puolella Kouvolan Teatterin 60-vuotisjuhlanäyttelyyn Koko Kouvolan Teatteri. Pelipoikilossa vierailijat pääsivät itse pelaamaan digitaalisia ja fyysisiä pelejä. Yhteislyseolaisille osa peleistä oli jo entuudestaankin tuttuja: peleistä My Summer Car (Amistech games) ja The Longing (Studio Seufz / Anselm Pyta) osa olikin kuullut sosiaalisten medioiden kautta aiemmin. Näyttely Koko Kouvolan Teatteri taas tarjosi tyypillisemmän museonäyttelyn, jossa opiskelijat pääsivät tutustumaan käsikirjoitusmuodossa esitettyjen tekstien avulla Kouvolan Teatterin historiaan ja tekemään pienen katsauksen teatterikulissien taakse – niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Näyttelyssä oli tekstien ja näytillä olevien esineiden lisäksi pieni lava, jonka takana pääsi tutustumaan teatterilavan takana tapahtuviin asioihin. Lavalla oli myös mahdollista esittää oma pienimuotoinen näytelmänsä. 16.2.2023 Abi on irti Kuluneena lukuvuonna penkkareita päästiin viettämään pitkästä aikaa ajallaan. Tänäkin vuonna seassa oli sekä itse tehtyjä että valmiina ostettuja asujakin. Asujen merestä pystyi paikantamaan niin lentoemäntiä, yliviivaustussin kuin hattivattejakin. Perinteiset eläinhahmotkin olivat suosittuja. Aamun juhlallisuudet olivat perinteiset. Tilaisuudessa palkittiin abeja erilaisista saavutuksista, kuten parhaista parkkeeraustaidoista ja tyylikkäimmistä vaatteista, katseltiin abivideota ja muistettiin ryhmänohjaajia. Juhlallisuuksien päätteeksi abien riemulla ei ollut rajaa. Abi oli viimein irti! Teksti: Iida Joela 17.2.2023 Vanhojenpäivän tähdet Vanhojentansseja päästiin tanssimaan helmikuun puolivälissä. Edellisten vuosien tapaan tanssit järjestettiin kahdessa erässä koulun liikuntahallissa. Kattaus sisälsi perinteisesti uutta ja vanhaa. Vanhat pyörähtelivät parketilla sekä valssin että Grease-musikaalista tutun Greased Lightningin tahdissa. Omassa tanssissa oli käytetty runsaasti luovuutta. Rekvisiittana nähtiin sekä ruusuja että pahvista rakennettuja autoja. Päivän kirkkaimpia tähtiä olivat kuitenkin itse vanhat, joiden pukuloisto kattoi kaiken glitteristä röyhelöön ja yksinkertaisesta uniikkiin. Teksti: Iida Joela Kouvolan Yhteislyseon taidenäyttely 2.–30.4.2023 Yhteislyseon taidenäyttelyn avajaiset järjestettiin 5.4. Pato Klubilla. Näyttely ssä oli monien opiskelijoiden kuvataiteen töitä tältä ja edeltävältä lukuvuodelta. – Lukiollamme on ollut pitkät näyttelyperinteet, mutta nyt näyttely järjestetään ensimmäistä kertaa Pato Klubilla, kertoi kuvataiteen opettaja Nana Cihangir avajaispuheessaan. Avajaisyleisö pääsi nauttimaan myös yhteislyseolaisten musiikkiesityksestä. Pato Klubilla oli esillä muun muassa kevään ylioppilaan Johanna Hyppäsen kuvataiteen erikoistumsiopintojen päättötyö, jonka taustalla on kolmen viisaan apinan legenda. – Haikea fiilis, ettei enää kuviksen kursseille pääse, mutta toisaalta voittajafiilis, kun on käynnyt päälle kymmenen kurssia ja saanut tehdä, nähdä ja kehittyä taiteilijana, Johanna kommentoi tunnelmiaan näyttelyssä, jossa pääsi kurkistamaan yhteislyseolaisten kuvataiteelliseen lahjakkuuteen. {{page}} Teksti: Mikael Liimatainen Kuva: Iida Joela 16.11.2023  Sainio Petra, psykologi 24.1.222023  Spolander Mikko, taloustieteilijä 18.4.2023  Wilska Terhi-Anna, kulutustutkija Teksti: Miro Humalto Kuva: Minna Kujala {{page}} Ensi lukuvuonna on mahdollista sukeltaa vielä syvemmälle akateemisiin aiheisiin suorittamalla Studia Generalia -opintojakso (0,5 op). Tavoitteena on opiskelijan osallistuminen luentoon aktiivisena kuuntelijana. Opintojakso starttaa lukuvuoden alussa järjestettävällä esittelypalaverilla. Jokaista luentoa ennen on yhteinen tapaaminen, jossa pohjustetaan joko suullista tai kirjallista tehtävää. Opiskelijat pääsevät myös markkinoimaan luentoa ennakkoon koulun somekanavilla ja laajemman näkyvyyden saamiseksi myös mahdollisesti paikallisissa medioissa. Opiskelija voi halutessaan ottaa näkyvän roolin ja vetää luentojen jälkeisen yleisökysymysten osion. Luennon antia voi myös prosessoida laatimalla journalistisen mediatekstin (artikkelin, podcastin, vlogipostauksen tms.), jonka julkaisemista Yhteislyseon vuosikirjassa eli Kylän jutuissa voisi harkita. Opintojaksolaiset pääsevät myös vaikuttamaan seuraavan lukuvuoden luentojen aihepiireihin ja luennoitsijoihin. Kaikki on mahdollista, koska kyseessä on pilottijakso – tule mukaan ideoimaan lisää! Tervisin Studia Generalia -työryhmä Heli, Minna, Risto Suorita opintojakso kuuntelemalla Studia Generalia -luentosarjaa! {{page}} Kouvolan Yhteislyseo sai suuren kunnian, kun Kouvolan lyseon lukion entinen oppilas, menestynyt kirjailija Jari Järvelä vieraili helmikuussa koulussamme. 57-vuotias Järvelä on yksi 2000-luvun arvostetuimmista kirjailijoista. Hänen teoksiaan on palkittu monilla kirjallisuuspalkinnoilla, ja hän on saanut tunnustuksia suomalaisen kirjallisuuden eteen tekemästään työstä. Järvelä lahjoitti koululle yli kaksikymmentä teostaan. Vierailun aikana hän esitteli henkilökohtaisesti lahjoittamansa kirjat. Mainitsemisen arvoisia teoksia ovat esimerkiksi uusimmat ”Ole oman elämäsi sensei” (2021) ja ”Mozzarellakuu ja muita matkatarinoita” (2022). Kirjailijavierailullaan Järvelä vastasi myös opiskelijoidemme laatimiin kysymyksiin. Vierailun jälkeen Järvelää pyydettiin Kouvolan Yhteislyseon nimikkokirjailijaksi. Äidinkielen opettaja Sanna Villikka kertoi, että Jari Järvelän lupautuminen nimikkokirjailijaksi oli positiivinen yllätys. Jari Järvelän merkittävästä kirjailijanurasta ja teoksista kirjoitetaan lisää ensi vuoden Kylän juttuihin. Halutessasi pääset tutustumaan hänen teoksiinsa, jotka sijaitsevat uuden puolen kirjastossa J-alkuisten teosten osastolla. Kannattaa ehdottomasti käydä hakemassa vaikkapa kesälukemista! Ennakkotietoa lukuvuoden 23–24 Studia Generalia -luennoista Esittelyssä Kouvolan Yhteislyseon uusi nimikkokirjailija {{page}} Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajan vappupuhe Ryhmien tervehdykset {{page}} {{page}} {{page}} H yvät ystävät, kanssaopiskelijat, opettajat ja me kaikki, vapun juhlijat, toivotan teille tänään opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana koko opiskelijakunnan hallituksen puolesta hyvää tulevaa vappua: perinteisesti vietettynä kevään, työväenliikkeen ja ylioppilaiden juhlaa. Vapulla on juhlapäivänä pitkät perinteet ja historia, se on aina kunakin omanlaisena aikanaan historian saatossa saanut sellaisia piirteitä, jotka ovat juhlijoitaan palvelleet. Oli vappu juhlijalleen sitten karjan kasvua menestävän taikuuden tai ylioppijuuden riemun juhlaa, on vapussa kuitenkin, kuten suomalainen kalenterikin sen sanoo, kyse suomalaisen työn päivästä. Riippumatta juhlapäivän saamista piirteistä tai juhlintatavoista tietynlaisten ryhmien juhlana voimme kuitenkin kaikki osallistua omalla päivän perinnettä kunnioittavalla tavallamme juhlistamaan vappuna sitä kaikkea suomalaista työtä, jota myös meistä jokainen arvokkaasti tekee tässä talossa, sekä samalla kevään loppuessa valmistautua kesään ja kaikkeen sen tuomaan tulevaan.  Se arvokas työ, jota myös meistä jokainen tekee, ei ole aina helppoa, vaan se vaatii usein meiltä paljon aikaa ja jaksamista menestyäksemme siinä. Winston Churchillia lainaten annan teille kuitenkin lohdutuksen sanan: “Menestys on kompastelua epäonnistumisesta epäonnistumiseen ilman innostuksen kadottamista.”  Ei kannata siis pelästyä työssä kohtaamistaan vaikeuksista, vaan kannattaa pitää oma intohimo siihen, mitä tekee, ja tietää, että on itse omalla menestyksellään päässyt siihen, jossa nyt on, ja vain omalla innokkaalla työllään, kuten tähänkin asti, tulee saavuttamaan sen menestyksen, johon tähtää. Vieressäni seisova, vuonna 1965 paljastettu Pauli Koskisen suunnittelema Tiedonpuu-patsas ja patsaan keskiössä oleva tiedon hedelmiä poimiva poika muistuttaa meitä työstä ja tavoitteistamme, niistä tavoitteista, joita kohti ylöspäin ihannoimme, ja siitä oppimisen työstä, jota omien tavoitteidemme saavuttamiseksi teemme. Lakittaessamme nyt Tiedonpuu-patsaan kunnioitamme sitä työtä, jonka kaikki ylioppilaat ovat lakkinsa eteen tehneet, sekä muistutamme itseämme omista täyttyvistä arvokkaista tavoitteista, joita varten olemme ylioppilaslakin lukiotyötaipaleen tuloksena valmiita saavuttamaan.  Hyvät ystävät, kunnioittakaamme sitä työtä, jota meistä jokainen tuon lakin eteen tekeekään, kunnioittakaamme niitä tavoitteita ja uhrauksia, joita sen eteen teemme, älkäämme myöskään unohtako opettajiemme arvokasta opetustyötä. Juhlistakaamme Vappua, juhlistakaamme suomalaista työtä ja kesän tuloa.  Toivotan vielä kaikille suuresti glad första maj, hyvää vappua! Einar Vahla, Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja 21A Meidän mielipaikkamme koulussamme on vanhan puolen perinneaula. Perinneaula on avara, mikä on mukava ajanvietto välitunneilla, tilaa on kaikille, mutta myös omaa rauhaa löytyy, sekä monipuoliset mahdollisuudet erilaisille aktiviteeteille. Tämä on hyvä tila ja sopii lähes kaikille, paljon istumapaikkoja, tuoleja, sohvia, aktiviteettejä (pingis, tasapainolauta, kuntopyörä) kaikille jotakin. Lisäksi nautimme paljon ulkona olemisesta, näin keväänä. Kevät ja kesä ovat vihdoin täällä ja haluamme lähettää teille lämpimät terveiset tähän ihanaan vuodenaikaan! Aurinko paistaa kirkkaasti ja lämpimästi, ellei jopa kuumasti, linnut laulavat ja luonto herää eloon ympärillämme. Kesä on täynnä toivoa ja mahdollisuuksia. Se on aikaa, jolloin voimme kasvaa ja kukkia omilla tavoillamme. Toivomme teille kaikille upeaa kesää, täynnä iloa, onnea ja menestystä. Lämpimin keväisin terveisin,  21 A-luokka 21B 21D Heissulivei ja hyvää alkavaa kesää kaikille tasapuolisesti! 21e-luokan ehdoton lempparipaikka koulussa on hissi, joka kuljettaa opiskelijat päivä toisensa jälkeen kerroksesta toiseen, säästellen jalkojamme rappusten ravaamisesta. Luokkamme onkin pääsyy siihen, miksi hissi on aina käytössä ja sitä saa aina odotella niin… Pahoittelut hissinvaltauksesta ja oikein mahtavaa sekä rentouttavaa kesää kaikille! Hei! Tässä on 21C:n opiskelijoita, ja meidän lempipaikka on koulumme pitämä kioski. {{page}} {{page}} 21C Ryhmältä 21B ei tänä vuonna tullut muiden ryhmien tapaan kuvaa ryhmästä omassa mieli- paikassaan. Sen sijaan meillä on näytettäväksi vain kuva siitä mielipaikasta ilman oppilaita. Paikaksi valikoitui vanhan puolen perinneaula, sillä sieltä meidät usein välkillä löytää. Perinneaulassa ei tarvitse olla hiljaa, joten se on paras paikka kavereiden kanssa olemiseen koulupäivien aikana. Lisäksi sen aulan pingis ja sohvapaikat ovat lisähoukute ryhmällemme. 21E Ryhmämme, 21D – Lempipaikkana ruokala Tänä vuonna saadessamme tehtäväksemme valita luokan mielipaikan koko koulusta oli haaste ryhmällemme todellinen. Ryhmämme 21D koki yhden paikan valitsemisen koko koulusta lempipaikaksemme vaikeana, sillä luokkamme rakastaa koko lukiota niin valtavasti... tai ainakin jotain sinnepäin. Tehdessämme koko luokkana tutkivaa journalismia omista kokemuksistamme koulun tilojen lemppariudesta tuli kerrassaan nerokkaita ideoita ja perusteluja monia. Ruokala kuitenkin koettiin luokkamme lempipaikaksi, sillä ruoka tuntuu olevan merkittävä asia myös lukiolaisen elämässä ja eräs opiskelija myös kommentoi asiaa sanoen “ruokala, koska uskoisin, että kaikki tykkäävät syödä”. Toivotamme koko ryhmänä hyvää ja aurinkoista kevättä kaikille koulumme opiskelijoille ja henkilökunnalle kuluneesta anteliaasta ja mukavasta lukuvuodesta. Keväisissä merkeissä Me, 21D 22A {{page}} 22B Moi! Tässä on meidän ryhmän kuva hieman vajaalla kokoonpanolla. :D Tällä viihtyy 22b. Hyvää kesää! {{page}} 21H:lla on tosi hyvä ryhmähenki, ja tullaan hyvin juttuun. Jos välkällä ei ole seuraa, voi mennä melkeinpä kenen tahansa luokse. Vaikka olemmekin hyvin yhtenäinen ryhmä, hajaannumme välituntisin ympäri koulua. Kaksi minuuttia ennen yhteisen tunnin alkua saatamme kuitenkin kaikki olla paikalla luokan oven edessä. 21G ei juurikaan viihdy koulussa, minkä voi kuvastakin huomata. Kehotamme kaikkia nauttimaan kesälomasta, jotta ehkä ensi lukuvuosi voisi olla rennompi. 21H 21G 22D Hei! Tässä ollaan 22D. Meidän lempipaikka koulussa on luokka 202. Luokassa me opiskelemme tässä jaksossa ruotsia. Luokka on lempipaikkamme, koska kuka nyt ei ruotsista tykkäsi. Muutenkin luokka on kiva ja viihtyisä. 22E Kiitos Kylän juttujen toimittajille hyvästä yhteistyöstä sekä onnistuneista teksteistä ja kuvista! Erityiskiitos Mikaelille, vastaavalle päätoimittajalle, suuresta urakastasi sekä kirjoittajana että taittajana! On ollut ilo seurata, miten kaikessa tekemisessäsi on toteutunut uuden opetussuunnitelman henki: opiskelijana olet toiminut aktiivisesti, tavoitteellisesti ja itseohjautuvasti. Luotsasit Kylän jutut ideoista toteutukseen. Terveisin Nana ja Minna, jotka saivat uuden opetussuunnitelman mukaisesti ohjailla taustalla rakentavaa palautetta antamalla. :) Hei Tässä kuva 22F-ryhmältä Kylän juttuihin. Kuvassa muutamia ryhmäläisiä mielipaikassaan vanhan puolen hississä. Meidän ryhmäläisiä näkee usein hississä, koska se säästää aikaa ja vaivaa koulupäivän aikana. {{page}} Kuvaamamme paikka on perinneaula ja pingispöydät. Ryhmämme tykkää rentoutua tuntien välissä perinneaulassa istuskellen ja pelaten pingistä. {{page}} 22H Hei! Tässä on kuva meidän lempipaikasta koulussamme. Me 22E:n opiskelijat tykkäämme lukea kirjastossa rauhassa kokeisiin ja pelata lautapelejä! 22F {{page}} Lukio, tie uupumiseen ja itseinhoon Teksti: Meri Sakkara Kolumni {{page}} Meri Sakkara Lukiossa sain kolmen vuoden aikana kerättyä pääni täyteen yleissivistävää opetusta niin, että sain merkiksi yleissivistyksestäni valkoisen lippiksen, jota voi käyttää ämpärinä vappuna tai muissa riennoissa, mutta tärkeimmät opit, joita sain, täytyi tajuta itse ilman opettajaa ja kantapään kautta. Nämä tärkeimmät asiat olivat itsensä hyväksyminen ja oman jaksamisen priorisointi ykköseksi. Lukiossa taso kiristyy vuosi vuodelta korkeammaksi ja opiskelijoilta vaaditaan enemmän ja enemmän. Missä tulee raja? Peruskoulun penkiltä hypätessä lukion penkille monilla arvosanat alkavat laskea ja huomasin itsellenikin näin käyvän. Olin järkyttynyt, shokissa ja itseinhon kourissa. Olin peruskoulussa hyvä koulussa, mutta lukiossa tulokseni laskivat: koulu alkoi ahdistamaan silloin minua. Ei ollut enää intoa mennä kouluun, sillä tiesin saavani siellä mielettömän määrän hommia ja tunsin, että vaikka yritin kaikkeni, en riittäisi. Itsensä hyväksyminen ”huonompana” oli vaikeaa. Se täytyi oppia itse, vaikka perheeltä ja ystäviltä saikin tukea. Olen sitä mieltä, että lukiossa ei vieläkään puhuta tarpeeksi siitä, että arvosanojen lasku on täysin normaalia, eikä tueta opiskelijaa olemaan armollinen itselleen. Itse täytyi tajuta, että se, mitä minulta nykyään vaaditaan, on paljon enemmän kuin aikaisemmin. Tottahan se on: peruskoulussa mentiin kirja vuodessa tahtia per oppiaine, kun taas lukiossa isompi ja vaikeampi kirja pitäisi olla opiskelijan päässä noin parissa kuukaudessa. Jotkut omaksuvat tietoa nopeammin kuin toiset, mikä täytyi ymmärtää. Täytyy oppia, että olen yhtä tärkeä ja riittävä kuin muutkin, vaikka arvosanani olisivat huonompia tai parempia. Ilman itsensä kohtelua armollisesti ei lukiosta selviä kuin vain sairauslomalle stressin, uupumuksen ja ahdistuksen riepottelemana. Täytyy oppia myös tunnistamaan oman jaksamisen rajat. Lukion ohella moni tekee töitä, ja niin tein minäkin. On okei, jos sitä jaksaa, mutta kaikkien ei todellakaan tarvitse jaksaa. Se ei tee ihmisestä sen huonompaa. Työssä käynti lukion ohella vie äkkiä tilanteeseen, jossa huomaa, että koulusta mennään suoraan töihin, töistä suoraan nukkumaan ja sama rumba jatkuu koko viikon ja viikonloppuna työt ja koulutyöt vievät kaiken vapaa-ajan. Löysin itseni tästä kierteestä ja jaksoin roikkua sen mukana 1,5 vuotta, kunnes kohtasin totaalisen uupumuksen. Ja näin arvosanani ottivat taas suunnan kohti alamäkeä. On siis ymmärrettävä, että lukio jo itsessään on työ ja todellinen työmaa se nykyään onkin. Oma jaksaminen pitää laittaa etusijalle ja kuulostella tarkasti itseään, mihin rahkeet riittävät ja mihin ei. Lukiosta kuuluisi valmistua skarppi ja yleissivistynyt opiskelija, ei uupunutta ja itseinhoonsa hukkunutta opiskelijaa. Tämän vuoksi on siis oltava entistä armollisempi itselleen ja kuunneltava tarkasti itseään, kun aloittaa lukiotaipaleen. Meri Sakkara, vuoden 2023 abiturientti 6.4.2023 Kouvolan Yhteislyseon uudet ylioppilaat keväällä 2023 Ahlqvist Aada Ahola Petra Ahoste Santeri Ala-Krekola Vilma Alinen Ninni Almeida Montese Alec Anttonen Elina Both Veeti Canhasi Anduena Carpelan Olivia Chung Wing Hin Danileiko Philipp Davantes James Diaz Cardenas Damaris Ek Tarmo En Patrik Gardemeister Daavid Halme Veikko Harju Aaro Harjula Henri Hautala Patrik Heikkilä Emma Heikkilä Lauri Heino Jere Heiskanen Jonathan Hemmilä Iida Hermonen Lotta Hirvonen Inka Hokkanen Wilma Holappa Roope Honkanen Heta Hovi Marju Huhtinen Margareetta Huovila Hilma Huttunen Olli Hyppänen Johanna Hyvärinen Sanni Hyvärinen Viivi Häkämies Kasperi Immonen Alma Immonen Matias Inkala Joona Inkiläinen Maisa Jakowleff Natalie Jauhiainen Eeli Jerkkola Matias Joela Iida Jokinen Jenna Jouravleva Kristiina Junnola Sonja Jääskeläinen Tiina Kaartinen Emma Kaasalainen Veera Kaikkonen Tuulimari Kainulainen Essi Kalliomäki Iida Kanerva Siiri Karttunen Siiri Karvonen Nea Katainen Joona Kautto Ada Kekki Meea Kenttälä Matti Kesonen Heikki Kielenniva Emilia Kiiski Ella Kiislahti Reetta Kinnunen Aapo Kiviniemi Emilia Klemola Petri Kokkola Julia Korhonen Salla Koskenranta Arno Kosunen Kalle Koukkari Noora Kukkurainen Jussi Kuoppamäki Topias Kuusela Santeri Kytömäki Valtteri Laaksonen Ronja Lantta Akseli Laurema Seelia Lavonen Lauri Lehtinen Jesse Lehtinen Nuutti Leino Riku Leivo Aino Lekander Annika Lempiö Verna Liikkanen Milla Liimatainen Minja Liiri Erika Liljander Roosa Lipsanen Vertti Liukkonen Mona Lukkari Niilo Makkonen Pyry Malinen Maria Malminen Vili Mankki Hanna Mantere Milli Mauno Tuukka Maunu Sini Metsälä Juuli Miettinen Leevi Mikkola Juuso Mulliqi Ron Murto Eetu Mäkinen Milja Mämmelä Niilo Niemelä Annika Niemelä Meea Nieminen Lotta Nikkinen Kristina Nikkonen Lauri Nikula Eevi Nurmilaukas Lia Nurminen Anna Nyrkkö Iida Oinas Vilma Okka Anni Oksanen Venla Paakala Iida Paavilainen Emmi Pahkala Sandra Pajari Emma Palonen Juuso Palviainen Ella Palviainen Erin Pekkanen Anna Pellilä Telma Peltonen Lasse Peltonen Venla Pelttari Vanessa Piibemann Vilma Piiroinen Mette Pipatti Noora Pirinen Konsta Pohjola Juliana Poka Kaarina Puhakka Valtteri Pulkki Eetu Pulkki Otto Pulkkinen Lilja Pullinen Julia Pyykkö Leevi Pyysiö Ilona Pöntinen Julia Pöyry Bertta Pöyry Osku Raitio Inka Rantala Nella Rantanen Esteri Rantapaju Daniel Riikonen Julia Rinnelä Anna Räikkönen Emmi Rämä Elina Räsänen Sofia Rönkkönen Paavo Saarela Annika Saarela Nea Sakkara Inka Sakkara Meri Salokunnas Jere Salonen Joel Salovaara Juho Schmidt Ida Sinkkonen Aapo Sinkkonen Iida Sipilä Eetu Soininen Karo Soininen Kiira Spiring Lukas Suoknuuti Ilona Suorsa Miia Susi Siiri Suuronen Atte Taiminen Jesse Tapiola Bertta Tapiola Veeti Tapola Lassi Tervonen Taija Tohmo Matias Toijonen Venla Toppila Vilma Tuominen Jade Tuviala Iida Tykkä Topias Tyrväinen Tomi Töyry Miika Töyry Toivo Töyrylä Tiia Ukkola Jesse Vainio Rasmus Valkeinen Valtteri Valo Laila Vanhalakka Saana Vanhalakka Vilho Velin Kaapo Vepsäläinen Sisu Vertanen Leevi Vesanen Veera Vesterinen Anni Viitanen Saara Vilkko Onni Viskari Nelli Vuori Fanny Vuorinen Matias Vättö Jaana Zykin Sergey Äikäs Vilja Yhteensä 213, joista yksi ei halunnut nimeään julkisuuteen. {{page}} {{page}} Stipendit ja palkinnot keväällä 2023 Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö Matias Jerkkola Petri Klemola Reetta Kiislahti Kalle Kosunen Santeri Kuusela Mona Liukkonen Ella Palviainen Bertta Pöyry Inka Sakkara Venla Toijonen Rasmus Vainio Sisu Vepsäläinen Anni Vesterinen Onni Vilkko Hertta Karén Ellen Kaario Santeri Heijari Monica Sundqvist Hilla Kesänen Leo Pakkala Albert Sezin Veikko Lukkari Amanda Vaija Paavo Saarinen Leevi Fick Niko Väyrynen Pinja Kurki Mikael Liimatainen Viivi Koskinen Inkeri Niemelä Sofia Carlozzo Kouvolan Yhteislyseon rahasto Daavid Gardemeister Alec Almeida Montese Philipp Danileiko Damaris Diaz Cardenas Joona Katainen Ida Schmidt Eetu Sipilä Bertta Tapiola Saara Viitanen Kouvolan Yhteislyseon kuvataidestipendi Meeri Korhonen Kouvolan Yhteislyseon liikuntastipendi Aida Ahola Onni Mäkelin Kouvolan Yhteislyseon kansainvälisyysstipendi Eemil Kuoppamäki Daniel Leppänen Taru Niemelä Atte Turunen Kouvolan Yhteislyseon opiskelijakunta Elina Anttonen Jussi Kukkurainen Juliana Pohjola Rehtori Lasse Johanssonin rahasto Juuso Mikkola Kouvolan Lyseon ylioppilaat-60 Niilo Mämmelä Kouvolan Lyseon ylioppilaat –62 Toivo Töyry Valtteri Valkeinen Juho Salovaara Kouvolan Tyttölyseon Perinneyhdistys Essi Nikki Kouvolan tyttölyseon ylioppilaat -71 Lotta Nieminen Kouvolan tyttölyseon ylioppilaat -73 Laila Valo Julia Pullinen Suomen Kulttuurirahaston Yrjö Koskisen stipendi Noora Koukkari Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö Verna Lempiö Stora Enson Rethink-stipendi Arno Koskenranta Raino Kukkosen 70-vuotissäätiö Topias Kuoppamäki Iida Joela Lauri Lavonen Anni Okka Lumon Oy Minja Liimatainen LC Valkeala Sonja Junnola Siiri Susi Nordean Rahataituri-stipendi Veeti Vaarna Jere Knuutila LC Kouvola/Hansa Marju Hovi MLL Abdalla Ali Palill Suvi Tahvanainen Venla Peltonen Kouvolan seudun kieltenopettajat ry Petri Klemola Kouvolan Suomi-Saksa Yhdistys Marju Hovi Slush Katariina Jokela Reuna-kustantamo Topias Kuoppamäki Englannin kielen kirjapalkinto Marju Hovi Petri Klemola Lauri Lavonen Bertta Pöyry Venla Toijonen Valtteri Valkeinen Espanjan kielen kirjapalkinto Matias Jerkkola Saara Viitanen Pohjola-Nordenin kirjapalkinto Ilona Salminen Ranskan kielen kirjapalkinto Topias Kuoppamäki Ruotsin kielen kirjapalkinto Reetta Kiislahti Topias Kuoppamäki Verna Lempiö Rasmus Vainio Sisu Vepsäläinen Sverigekontakt i Finland rf:n kirjapalkinto Emilia Kielenniva   Saksan kielen kirjapalkinto Verna Lempiö Mona Liukkonen Juuli Metsälä Ida Schmidt Venäjän kielen kirjapalkinto Petra Ahola Leevi Vertanen Sergei Zykin Pro Lingua –mitali Topias Kuoppamäki Äidinkielen ja kirjallisuuden kirjapalkinto Sanni Alén Selma Jormanainen Anna-Leea Lehto Milja Lyyra Anni Okka Ville Puhakka Siiri Susi Samuli Ukkola Aada Väisänen Suvi Väänänen Pro Musica -mitali Vilma Ala-Krekola Daavid Gardemeister Aino Leivo Anni Okka Venla Toijonen Vilma Toppila Vilja Äikäs Atena Kustannuksen kirjapalkinto Petri Klemola Noora Koukkari Lauri Lavonen Mikael Liimatainen Lotta Nieminen Siiri Susi Toivo Töyry Onni Vilkko Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin kirjastipendi Bertta Tapiola LIITO ry:n kirjastipendi Sonja Junnola Tunne & Mieli –lehden stipendi Reetta Kiislahti Kemia-lehden stipendi Aida Ahola Niko Annala Taisto Ek Iina Koljonen Eevi Luukka Topi Utti LongPlay-lehden stipendi Iida Joela Venla Toijonen Matkailu-lehden stipendi Bertta Pöyry . Tässä koulussa pesii Vakava Olavi Uusivirta -addiktio Mitäs sitä hyvää vaihtamaan pois Mut kultahiput hiuksissa Ja nämä kesät näin Sekoittaa mun pään Koska tää kesä oltiin näin Koettiin pikkupaniikki Vatikaanissa Eikä vielä edes painettu valkolakkia päähän Betoniostari Betonia koulun ympärillä Sitä nää kutsuu kodiksi Mulle se on nuoruus Mulle se on tunne Ratapihan tuoksu Vaikken myönnä Tuun kaipaamaan tätä vanhana Jopa yhdyskäytävän portaikkoa Iida Joela {{page}} Kouvolan Yhteislyseo Palomäenkatu 33, 45100 Kouvola Kotisivu: https://peda.net/kouvola/kl/ky Facebook: Kouvolan Yhteislyseo Instagram: @kouvolanyhteislyseo